Metsoloiden lamakertomus



Nykyään televisiossa näkee aniharvoin kotimaisia suursarjoja, jotka sijoittuisivat historiaan tai edes lähimenneisyyteen. Joskus esiin voi putkahtaa kolmeosainen minisarja jollain piilotetulla Ylen ohjelmapaikalla, mutta suuren yleisön löytäviä sukupolvikuvauksia ei juurikaan ole näkynyt. Toisin oli 1990-luvulla! MTV3:n Puhtaat valkeat lakanat kuvasi yhden yrittäjäperheen elämää 1960-luvulta 1980-1990-lukujen vaihteeseen. Ylen TV2:n suursatsaus oli Metsolat. Se oli suuri projekti, joka osoittautui myös suureksi menestystarinaksi.

Metsolat on vielä joulukuun puoliväliin saakka katsottavissa Ylen Areenassa, ja sarja on myös julkaistu dvd:llä. Sarja on siis nykykatsojienkin saatavissa, ja Areenan jaksot ovatkin olleet menestys. Jaksoilla on tällä hetkellä lähes sata tuhatta katselukertaa per jakso.

Tässä kirjoituksessa kerron aluksi Metsoloista sarjana - mistä siinä oli kyse ja heitä ne hahmot taas olivatkaan. Sen jälkeen pohdin, mikä mahtoi olla Metsoloiden suosion salaisuus? Lopuksi vähän arviota sarjan nykykatselukerralta. Onko sarja kestänyt aikaa? Mietin myös, mitä muistin sarjasta ennen sen uudelleen katselua. Onkohan sinulle jäänyt mieleen samat asiat?

Tie Hoikan kuntaan, Metsolan tilalle

Metsolat-sarja luotiin TV2:lla osittain uuden kilpailutilanteen vuoksi. MTV3 oli saanut oman toimiluvan, jonka myötä Maikkari sai oman ohjelmapaikan kolmoskanavalla vuoden 1993 alusta alkaen. MTV3 panosti viihteeseen, mikä pakotti Yleäkin pohtimaan omaa rooliaan, sillä katsojia lipesi entistä useammin kolmosen puolelle. Yksi Ylen suuria menestystarinoita 1990-luvulla oli oikein perisuomalainen Metsolat, jota tehtiin kaksi kautta, yhteensä nelisenkymmentä jaksoa. Sarjaa esitettiin 1993-1995. Lisäksi vuonna 1996 esitettiin joulujakso, jossa kerrottiin henkilöiden kohtaloista sarjan lopun jälkeen.

Metsolat-sarja oli pohjimmiltaan aikuisten sarja, eikä siinä ole lapsihahmojakaan oikeastaan ollenkaan. Sarjan keskiössä oli Metsoloiden perhe. Se sydän olivat Antti ja Annikki, eläkeiässä oleva sydämellinen pariskunta, joka asui Kainuussa kuvitellussa Hoikan kunnassa. Sarja seurasi heidän sekä heidän aikuiseksi kasvaneiden lapsiensa ja parin aikuisen lapsenlapsensa elämää vuodesta 1987 laman yli vuoteen 1993. Sarja oli varsin perhekeskeinen.

Yllä: Annikki ja Antti Metsola

Antti (Ahti Haljala) on kotoisin rajan taakse jääneestä Karjalasta, jonne hän usein kaipaakin. Annikki (Helinä Viitanen) on lämmin emäntä, jolle sarjan alussa rakkaita ovat ennen muuta lehmät - vaan pitääkö niistä kenties sarjan edetessä luopua? Erityisesti heidän ja heidän tilansa kautta kuvataan entistä kannattamatonta maanviljelyä sekä osittain maaseudun autioitumistakin.

Metsoloiden seuraavaan polveen kuuluu viisi lasta. Kim Floorin näyttelemä Heikki on sarjan alkaessa asunut jo pitkään lahden toisella puolella eli Ruotsissa ruotsalaisen vaimonsa ja lastensa kanssa. Vaikka Heikki perheineen välillä vierailee Suomessa, yhtenä ongelmana on kieli, sillä vaimo tai lapset eivät osaa suomea. Risto (Svante Martin) puolestaan on sielultaan syvällinen taiteilija, joka sarjan alussa työskenteli erilaisia mainosjulisteita ja -teippauksia valmistavassa yrityksessä, Mainosmotto oy:ssa. Tilanne vie hänet firman omistajaksi. Löytääkö Risto lopulta oikean ja itselleen sopivan tavan toteuttaa itseään, entäs kun taloudellinen tilanne tiukkenee? Miten käy avioliiton, kun Risto ja toimittajavaimonsa Raija (Hellevi Seiro) eivät oikein tunnu löytävän yhteistä säveltä mistään? 


