Ei voi sanoa paljoa muuta kuin että rakastan museoita ja myös Finna-alustaa, jolla on kenen tahansa katseltavissa valtava määrä kuvia ja videoita.
Vähärasvaisuus nousi 1980-luvulla ja erityisesti 1990-luvussa suosituksi ominaisuudeksi elintarvikkeissa. Terveyttä haettiin erityisesti rasvaa välttelevistä tuotteista. Yksi tätä linjaa edustanut tuoteperhe Suomessa oli van der Bergsin Kevyt Linja -tuotesarja, johon kuului erilaisia maitotuotteita: margariinia, tuorejuustoja, metvurstia, jogurttia ja joitain valmisaterioita ainakin.
Näissä kuvissa onkin nyt näitä Kevyt Linja -jogurttipurkkejä vuosilta 1987, 1994 ja 1999 (noin suunnilleen). Muistan näiden visuaalisen ilmeen niin hyvin! Edelleenhän kaupoissa taitaa olla Lätta- ja Mini Lätta -nimistä margariinia, eli tätä samaa sarjaa. Kevyt Linja -metvurstiakin oli ainakin vielä joitain vuosia sitten. Kasvissyöjänä lihaosastolla ei tule kovasti käytyä.
Etenkin näiden 1980-luvun sekä vielä 1990-luvun puolivälin Linja-tuotteiden ilme ammentaa 80-luvulta ihanasti. Kirkkaat perusvärit valkoisella pohjalla yhdistettynä vielä taustalla kulkeviin suoriin viivoihin ovat kuin sisustuskirjasta. Omaan makuuni todella tyylikkäitä pikareita siis!
Monen tuotteen kohdalla estetiikka on edelleen aika samanlaista kuin muutama vuosikymmen sitten, mutta vertailuja on silti hauskaa tehdä. Muistatteko vielä ajan, jolloin Pirkan tuotteissa itse pakkaukseen oli merkitty myös hinta? Tämä aikakausi päättyi itseasiassa vasta aivan 2000-luvun alussa, samalla kun Pirkka uusi myös logonsa. Allaolevan kollaasin yläkulmassa Pirkan vadelmajogurtin pikari hintoineen päivineen 90-luvun puolivälistä. Ja sehän on tietysti kevytjogurttia!
Kaupan omat merkit eivät toki rajoitu Pirkkaan. Tästä esimerkkinä on toinen yläreunan tuote, T-kauppojen oma sinivalkoinen-sarja ja siihen kuulunut mansikkajogurtti. Tätä sinivalkoista sarjaa oli saatavilla kaikenlaisia tuotteita, kuten esimerkiksi säilykkeitä. Vaikka 80-luvun estetiikka minuun muuten pureekin, niin valitettavasti tämä sinivalkoisuus ei. Onhan se tavallaan näppärää, että jollei vaikka muista sarjan nimeä, niin voi kaupan myyjältä kysyä että missä on "se, se... no se sinivalkoinen juttu", mutta vähän liian tylsä tuo on makuuni. Samalla siinä on kyllä hyvin huomattavaa kasariestetiikkaa.
Terveellisyysteema jatkuu näissä muutenkin. Slim-merkin (en ollut koskaan ennen kuullut tästä) jogurtti on vähärasvaista, Railakas taas kolesterolitonta. Se tuntuu hiukan jännältä - harva merkki on sittemmin markkinoinut omaa jogurttiaan kolesterolittomana! Noin muuten jogurtti tuntuu silti olevan yksi niistä tuotteista, joihin selvästikin tupataan yhdistämään monenlaista "terveellisyyttä", mitä se sitten minäkin aikana on tarkoittanut. On rasvatonta ja vähäsokerista, kaikenlaisia asidobifilus-jogurtteja, vitaminoituja joguja ja niin edelleen.
Jacky-jogurtteihin oli lisätty ainakin kalsiumia, ja kuvassa olevian lisäksi makuina olivat lisäksi ainakin banaani-päärynä sekä vadelma.
Hieman lapsellisempaan makuun lienevät nämä kaksi viimeistä kuvaa!
Vuonna 1993 Hugo-peliohjelma alkoi Ylellä, ja Hugo sai nopeasti monenlaista oheistuotetta. Oli puurohiutaleita, leluja, avaimenperiä, karkkia, limonadia - ja jopa jogurttia! Hugo-jogurttia oli ainakin näitä kahta makua, eli mansikkaa ja banaania. Mansikka-pikareissa oli Hugoliinan kuva, banaaninmakuisessa taas Hugo itse. Kannessakin oli tuttu Hugon naama ja logo.
Toinen oman jogurtin saanut lasten televisiosarja olivat Bambukarhut!
Bambukarhut-jogurttia oli ainakin tätä yhtä makua, eli mansikkaa. Bambukarhut oli tuotteistamisessa samaa kastia Hugon ja niin monen muunkin televisio- tai kirjasarjan kanssa. Kaupoista ja lelukuvastoista löytyivät niin pehmolelut, figuurit kuin lautapelitkin, minkä lisäksi tuotteita oli elintarvikeosastollakin - Bambukarhuillakin oli omat karkkinsa.
Pysähdyttävä purkki! Minulle LINJA tarkoitti keskijänniteverkon linjaa, joka kulki metsän läpi. Tämän hakkuuaukolta ja sen läheisyydestä noukimme marjat syksyllä. Linja-jogurtin maku oli ihan kohdillaan, vaikka ei se ihan suklaajogurttia vastannut.
VastaaPoistaTässä hiljakkoin metallinpaljastin piippasi, ja löysin kotipihaltamme makupala-purkin kannet, jotka olivat säilyneet muuttumattomana. Väripainatus ja parasta ennen -85.
Heh mikä löytö pihamaalta!
PoistaMiten jugurttipurkit voivatkin olla näin nostalgisia! Ei ole pakkaussuunnittelu turha asia, kun näistäkin purkeista muistan useamman. Niin ihanan ysäriä juuri nuo Linjat!
VastaaPoistaVoi ei,bambukarhut:D!
VastaaPoista