perjantai 26. huhtikuuta 2013

Muistatko vuoden 1997?

Kiitos erään ihmisen, löysin Youtubesta tämän. Aivan mainio video! Vaikka olenkin kolunnut youtubea ees ja taas kaikkien blogijuttujenkin vuoksi, niin tältä videolta löytyi silti useampi ysärikappale, joka kuulostaa enemmän kuin tutulta, mutta jota en muistanut ja johon en ole törmännyt.



1997, se oli vuosien vuosi!

Jos jaksat, niin mene ihmeessä katsomaan video ihan Youtubesta, sillä sen tiedoista löytyy listana kaikki videon kappaleet ja elokuva-/tv-sarjapätkät. Vai muistatko/tiedätkö kaikki ihan ilman lunttilistaakin? :) Tuolta löytyy myös osiot Remember 1999 ja Remember 2002. Videot ovat Tuubissa kovin uusia, ja oletan, että uusia osia on tulossa. Enää puuttuu se, että joku tekisi vastaavat suomalaisversiot.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Nuorten jännityskirjoja vuodelta 1997

Koululainen-lehdestä vuodelta 1997 löytyi seuraava juttu:

Koululainen 2/1997. Kuva isonee klikkaamalla jonkin verran, niin on helpompi lukea.

Mitä sinä olisit valinnut hiihtolomalle luettavaksi, tai mitä kenties ihan oikeastikin luit?

Itselleni näistä tuttuja ovat erityisesti Mystery Clubit sekä Katja-kirjat. Näistä molemmista sarjoista luin kaikki senaikaiset osat. Mystery Clubeista olen näin myöhemmin huomannut olevan enemmänkin kuin ne lukemani 12 ensimmäistä kirjaa, mutta Katjoja ei varmaankaan ole tullut lisää sitten ala-asteaikojeni.

Mystery Clubit olivat vähän kuin Neiti Etsivät, mutta tässä tapauksessa etsivätyttöjä oli kolme: Holly, Belinda ja Tracy. Juonet olivat aika samantyyppisiä kuin Neiti Etsivissäkin. Oli varkauksia ja petoksia, mutta murhia tuskin sentään. Norjalaiset Katja-kirjat olivat hieman samantyylisiä, sillä niissäkin ratkottiin arvoituksia ja rikoksia. Useimmat Katja-kirjat sijoittuivat muualle kuin Norjaan, Katja taisi olla aika matkustelevainen tyttö. Sanoisin hänen olleen useimmiten väärään aikaan väärässä paikassa, ja päässeen siksi selville joistain päivänvaloa kestämättömistä asioista, jotka hän sitten selvitti. Taustalla häälyi tietysti ystäviä ja orastava (ja jossain vaiheessa kai myös ihan realisoituva) romanssi norjalaisen pojan kanssa, hänen nimensä saattoi olla Aslak.

Koululaisen esittelemistä kirjoista erityisesti myös Aavejengi ja Pikku Vampyyrit näyttävät erityisen tutuilta, mutten menisi vannomaan, että olisin niitä joskus lukenut. Kirjastoa tuli noin muuten kyllä koluttua tarkastikin.

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Muumilimsasta Friscoon - 1990-luvun limonadeja

Aivan kaikista niistä limsoista, joista olisin halunnut teille postata, en onnistunut löytämään kuvia, ja joistain sitten taas enemmänkin. Tällaisella setillä nyt kuitenkin mennään. Näistä jutuista olen kirjoittanut ennenkin, joten vaikkapa Friscoja löytyy kyllä muualtakin tästä blogista, vaikkapa tästä.

Olisin ensinnäkin toivonut enemmän kuvia lasipulloisista limsoista, enkä nyt tarkoitan litran pulloja, vaan niitä pienempiä kolmen desin pulloja, joissa esimerkiksi niin sanotut "lasten limsat" Muumista Smurffiin ja Spidermaniin luurasivat. Valitettavasti tältä osastolta käytössäni on vain etikettejä, ja kuvia hieman muista tuotteista.  Ja sinisestä Spiderman-limsasta, jota tuhannet ja taas tuhannet ysärilapset niin kovin kaihoavat, en ole löytänyt mitään konkreettisia jälkiä. Jos olet hyvin etevä salapoliisi, niin paljasta toki vaikka kommentteihin mahdolliset kuva-ajapat :) 

Tämän ensimmäisen kuvan kohdalla toistan saman kuin aina, sillä minähän toistan itseäni jatkuvasti. Mutta siis ovathan nuo pullot nyt noin sata kertaa hiempia kuin nykyiset muoviset pienet Fanta-pullot! Etikettien värit ja tekstit ja pienet kuvat ovat selkeitä, niissä on hyvät perusvärit ja ne sointuvat yhteen tuon vihreän pullon kanssa. Miellyttää omaa silmääni paljon.