Yllä: Yläkuvassa vakavailmeinen Risto, alemmassa Heikki vaimonsa kanssa matkailuauton puikoissa.


Kolmannesta sukupolvesta sarjassa on eniten esillä Riston tytär Liisa (Anna-Leena Härkönen), joka on mielestäni harvinaisen kiinnostava hahmo. Sarjan alussa Liisa on menevä kaupunkilaistyttö, joka osittain rakkaudessa petettyään alkaa tähytä maaseudulle, Kainuuseen saakka. Juuri Liisan kehityskaari kiinnostaa minua Metsoloissa, ja Liisa on yksi sarjan monipuolisimpia hahmoja. Omanlaisensa on vieläpä Osmo (Jari Salminen), Liisan tuleva kumppani, joka on eräänlainen stereotyyppi ympäristöihmisestä - olihan ympäristö- ja vihreä ajattelu suuressa nousussa 1980-luvulla.

Sarjan luultavasti keskeisin hahmo on Metsolan Erkki (Kari Hakala), jonka nimi lienee tuttu niillekin, jotka eivät ole ikinä katsoneet Metsoloita minuuttiakaan. Entinen olympiahiihtäjä Erkki haahuilee sarjan alussa omilla teillään, ja viinakin maistuu. Juuri Erkki on kuitenkin monella tavalla eteenpäin vievä voima koko sarjassa. Erkillä on suuria bisnesideoita, joiden toteutusyrityksiä ja vaiheita koko sarjan ajan seurataan. Ollakseen alkoholiin menevä entinen hiihtäjä on Erkki myös todella kauaskatseinen tyyppi. Vastaantuleville kauniille naisille lirkutellaan sopivissa saumoissa.

Yllä: Metsolan Erkki niin tutussa paikassa: kaivurin hytissä.

Unohtaa ei sovi myöskään Antin ja Annikin lapsikatraan tyttäriä, Eevaa ja Jaanaa (Katriina Honkala ja Jaana Raski). He ovatkin kuin yö ja päivä. Pankinjohtaja-Jaakon (Esko Raipia) kanssa naimisissa oleva Jaana on eräänlainen hepsanheikka, kaunis nainen, jolle tärkeintä vaikuttaa olevan se, miltä asiat näyttävät ulospäin. Hänelle oikeudenmukaisuus on tärkeintä siinä mielessä, ettei hän vain satu saamaan milliäkään vähempää kuin kukaan muukaan. Jaakko yrittää seistä järjen ääneneä ja rahapussin vartijana aina, kun Jaana saa uuden upean idean. 

Eeva puolestaan on sarjan alussa valmistumista vaille valmis lääkäri. Hän on sinkku (mitä sanaa ei 1987 varmaan käytettykään), velvollisuudentuntoinen, rauhallinen ja maanläheinen. Onkin kiinnostavaa, että Eevan miesjutut tuovat hänestä kuitenkin esiin aikalailla muita puolia. Onko hän kuitenkaan ihan niin epäitsekäs ja hyvä kuin usein annetaan ymmärtää?


 Kuva yllä: vasemmalla Osmo ja Liisa, keskellä Erkki neuvottelee Kari Kaukovaaran kanssa. Oikealla mökin kuistilla Jaakko ja Jaana.

