tiistai 30. kesäkuuta 2015

Hellekesä ja suojakerroin 3


Barbie-lehti 8/1993. Ruskettuneina.

On ihan yleistä, että aika kultaa muistot, ja niinpä lapsuuden kesät ovat enimmäkseen aurinkoa, hellettä ja sinisiä taivaita. Kylmiä kesiä on menneisyys täynnä, mutta korkeintaan äärimmäisen kylmät ja jopa lumisateiset kesät jäävät mieleen, +17 astetta ei niinkään.

1990-luvulla edelliseltä vuosikymmeneltä suosituksia tullut solarium oli monilla käytössä ja rusketus oli tavoittelemisen arvoista. Ylipäätään rusketus oli 1980-luvulla muotia, ja tämä periytyi seuraavallekin vuosikymmennelle. 1980-luvulla tietoisuus auringonoton vaaroista ei kuitenkaan ollut aivan samaa luokkaa kuin nykypäivänä. Yksi parhaista osoituksista siitä taitavat olla 1980-1990-luvun aurinkorasvat: vuosikymmenen taitteessa niiden kertoimet ovat tavallisesti 3 tai 4, joskus jopa 6. Nykyäänhän 20 tai 30 on aivan tavallinen kerroin ja suurempiakin kymmenlukuja löytyy kauppojen hyllyistä.


Kindereista tuttu elefantti rasvaa.

Kinder-elefanttikin ottaa rasvaa, hänen rasvansa kerroin on 8. Ei niin korkea luku sekään.

Korkeampiakin suojakertoimia olisi toki jo tuolloin voinut olla kaupan, sillä esimerkiksi otsonikato oli aivan yleisessä tiedossa jo 1980-luvulla, ja siihen puututtiin myös Montrealin sopimuksessa vuonna 1987. 1987 oli muuten myös aivan erityisen kylmä kesä!  Toisaalta voihan viileässäkin palaa auringossa. Otsonikerroksen oheneminen on sittemmin saatu kuriin, ja sen toivotaan olevan suunnilleen ennallaan 2020-luvulla. Samanlaista toimintaa voisi toivoa ilmastonmuutoksenkin suhteen, mutta samalla se on ilmiönä niin paljon laajempi ja monisyisempi, että yhteisymmärryksen löytyminen on jo siksikin vaikeampaa. Huolestuttavaa yhtä kaikki.

Anttilan kuvastosta löytyvät Piz Buinin tutut ruskeat pullot vuodelta 1989:
suojakertoimina 4 ja 6..


Niveaa samaisesta Anttilan kuvastosta. Suojakertoimina 3, 4 ja 6.


Näin siis 1980-luvun lopussa.

Jos hypätään 1990-luvun loppupuolelle, eroa alkaa jo olla kasarin loppuun.




Trendi-lehdessä kirjoitettiin keväällä 1998, että "suojakerroin 8 ei tosin riitä kaikille, mutta sen pienempää ei edes auringonpalvojan pidä huolia." Lapsille taas on tarjolla jopa suojakerrointa 30 sekä 35.


1990-luvun lopultakin on vielä tultu pitkä aika tähän päivään. Samalla julkisuudessa puhutaan paljon myös ihosyövästä ja siitä, että paras tapa suojautua on olla olematta auringossa tai pukea itsensä kunnolla. Enpä osaa sanoa, olisiko rusketus ehkä myös vähän vähemmän trendikästä kuin edellisillä vuosikymmenillä. Toisaalta rasvojen korkeat suojakertoimet saattavat kadottaa tajun siitä, kuinka kauan auringossa on todella turvallista olla.

Varoen aurinkoon siis!

1 kommentti:

  1. Ai en mä muistanutkaan, että ennen käytettiin noin pieniä kertoimia. Mulla on nyt käytössä 20:n rasva, mutta töissä monella muulla on se 30 tai 50 vaikka ollaankin edelleen ihan Suomen auringossa (ulkotyö kuitenkin).

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, muru! :)

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.