Lasipulloissa suuri osa limsoistahan joka tapauksessa oli vielä 1990-luvun alussa, sillä muovipulloihin alettiin siirtyä vuonna 1991. Jonkun verran 1980-luvun nuortenlehtiä lukeneena nostan kyllä kirkkaasti sen vuosikymmenen pullot etiketteineen, kuten Aurinko-Jaffat, hienoimmiksi, mutta on näissä 90-luvun alun tuotteissakin vielä jotain hienosti retrohtavaa, sellaista konstailemattomuutta. Friscoakin oli vielä kaupoissa.

Tästä seuraavasta kuvasta tulee muuten mieleen, että olenkohan ainoa, jolla on ollut hieman vaikeuksia hahmottaa 7up-limpan (Seven up) nimeä? Minun silmissäni kun se on aivan selvästi nimeltään Zup! Ja Zupiksi sitä meillä kutsuttiinkin. Nykyään ollaan siskon kanssa jo valveutuneita tässäkin asiassa, mutta leikillä pidämme yllä samaa nimeä edelleen.

Pepsiä, Friscoa (Sitruuna ja Appelsiini), Zupia...

...Ja siellä sitä Zuppia taas. Ja nyt ois
edellistä kuvaa paremmat hinnat!

Tavallisia Pepsejä tuossa yllä, mutta tadaa, saatiinhan Suomen markkinoille myös Pepsi Maxia, kuten ruokalehti Nam!:ssa uutisoitiin vuonna 1994. Aspartaami rulaa!! *ironinen virne*

Pepsi Maxia
mainostetaan Nam!-lehdessä
vuonna 1994.



Jaffaan itse liitän kaikkein tiiveimmin eräänkin laulun, joka sen tv-mainoksessa soi (myös tuo ylempi kuva on samasta mainoksesta). Kyseinen mainos alkaa kohdassa 1:21. 




"Jano ku talkkarilla". Pirkan limsoja löytyi tällaisista tölkeistä ja vaikka minkä makuisina:

Pirkka First choice -limsat: Orange, Grape, Lemon
sekä tavallinen Cola ja Light Cola.

Muumilimsa on kaikeksi onneksi tuote, joka on 1990-luvulta saakka pysynyt melko muuttumattomana. Mitä nyt se on muuttanut kolmasosalitran lasipulloista puolen litran muovipulloihin ja eiväthän etiketitkään ole enää niin monipuolisia ja kauniita ja paperisia etenkään. Yksi suurimmista yllätyksistä minulle oli kuitenkin seuraava: nykyäänhän muumilimsaa on vain metsämansikan makuisena, mutta omien etikettieni joukosta (näiden liottamisesta olen maininnut ainakin Hugo-limsan yhteydessä) olen löytänyt myös poikkeuksia tähän makumaailmaan. Niiden perusteella kaupan on ollut myös Muumi-merkkistä omenalimonadia:

Valitsin tämän etiketin, koska tässä oli selkein
päivämääräleima: 29.09.92. Ajoitus ei siis ole
kovinkaan vaikeaa :)


Ja lisäksi tällaista muistaakseni harvinaisempaa kausituotetta:


Lakritsin makuinen Muumi-virvoitusjuoma.
Leiman mukaan oletettavasti vuodelta 1993, vaikka
leima onkin tosi epäselvä.

Väittäisin tämän hieman Halloween-henkisen muumilimsan olleen tummaa, miltei mustaa ja makuna on ollut "lakritsi" - näin ainakin jos tulee uskoneeksi itse etikettiä, jonka mukaan juomaan oli ängetty lakritsiaromia. Onhan se hieman sääli, ettei tuote sitten kuitenkaan jäänyt elämään, jo ihan siksikin, että kyseessä oli aika erilainen makunautinto. Mutta tietysti itse erikoisuus varmasti oli syynä tuotannon vähänaikaisuuteen. Muistaako kukaan muu tätä lakritsilimsaa? Tai omenamuumilimua?

JA LOPUKSI VIELÄ VÄHÄN HISTORIAA, vaikka voi se jostakusta kuivaakin olla, mutta historioitsija-minäni vaatii tätä. Suomessa alettiin nimittäin valmistaa limonadeja jo 1800-luvulla.Viktor Hartwall sai luvan kivennäisvesien valmistamiseen vuonna 1838, ja siinä samassa kivennäisveteen alettiin sekoittaa sitruunahappoa ja sokeria, limonadia siis! Myöhemmin vuonna 1865 Helsingissä alettiin myydä virvoitusjuomia kioskista käsin ja limsoja alettiin tuottaa tehdasvalmisteisesti 1860-luvulla. Ensimmäisiä tällaisia limonadeja olivat omenalimonadi (omenapore) ja sitruunasooda. Olvi aloitti toimintansa vuonna 1906 (jolloin limonadinvalmistajia oli Suomessa jo useita kymmeniä), ja virvoitusjuomien varsinaisen läpimurron teki Pommac kieltolain aikana. (Nämäkin jutut ja lisää historiaa löytyy muun muassa täältä sekä tietysti Wikipediasta) Coca-Colahan tuli Suomeen Helsingin olympialaisiin, siis vuonna 1952. Että siinä vähän perspektiiviä meidän Spiderman-kaihoon :)

Tosin mieleen nousee sekin kysymys, että oliko se Spiderman-limsa edes hyvää. Vai oliko hienoa vain sen ainutlaatuinen sininen väri?