Sarjaan mahtuu myös monia sivuhahmoja, jotka ovat mukana pitkään tai jopa koko sarjan elinkaaren ajan. Heistä luultavasti tärkeimpinä voi mainita Kaukovaaran sisarukset Karin (Juha Hyppönen) ja Helenan (Anu Hälvä). Kari Kaukovaara on Metsoloiden pahis. Iltapäivälehden haastattelussa Karin näyttelijä kertoi, miten 1990-luvulla vastaantulijat ja muut käskivät hänen jättää sen Metsolan Erkin rauhaan ainaisilta pahanteoiltaan ja suoranaiselta vittuilultaan - koko kansan silmissä Kari oli pahis, ja niin oli siis näyttelijä Hyppönenkin. Kari on mukana niin Hoikan kunnanpolitiikassa kuin elinkeinoelämässä, ja voi olla varma, että Kari Kaukovaaralla on aina ketunhäntä kainalossa, niinkuin sanotaan. Hieman inhimillisyyttä kuitenkin hahmoon tuodaan muun muassa sen kautta, ettei hän koskaan saa naista, jota hän todella taitaa rakastaa. 

Karin sisko Helena on aivan päinvastainen hahmo. Erkin nuoruusvuosien tyttöystävä on onnettomuudekseen mennyt avioitumaan Meriläisen, kunnan juopporetkun eläinlääkärin kanssa, joka on muutenkin aikalailla ällöttävä vanha äijä. Pääseekö Helena Meriläisestä eroon, ja löytävätkö Erkki ja Helena vielä toisensa?

Yllä: Jaana ja Kari Kaukovaara keskustelevat kylänraitilla.


Metsoloiden salaisuus

Metsolat oli aikanaan aikansa suosituin televisiosarja. Näen sarjan suosiolle pari syytä.

Ensinnäkin näen Metsoloiden suosion syyn sen aiheessa: sarja kuvaa enemmän ja vähemmän lama-aikaa miltei koko ajan. Sarja alkaa vuodesta 1987, jolloin kasinotalous oli kenties kiivaimmillaan ja pankkiluottoja sai vaivautumalla tulemana pankkiin, mutta katsojan mielessä on kuitenkin se fakta, että kaikessa taloushuumassa luodaan koko ajan lamaa. Katsojan tietoisuus siitä, mitä tulee pian, luo varjon nousukaudenkin viimeiselle henkäykselle. Kun sitten sarjassa päästään 1990-luvulle, kerrotaan myös aivan oikeasta, päällä olevasta lamasta. Sarja alkoi vuonna 1993 ja viimeiset osat esitettiin syksylä 1995. Vuonna 1993 lama oli pahimmillaan esimerkiksi työttömyystilastojen valossa, vuonna 1995 oli jo käännytty kohti hieman parempaa aikaa.

Lama oli koskettanut suomalaisia syvältä, ja Metsolat tarjosi katsojille oman tulkintansa lamasta. Ja mitä tärkeintä, sarja myös kertoi lamasta selviytymisestä. Sarja ei suinkaan pääty siihen, että kaikki ovat tehneet konkurssin ja riippuvat hirressä, vaan tavalla tai toisella asiat kuitenkin menevät pikkuhiljaa eteenpäin. Ajattelisin, että sarja tarjosi siis katsojille tulkinnan lamasta ja siinä mielessä vertaistukea. Helpolla ei kuitenkaan päästä, ja jos on herkkä, niin itkukin saattaa katsojalta muutamaan kertaan päästä. Sarja ei ole yhdentekevä, vaan koskettava.

Tästä päästään toiseen syyhyn, miksi sarja lienee ollut niin suosittu. Se on nimittäin hyvin tehty ja koukuttava! Sarjassa on jotakuinkin sopiva määrä hahmoja ja heidän kauttaan piirtyy todella monenlaisia tarinoita 1980-1990-lukujen Suomesta. Kaikkea leimaa toimelias yritteliäisyys (- oikeastaan sarja voisi olla Suomen yrittäjien, EK:n tai Kokoomuksen mainosmateriaalia nykyään...), mutta asiaa lähestytään kovin eri tavoin. Yksi tavoittelee edistyksellistä biodynaamista viljelyä, toinen haluaa toteuttaa itseään taiteella, kolmannella on suuria bisnesvisioita.

Yllä: Stig ja Eeva tapaavat Liisan ylioppilasjuhlissa.

