90-luvun kotini, osa 1

 Sisustustrendit ja kauniiksi koetut asiat vaihtelevat ajassa. Näin kahdentoista vuoden takaa voinee jo katsoa 1990-lukuun ja siihen, millaisia meidän kotimme siihen aikaan olivat ja ehkä hahmottaakin jotain yhtäläisyyksiä, vaikken minä mikään disaineri olekaan. Ja siis: ennen muuta toki niin päin, millaisiksi meidän vanhempamme ja sukulaisemme olivat kotinsa laittaneet, tuskin lapsilla ihan kamalasti siihen on ollut sananvaltaa. Ehkä korkeintaan levittelimme lelumme ympäri kotia ja oman huoneen seinillä oli Suosikin julisteita hiukan vinossa.

Tässä tarjoan teille modernin ja ainakin terasseista ja huonekorkeudesta päätellen melko varakkaan suomalaisperheen kodin esittelyn suoraan vuodelta 1995! Kaikki nämä kuvat ovat yhdestä ja samasta lehtijutusta ja tarkalleen ottaen Kotivinkistä ja sen numerosta 2/95. 

Välitila. Valkoinen väri lumoaa valontunteellaan.

Olohuone. Missä on televisio? Miksi yksi kasvi lymyää

kulman takana?

Kuten kuvista näkee, määrittelee ainakin minun mielestäni 90-luvun sisustusta ennen muuta valkoinen. Valkoiset seinät, valkoiset kaapistot, valkoiset hyllyt ja niin edelleen. Mutta eivät 2000-lukulaisessa minimalistisessa hengessä, vaan tällaisessa... peruskotihengessä. Valkoinen yhdistyy tietysti lukuisiin erilaisiin puuelementteihin, jotka ovat mieluiten lakattuja ja sävyltään oranssihtavia. Lisäksi musta antaa kivaa kontrasti ja ehostusta muuten kenties hieman valjuun värimaailmaan. Ja mikä voisi olla lasipöytää trendikkäämpää?

Suurista lasi-ikkunoista sinänsä tulee lähinnä mieleen erilaiset yhdysvaltalaiset tv-sarjat ja elokuvat. Tässä tapauksessa ikkunat tosin eivät taida viettää uima-altaalle.

Kuinka värikäs pojan huone! Ja teknisiä laitteita, kuten pojille sopiikin. Stereoista tietokoneeseen, ja tietysti ihana lukulamppu pöydällä. Tämä perhe on selvästikin tykännyt kaksivärisistä geometristen kuvioiden sävyttämistä matoista, huomaan.

Pojan huoneen valkoisesta hyllyköstä on myös sanottava, että tuollaisia korimaisesta materiaalista tehtyjä taivutetun mallisia hyllyjä oli vaikka ja missä. Meillä kotona (tosin tietysti puunvärisenä eikä valkoiseksi maalattuna) ja useamman tutunkin luona. Äärimmäisen pähee. Sopinee enimmäkseen erilaisten pientavaroiden (ja tietokoneen näytön...) kuin kirjojen säilytykseen.

Ja kevyt arvaus: poika tuskin kastelee itse huoneensa viherkasveja.

Vanhempien makuuhuone.

Trendikäs keittiösaareke ja design-tuolit. Ja kasveja. Ja valkoista.

Perheen tytön huone. Pieniä romanttisia elementtejä.

Tämän tyttöjen salaisuuksien kammion ensimmäinen huomioni ovat ehdottomasti nuo verhot, enkä osaa sanoa ovatko ne vain mammamaiset, vai olisivatko ne muka tosiaan voineet olla nuorten naisten suosiossa 90-luvulla. Luultavasti ne ovat olleet trendikkäitä, koska tuollaisia verhotangolle ripustettuja lakanakasoja muistan kyllä nähneeni yhden jos toisenkin kotona (itse en tunnusta yhtikäs mitään). Huomioni kiinnittyy toisaalta myös nurkassa olevaan valkoiseen lipastoon sekä romanttishenkiseen kaarevaan sängynpäätyyn. Geometristä mattoa, kasveja, oranssia puuta ja tyttöjen kampauksia unohtamatta. Ja jos oikein hyvin tarkkaan katsoo, niin valkoisen lipaston päällä on ysäri- tai ehkä jopa kasari-henkinen monivärinen kello. Hiano.

Ruokailutila.

Supertrendikkäät jukkapalmut ja muut kodin kasvit luovat mukavaa kylpylämäistä visuaalista elämystä valkoisen ja puun yhdistelmiin. Tästä viimeisestä kuvasta haluan lisäksi kiinnittää huomiota erityisesti katosta tuleviin pieniin kohdennettuihin lamppuihin, jotka ovat tuollaisia kuppeja malliltaan. Sellaiset meillä oli olohuoneessa ja takkahuoneessa - ja oi kyllä, siellä ne edelleen ovat. Ilmeisesti lapsuudenkotini oli mitä suurimmassa määrin täynnä ajan ilmiöitä. 

Lopuksi on vielä sanottu, että kylläpä tämä perhe piti huonekasveista! Oli niitä kyllä meilläkin kotona useita, muttei nyt ehkä ihan näin viidakkomaisessa määrin. Tai ehkä nuo ovat kuvausrekvisiittaa.