1990-luvun tv-kuuluttajat


1990-luvun televisiosta on ollut Nuoruusdiskossa juttua paljonkin, kun olen kirjoitellut milloin mistäkin tv-sarjasta. Mutta entäs kaikki siellä sarjojen välissä? Eivät mainokset, vaan kuulutukset. Nyt mennään kuulutuksien maailmaan!



Televisiokuulutukset ovat olleet osa televisiota 1950-luvulta asti, alusta lähtien siis. Meitä vanhemmalle ikäpolvelle kuuluttaja tarkoitti ensisijaisesti Teija Sopasta (1933-2011), joka toimi Yleisradiossa kuuluttajana vuosina 1957-1974. Tuolloin monille televisio oli jotakuinkin yhtä kuin Teija Sopanen.

1980-1990-luvulla kuuluttajat eivät olleet kadonneet minnekään, vaan ruudussa oli monta kasvoa. Niin monta tuttua, joiden kasvojen näkeminen nostaa nyt muistoja pintaan! Kuuluttajia oli sekä Kolmoskanavalla että Ylellä. Tuolloinhan MTV3:n ohjelmia esitettiin Ylen verkossa - se tarkoittaa siis sitä, että Ylellä, TV1:lla tai TV2:lla esitettiin tavallaan vuorotellen Ylen ja Kolmoskanavan/MTV3:n ohjelmia. Kun kanavalla tapahtui "vaihto", ruutuun pompsahti ensin kanavatunnus ja sitten usein kulloisenkin kanavan oma kuuluttaja. 

Ylellä toimi 1990-luvulla lukuisia kuuluttajia, jotka ovat jääneet itselleni lähtemättömästi mieleen. MTV3:lla puhuneet kuuluttajat taas eivät ole jääneet mieleen - lukuunottamatta Minna Kuukkaa 1990-luvun lopussa. Videoita MTV3:n kuuluttajista on tämän postauksen lopussa.

*****

Vaan keitä siellä Ylellä sitten oikein oli? 

Sirkka Storbom kuulutti Ylellä ohjelmia 1970-luvulta asti. Jostain syystä hän on oma suosikkini tv-kuuluttajista. Ehkä hänellä on vain omaan korvaani kaikkein miellyttävin ääni. Toinen juttu voi olla, että hän muistuttaa aika paljon yhtä päiväkotitätiäni. Ehkä se sieltä jostain tulee.
 






Vuoden 1984 Miss Suomi Anna-Liisa Tilus on ollut Yle TV1:n kuuluttajana vuodesta 1997 alkaen. Hän kuuluttaa edelleen TV1:lla. Tässä videossa on tulevien ohjelmien mainoksia ja loppupuolella Tiluksen kuulutus.



Liisa Halonen kuulutti Ylellä 1980-luvulla ja 90-luvun alussa. Vuosikymmenen puolivälissä lehtiin nousi hänen laittomaksi tulkittu erottamisensa Yleltä.



Tutteli Hammermann kuulutti Ylellä 1974-1994. Häneen liittyy myös aivan erityinen tapaus.



Hammermann muistetaan nykyään lähinnä yhdestä tietystä kuulutuksestaan, joka johti lopulta siihen, että hän joutui jättämään työnsä. Tapaus osoittaa ensinnäkin sen, ettei kuuluttajan työ välttämättä ole niin yksinkertaista kuin voisi ensiksi ajatella, ja ovathan ajatkin 1990-luvun puolivälistä muuttuneet.

Joulukuun lopulla 1994 Hammermann kuulutti TV1:lla alkavaksi Ilmestyskirja.nyt-elokuvan. Kuulutus kuitenkin oli aika epäsovinnainen, sillä pitkässä kuulutuksessaan hän esitti  myös oman näkemyksensä Vietnamin sodasta, josta siis tulossa ollut elokuva kertoi.