---

Vähän myöhemmin tehty lisäys:

Kuvia i-h-a-n-i-s-t-a lasipullonkorkeista, lähinnä Muumi-, Smurffi- ja Hugo-limsoista, löytyy tämän linkin takaa. Oijoi!

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

90-luvun kotini, osa 5: Sisustusvinkkejä

Siitä on jo vähän enemmän aikaa, kun viimeksi kirjoittelin 1990-lukuun liittyviä sisustus- ja kotijuttuja. On siis erinomainen hetki palata teeman äärelle. Näin kevään korvalla ysäri tarjoaa myös kutkuttavan mahdollisuuden väri-iloitteluun kevätkesän hengessä.

Ysärin voi tuoda kotiin hyvin pienilläkin jutuilla. Voit esimerkiksi verhota sohvasi irtokankaalla, jossa yhdistyvät oranssi ja muut kivan pirteät värit pinnassa, joka näyttää hivenen puuväreillä väritetyltä. (Ookoo, ongelma voi olla, että nykyiset trendikankaat ovat hyvin erilaisia, mutta ehkä ainakin kirppiksiltä voisi löytyä, kirppiksethän ovat trendikkäitä.)  Yhdistä keltaiseen pöytään ja verhoon mitä tuolta nyt haluatkin noukkia:

Gerberat # 1
Suuri käsityö 1995

Upeiden värien lisäksi kiinnittäisin tässä ensimmäisessä kuvassa aivan erityistä huomiota ikkunan vieressä olevaan kiemuravartiseen jalkalamppuun. Gerberat ovat aivan itsestäänselviä, mutta on virkistävää, että niitä on niin monen värisiä.


Gerberat # 2
Avotakka 1997

Nyt ois ihanaa punaoranssia kuosia tarjolla olohuonetta piristämään! Luonnollisesti gerberoiden kera. Taidemakuun sopii sohvan takana roikkuva yleisvärikäs abstrakti taulu. Samantyyppistä seesteistä henkeä uhkui eräässäkin olohuoneessa myös vielä vuonna 2001 (mutta koska ilme on niin ysäri, pistän kuvan tähän joka tapauksessa:)

Gerberat # 3
Avotakka 2001

Mukana niin koristegerberoita oranssin ja vihreän sävyisissä maljakoissa kuin myös tuo vinovartinen pöytälamppu. Siis ai että miten iloiseksi tätä katsellessa tulee :)

Ja yhtä varmasti kuin kirkkaanoranssi on ysäriväri, niin sitä on tietysti myös kirkkaansininen:


Avotakka 1997

Siis mitä ihania sinisiä elementtejä :) Sähkönsinisten lampunvarjostimien yhdistelmänä valitettavasti ei ole kiemuroita lampunjalkoja, mutta sinisten pullojen kokoelma kahdellakin eri ikkunalla on hurmaava. Ja yleisvärikäs taulu muuten tuollakin. Voivatko kotien taidemautkin kulkea vuosikymmenittäin?

Tämä seuraava kuva on Avotakan jutusta, jossa sisustettiin uusiksi nuorenparin asunto. Gerberoita ei juuri nyt ole esillä, mutta hedelmäistä vibaa tuovat banaaniverhot - joka ikkunassa tietysti eri väreissä. Iloisin olen silti tuosta oranssista seinästä (Myös vihreä seinä on ihan ookoo, mutta kyllähän se vähän kirkkaampi saisi olla).

Keltaiset verhot pelissä jälleen. Sellaiset
voisin kyllä ihan oikeasti haluta itsellenikin...
Avotakka 1997

Nykyäänhän sisustuslehtien kodit ovat valkoisia ja kirkkaita, nämä ysärikodit taas... Vähintäänkin värikkäämpiä. 90-luvun värit eivät juurikaan ole murrettuja, vaan selkeitä ja kirkkaita perusvärejä. Kaikenlainen retroilu ei myöskään ollut vielä muotia, joten esimerkiksi vanhat emalipannut, kahvipurkit ja muut eksoottiset kirppislöydöt huutavat poissaoloaan. Tuleekohan tämä kaikki pian taas muotiin? 