Ihmissuhteet ovat myös olennaisessa osassa sarjassa, vaikka joskus niiden käsittely onkin hieman nurinkurista. Yhden henkilön syrjähyppy-suhde-farssiin käytetään paljon aikaa, mutta toisaalla ihmiset ovat löytäneet toisensa ja kihlautuneet ilman, että siitä on näytetty katsojille juuri mitään. Sarjassa on kuitenkin oiva draaman kaari. Ja yhtenä kantavana kysymyksenä pohjalla on varmasti ollut se, miten Metsolan Erkin käy. Menestyykö hän bisneksessään, vai onko Kaukovaaran Karilla vielä lisää kamalia metkuja mielessään?

Kolmas syy Metsoloiden menestykseen voi olla vielä yhteiskunnallisempi kuin ensimmäinen ajatukseni laman kokemuksista. Sarja nimittäin on aika idyllinen kertomus maaseudusta. Samalla se kuvaa tiivistä perhe- ja sukuyhteisöä, jossa toisen puolia pidetään aina. Metsolan tilalle Antin ja Annikin luo voi aina palata, kun maailma potkii päähän. 1980-1990-luvuilla yhteiskunta kenties pirstaloitui kiivasta vauhtia, ja tuleva EU-jäsenyys puhutti kaikkia, mutta erityisesti maanviljelijöitä. Ajassa, jossa Suomi syöksyi vauhdilla osaksi länttä ja Eurooppaa, Metsolat on sarjana kuin turvasatama. Se kuvaa maailmaa ja yhteiskuntaa, jollainen sen luultavasti toivoisimme olevan. Kyllä kaikesta selvitään, vaikka mutkan kautta ja kipeää tekisi. Tekijälle löytyy töitä (tai ministeriöstä rahoitusta), joka perheessä on luojan kiitos lakimies ja lääkäri ongelmien ratkaisemiseksi, jylhät maisemat kehystävät traagisetkin tapahtumat. Kaupunkeihin pääsee nopeasti, mutta maalla ilma on puhdasta hengittää.

Yllä: Helena ja Erkki tapaavat kukkakaupan edustalla


...Ja mitä me ysärilapset Metsoloista muistamme (huom! sisältää juonipaljastuksia!!)

Itse katsoin Metsoloita ysärillä vanhempieni kanssa, mutta sarjan tapahtumista minulla oli silti vain aika vähän mielikuvia ennen, kuin aloin muutama kuukausi sitten katsoa Metsoloita uusin, aikuisin silmin. Sarjasta olivat jääneet mieleen lähinnä seuraavat asiat:
- Erkki seisoi aina laskettelurinteellä
- Sarjassa oli kamalasti hirsi- ja puurakennuksia, jotka olivat sellaista keltaisenoranssia puuta, hyvin mökkimäisiä
- Metsolan Antti söi aina sydänlääkkeitä
- Auto syöksymässä pitkin kaartevia maalaisteitä kohti kavalaa onnettomuutta
- Joku kamala uhka puumökin ikkunoiden takana ja Helena-hahmo siellä mökissä uhattuna
- ja tietysti tämä: Helena kantamassa kehtoa vintiltä alakertaan ja kaatumassa portaissa kohti kuolemaansa.

Sarjaa katsoessa on ollut jännittävää huomata, että monasti mielikuvani ovat olleet paikkansapitäviä. Antin sydämen kunnosta kannetaan huolta ja hän tosiaan vetää pillereitä aika paljon. Erkki puuhaa tosiaan rinteellään paljon ja juuri rinteeseen liittyen Urjan rinteille ja lähialueille nousee punervan puun sävyisiä mökkejä sinne tänne.

Sarjassa koetaan myös paljon surua ja murhetta, ja osa ahdistavista kohtauksista on tosiaan tehty hyvinkin ahdistaviksi. Musiikin ja pelon ilmapiiri saivat vahvistuksensa myös uudella katselukerralla.

Yllä: Kuka siellä oikein soittaa uhkauspuheluita Helenalle?


Miltä Metsolat näyttää nyt? (juonipaljastuksia täälläkin!)


 Nykykatselulla minua hämmästytti eniten yksi asia: että Metsolat on edelleen aika hyvä sarja! Ehkä olen tottunut ysärin verkkaiseen tyyliin, kun olen katsonut aika paljon 90-luvun ohjelmia, mutta Metsolat ei ollut varsinaisesti hitaasti etenevä. Toisaalta tekijät olivat tehneet välillä jänniä valintoja. Esimerkiksi Erkin ja Helenan päätymistä yhteen kuvattiin lopulta todella vähän - yhtäkkiä he vain olivat kihloissa. 