Tutteli Hammermann kertoi MTV3:n haastattelussa vuonna 2017 nykyisiä kuulumisiaan, sekä taustaa tempaukselleen. Jutussa hän kertoo, miten oli halunnut selvittää Vietnamin sodan taustoja elokuvan katsojille, sillä 1990-luvun katsojalle 1960-1970-luvun poliittiset tapahtuman eivät olleet välttämättä muistissa, etenkään nuoremmille katsojille. Monen minuutin pituinen kuulutus kertoi sodan taustoja, mutta Hammermann totesi myös omia mielipiteitään, kuten sen, että soda päättyi hänen sanojensa mukaan "demokratian voittoon".

"TV 1:n Tutteli Hammermannin juonto suututti

Logo: Lyhyet Kuuluttaja Tutteli Hammermann herätti perjantai-iltana jälleen huomiota pitkällä tv-juonnollaan, kun hän esitteli TV 1:ssä Vietnamin sodasta kertovan amerikkalaisen Francis Ford Coppolan ohjaaman Ilmestyskirja. Nyt. -elokuvan.

Yleisradion katsojapalvelusta kerrotaan Hammermannin juonnon aiheuttaneen heille reilut 20 soittoa, joissa mm. ihmeteltiin, voiko kuuluttaja pitää poliittisia palopuheita.

Hermostuneesti esiintyneen Hammermannin maininta siitä, että "demokratia voitti" sodan, kun amerikkalaiset poistuivat Vietnamista, suututti katsojia, jotka muistuttivat voittaneiden pohjoisten joukkojen olleen kommunisteja. Katsojapalvelun mukaan Hammermann on kertonut tehneensä poikkeuksellisen juontonsa tv:n uutistoimituksen kanssa.

Tutteli Hammermann joutui viime huhtikuussa puhutteluun, kun hän julisti näkemyksiään juonnossaan ennen Greenpeacesta kertovaa tanskalaista tv-dokumenttia."


Ilta-Sanomat | 02.01.1995



Yleisössä moni suivaantui, ja Ylelle satoi palautetta. Joku varmasti piti kuulutusta oikeaan osuvana, mutta useampi ei. Tuttelin määräaikaista työsopimusta ei jatkettu, ja tammikuussa hän poistui ruuduista. Potkuja seuraavana päivänä hän oli haastateltavana kilpailijakanava MTV3:n Hyvät, pahat ja rumat -keskusteluohjelmassa. Tapauksesta uutisoitiin myös sanomalehdissä, kuten Ilta-Sanomissa.


Tämä Vietnam-juttu ei kuitenkaan ollut ainoa, jolloin Hammermann kertoi aika persoonallisella tavalla tulevasta ohjelmasta. Aiemmin vuonna 1994 Hammermann oli pohjustanut Greenpeace-dokumenttia sanankääntein, josta kaikki eivät pitäneet. Hän piti tuolloinkin pitkän kuulutuksen, jossa hän kritisoi tulevaa dokumenttia ja taas kehui ympäristöjärjestöjä. Tuolloinkin asiasta nousi kohu ja Tutteli joutui puhutteluun, muttei sentään vielä saanut potkuja. Hammermannia on haukuttu muun muassa kommariksi toimintansa vuoksi, eikä hän vuoden 2017 haastattelussa peittele mielipiteitään. Tutteli Hammermannin potkuja jokunen perusteli silläkin, että hänen kuulutuksensa ennen Ilmestyskirja-nyt-leffaa oli niin kamalan pitkä, etteivät kaikki elokuvan videolle nauhoittaneet välttämättä saaneet sitä kokonaan videolle.


Helsingin sanomien juttu Hammermannin potkuista 13.1.1995:




Omasta mielestäni Tuttelin tapaus on ihan valtavan mielenkiintoinen! Se tuli minulle myös yllätyksenä. En toki 7-vuotiaana vuonna 1994 ole tiennyt koko kohusta yhtään mitään, eikä se ole tullut vastaan myöhemminkään, ennen kuin nyt. Nykynäkökulmasta kuuluttajan ammatti on aika "simppeli", eikä siinä kovasti ole varaa sooloilulle tai ehkä persoonallekaan. Tämä Hammermannin tapaus on kuitenkin havahduttanut moneen asiaan. Osaltaan aikojen muuttumiseen: nykyään monen minuutin mittaiset kuulutukset eivät olisi varmasti mahdollisiakaan. Ohjelmien on alettava ajallaan, ja luultavasti ylipitkä kuulutus vain katkaistaisiin, jos se uhkaisi ohjelman varsinaista alkamisaikaa. 

