perjantai 4. heinäkuuta 2014

Makuhuulirasva - antaa makua elämään!


Tähän olen koonnut muutaman 1990-luvun huulirasvamainoksen, koska niitä sattui kerääntymään nurkkiin.

Klassisia ysärihuulirasvoja olivat erityisesti pienet puikot, jotka maistuivat mansikalta, appelsiinilta ja muulta jopa enemmän kuin karkit; joiden rasvausteho oli varmasti vähintäänkin kyseenalainen ja joita pääosin piti sitten nuolla huulilta pois. Ja makeantuoksuiset lipsmackerit. Mutta valitettavasti niitä ei mainosteta lehdissä. Sen sijaan erityisesti Miramen tuotteiden mainoksia löytyy, ja muutama muukin.

Tätä Blistexin hieman kirpeäntuoksuista huulirasvaa minulla oli, ja olihan se aika siisti, koska mukana oli väriäkin. Hmm, tätä olen itseasiassa kaivannut myös tänne 2010-luvulle.

Tätä mainosta löytyy useista lehdistä vuosiltä 1997 ja 1998.



Mirame White. Kivat lumilomaa viettävät mies ja nainen huulirasvatunnelmissa. Tuohon aikaan miesten ei kyllä tainnut olla erityisen uskottavaa käyttää mitään tököttiä huulien eteerisen pehmeyden varmistamiseksi.


Suutelevan parin kuvalla varustetun mainoksen lause "Kaikkien huulilla" on aika kekseliäs!



 Onneksi Miramekin kuitenkin maistui jollekin! Tässä alla banaanin makuinen huulirasva, tekstissä mainitaan myös appelsiini ja mansikka. Aww. Onhan se nimeltäänkin makuhuulirasva.

Pienempänä mainoksen alareunassa appelsiinin makuinen makuhuulihoide. (Hoide?) Banaaninmakuinen olisi kyllä maistunut mullekin!



Suosikin meikkipalstalla esiteltiin Lipsil-merkkistä huulirasvaa, valitettavasti mustavalkoisesti. Tätä oli tarjolla perushuulirasva sekä se makuvaihtoehto.



Myös Starlipiltä löytyi yhtenä vaihtoehtona makuhuulirasva nimellä "hedelmä". Jostain syystä tämä mainos tuo kuitenkin mieleeni huoltoaseman mainoksen. Johtuuko ehkä väreistä? En tämän perusteella kyllä ostaisi. "Meiltä ikkunanpesu tankkauksen yhteydessä!" "Starlip - Hodarit matkalaisille!"



Löytyyjö tuttuja? Oliko makuhuulirasvan lipominen harrastus sinullekin? :)

5 kommenttia:

  1. Muistan Miramen mansikkahuulirasvan sekä nuo Lipsilit. Lisäksi olin -97 TET:issä Seppälässä ja hamstrasin sieltä LipSmackereita mielin määrin työntekijäalennuksella. Mulla oli ainakin Cotton Candyn sekä Chocolate Mintin makuiset huulirasvat. Miramen mansikka on jäänyt mieleen aika ällöttävän keinotekoisena esanssimakuna. Olin (ja olen yhä) ihan hulluna vaniljanmakuisiin huulirasvoihin ja mielestäni tuossa Lipsilissä oli jokin vaniljantapainen maku/tuoksu. Onneksi nykyhuulirasvojen koostumus on paljon parempi ja valikoimissa on paljon kevyempiäkin tuotteita, eikä pelkästään mitään tönkkörasvaisia tai esanssisia rasvoja, millaisina muistan useimmat 90-luvun tuotteet.

    VastaaPoista
  2. 90-luvulla isäni hoiti "huulien eteerisen pehmeyden" pyöreässä peltirasiassa olevalla Vitaliksella, mitään puikkohuulirasvoja se ei kyllä käyttänyt.

    VastaaPoista
  3. Stalkkeri: Itselläni oli Vitalis-vaihe joskus yläasteella, 2000-luvun alussa. Tosi kätevä se rasia...

    VastaaPoista
  4. Olin ihan unohtanut tuon banaanihuulirasvan! Nyt muistan kuinka ala-asteen loppupuolella (eli noin -98) eräs kaverini oli aivan rakastunut tuon huulirasvan makuun. Hän ihan oikeasti jopa nakersi siitä aina silloin tällöin pieniä paloja! Että maun vuoksi kai noita ostettiin enemmän kuin minkään koskteutustehon takia :)

    Itselläni oli Lipsilejä, musitaakseni puikko oli hieman pienempi kuin ainakin se nykyinen peruspuikko.

    VastaaPoista
  5. Miramella oli hetken aikaa myös salmiakkihuulirasva.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, muru! :)

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.