Ja vaikka sarja kertoo lamasta selviämisestä, ja ylipäätään kaikenlaisista vastoinkäymisistä selviämisestä, toivoisi silti, että sarjan hahmoille ei langetettaisi ihan niin paljoa vastoinkäymisiä. Esimerkiksi Riston ja Helenan tarinat ovat enimmäkseen aika masentavia. Sarjassa on pari kohtaa, joissa kaikki tuntuu olevan enimmäkseen hyvin. Sitä voi pitää merkkinä, että kohta rytisee, ja jonkun hahmon elämään saadaa lisää tragediaa. Eihän oikeassa elämässä kaikki kuitenkaan aina kulje vain onnettomuudesta toiseen.

Jos sarjaa katsoo tarkasti, voi huomata, että sarjassa on myös aika nerokkaita viittauksia tulevaan. Ennen kuin jotain tapahtuu - esimerkiksi jo ennen kuin Erkin yritysvisiot alkavat toteutua - viitataan siihen, että Erkillä on jotain mielessään. Tällainen voi silti jäädä huomaamatta, jos sarjan tarina ei ole valmiiksi tuttu, eikä kiinnitä liikaa huomiota. Vastaavia asioita on useita.

Sarja on myös aikamoinen ajankuva. Hiukset, vaatteet, autot... Jos sinua kiinnostaa tietää, millaista oli 1980-1990-lukujen arki, tässä tapauksessa erityisesti jossain muualla kuin suuren kaupungin keskustassa, suosittelen Metsoloita! Se kertoo paljon ajan arvoista ja keskusteluista.



Mitä sinä ajattelet Metsoloista? Onko siitä jäänyt vahvoja muistikuvia lapsuudesta, vai oletko tutustunut sarjaan vasta nyt?


Kommentit

  1. Tuo Helenan vintin portaissa jäi vahvasti itselle mieleen lapsuudesta. Olen ollut silloin noin 6-vuotias. En vuosiin katsonut Metsoloita ja inhosin niitä,ehkä juuri tuon kohtauksen tuoman ahdistuksen myötä. Kun sitten noin 15vuotta myöhemmin katselin Metsola maratonin dvd:ltä, TYKKÄSIN!
    Sarjassa on paljon omaa lapsuutta, kun maalla olen kasvanut. Lisäksi tapahtumien toisinaan verkkainen eteneminen on ihanaa. Että voi vaan katsella, kun Antti vuolee puulusikkaa kiikkustuolissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on vähän sama. Olen ollut jokseenkin vakuuttunut sarjan synkkyydestä ja pelottavuudesta muutaman ahdistavan, lapsuudessa nähdyn kohtauksen vuoksi, että osittain siitä syystä ei Metsoloita ole tullut katsottua. Ennen kuin nyt. Mutta onneksi olen nyt katsonut, todella ihana sarja :)

      Poista
  2. Aina rupeaa tekemään mieli oikein vanhan ajan pannukahvia sekä karjalanpiirakoita reilulla munavoitäytteellä sarjaa katsoessa minulla ainakin. Onneksi löytyy ainakin karjalanpiirakoita ja munavoita, mutta ei vain sitä pannukahvia.

    VastaaPoista
  3. Koukuttavasti kiteytit sarjan sisällön. En koskaan katsonut Metsoloita, eivätkä vanhempanikaan seuranneet sitä. Voisi jo ihan ajankuvan takia tutustua sarjaan. Lempisarjani olivat *kehtaako näitä nyt sanoa* Ruusun aika, Muotitalo, Poliisi-TV ja Kuuma piiri :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista, muru! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pikaopas: 90-luvun teemabileet

Ysärin alun Barbiet ystävineen (Barbie #2)

Kaupan kylmähyllyllä - Valion 1990-luvun tuotteita

Kaikkien aikojen myydyin Barbie ja pari kohua (Barbie #3)

Ysäri-tietovisa

Bikini-Barbeja ja kaupoista loppuvat eläinlääkärinuket

Masse Majavasta Sipsu Simpanssiin - NamiNami!