Muutenkin nyt kun olen tutustunut enemmän tähän kuulutuksien maailmaan, on selvää, että vielä 90-luvulla kuuluttajilla oli tavallaan suurempi tehtävä kuin nyt vuonna 2019. Aiemmin kuuluttajan tehtävänä oli enemmän kertoa koko ohjelmaillasta sekä muutoksista ohjelmistossa. Rooli tässä suhteessa on pienentynyt, kun ohjelmatietoja on saatavilla ties mistä, kuulutukset ovat lyhentyneet ja moni ei edes katsoa televisiota suorana. Lisäksi 90-luvun kuulutukset ovat ainakin toisinaan "sivistäviä" nykyisiin verrattuna, sillä ne saattoivat olla nykyistä pitempiä ja siten antaa katsojalle vaikkapa pohjatietoa tulevasta ohjelmasta aika paljonkin.



Riika Sillanpää kuulutti TV2:lla 1981 alkaen vuoteen 2005 saakka. Iättömän oloinen Sillanpää oli monelle katsojalle television kaunein kuuluttaja. Hänen matala äänensä onkin jäänyt vahvasti omaankin mieleeni.






Vuonna 1991 TV2:ssa aloitti kolme uutta nuorta naista kuuluttajina: Johanna Pirttilahti, Tiia Hasa ja Elina Rintala. Heistä tuli katsojille tuttuja ja rakkaita. Pirttilahden ja Hasan ura kuuluttajana jatkui vuoteen 2012 saakka.

Johanna Pirttilahti:


Tiia Hasa:



TV2 luopui kanavaäänistään vuonna 2012 tehdyn uudistuksen yhteydessä: juontajien äänet jäivät, mutta he eivät enää esiintyneet ruudussa itse, vaan ainoastaan ääninä, voiceoverina. Tavallaan kuulutustyö päättyi siihen. TV1-kanavalla sen sijaan kuuluttajat ovat ruudussa edelleen.

Ajankuvaa näistä 1990-luvun kuulutuksista voi aistia monella tapaa. Totta kai ne esittelevät ajan ohjelmia, mutta silti muutakin, etenkin ysärin visuaalista maailmaa. Itselleni tavallaan hätkähdyttävintä on värimaailma! TV1:n ja TV2:n tyyli henkii murrettuja, maanläheisiä sävyjä sen minkä ehtii. Tulevat 2000-luvun kirkkaansiniset sohvat ja muukin kirkas kanavailme ovat molemmilla Ylen kanavilla aika kaukaista tulevaisuutta, kun näitä katsoo. Sentään välillä, kun ollaan jo 90-luvun jälkimmäisellä puoliskolla, taustalla saattaa heijastella taivas. Muutoin taustat ovat tummanvihreitä, tummanpunaisia, tummanruskeita tai ihan vain harmaita. Välillä kuuluttajan paidan väri voi tuoda hieman kirkkautta. Sitä ajattelisi, ettei 90-luku ole kaukana, mutta ehkä se sittenkin on.

Samalla Johanna Pirttilahden yllä kilahtelevat isot Kalevala Korun korut ja hiukset ovat varsin kuohkeilla kaarilla itse kullakin. Muutamalla kuuluttajalla silmät välkkyvät kiiltävää luomiväriä tai huulikiiltoa, Riika Sillanpäällä on kerran yllään nahkarotsi. En voi olla ihailematta näitä naisia.

 *****


Ja loppuun ne luvatut MTV3:n kuuluttajat!








Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pikaopas: 90-luvun teemabileet

Muumilimsasta Friscoon - 1990-luvun limonadeja

Ysäri-tietovisa

Jogurttipurkki poikineen

Cool Colors - 1990-luvun lopun Barbiet

Kaupan kylmähyllyllä - Valion 1990-luvun tuotteita

Pukinkontti täyteen Citymarketista (1995-1996)

2000-luvun alun teinidraamaa Roswellista