Aiemmat sisustusaiheiset kirjoitukseni löydät täältä. :)

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Leonardo DiCaprio, iiks!



Tutustuin Leonardo DiCaprioon Titanicin aikoihin. Valitettavasti en kuitenkaan ihan henkilökohtaisella tasolla. Suhteeni häneen rajoittui elokuviin ja Suosikin juttuihin. Seinilläkin oli enimmäkseen Backstreet Boysin julisteita, mutta Leonardo oli silti kova sana. Oheisfanikrääsää edustivat yksi Leonardosta kertova kirja, jonka sain Yhdysvalloista, sekä dokumentti-vhs. Leonardo onneksi komeili Suosikin kannessa suunnilleen joka toinen kuukausi parhaina vuosinaan 1997 ja 1998. Mikä sitä oli katsellessa!

Suosikki 5/1997, Leonardo kannessa ensimmäisiä
kertoja. Huomatkaa ihana ysäri hiustyyli.

DiCaprio syntyi vuonna 1974 ja aloitti uransa jo 1980-luvun lopulla. 2000-luvun taitteessa ja ysärin lopulla tulin nähneeksi monia hänen uransa alkuaikojen leffoja, kun niitä tv:ssä näytettiin: Tämän pojan elämä, upea Gilbert Grape, Basketball diaries, Total Eclipse, Marvinin tyttäret... Varmastikin tuttuja nimiä kaikille, jotka lukivat 1990-luvulla Suosikin Leonardo-juttuja kuin raamattua. Kuten sekin tieto, että hän sai tiettävästi nimensä siitä, kun sattui ennen syntymäänsä potkaisemaan äitiään juuri Leonardo da Vincin taulun kohdalla jossain taidenäyttelyssä.

(No pitihän tuokin asia sitten tarkistaa, ja onnistuin löytämään kyseisen jutun: "Vuonna -74 lakiasiainsihteerin työtä tekevä Irmelin huomasi odottavansa lasta. Hän menin Georgen kanssa naimisiin, ja he lähtivät häämatkalle Italiaan. Vauva alkoi potkia vimmatusti, kun Irmelin katsoi Firenzessä Uffizin galleriassa Leonardo da Vincin maalausta. Äiti päätti antaa lapselleen nimeksi Leonardo." Näin tiesi kertoa Suosikki 6/1998. Onpahan tärkeimmät asiat jääneet mieleen.)

Suurempi menestys seurasi Leonardo Dicapriota kuitenkin tämän elokuvan myötä:

Claire Danes ja Leonardo DiCaprio Romeo + Juliet -elokuvassa
vuonna 1996.


Vuonna 1996 elokuvateattereihin pärähti  Baz Luhrmannin Romeo + Juliet, jossa Leonardo näytteli nimiparia Niin sanotusta elämästä aiemmin tunnetun Claire Danesin kanssa. Leonardo sai roolistaan Romeona jopa hopeisen karhun Berliinin elokuvajuhlilla. Oih miten ihana elokuva! Mutta lopun täydellisen arvattavan riipaisevuuden vuoksi en ole katsonut sitä montaakaan kertaa. Romeo huutamassa tuskaansa kuolleeksi luulemansa Julian vuoksi on vain aika synkkää, aina. Runollinen kieli ei myöskään ihan täysin valloittanut tätä kymmenvuotiasta. Mutta riipaisevasta tarinasta huolimatta seuraava elokuva, menestysjättipotti Titanic kyllä teki toisin. James Cameronin Titanicin merkitystä itselleni ja elokuvasta muutenkin blogasin vuosi sitten, liittyen siis myös Titanicin uppoamisen 100-vuotispäivään.

James Cameronin ohjaaman Titanicin myötä Leonardo DiCapriosta tuli yksi maailman puhutuimmista näyttelijöistä ja tytöt kirkuen kaatuilivat siellä täällä silkasta rakkaudesta ja halusta. Ja siitä asti olen itsekin ollut hänen faninsa, vaikka ihan jokaista viime vuosien elokuvaansa en olekaan nähnyt. 1990-luvulla DiCaprio teki vielä kaksoisroolin Rautanaamio-elokuvassa vuonna 1998; The Beach sai ensi-iltansa vuonna 2000.

Lopuksi pätkä Leonardon haastattelusta Suosikin numerosta  1/98.

Otsikko: "Jättielokuva Titanic kasvatti pojasta miehen. Leonardo DiCaprio: "Minulta on jäänyt elämässä niin paljon väliin" "

"Sinua pidetään Euroopassa seksisymbolina. Millaisia ajatuksia se herättää sinussa?
- Kaksi viime elokuvaani, Romeo & Julia ja Titanic, ovat olleet rakkaustarinoita, joten on selvää että niiden yleisö on naisvoittoista, mutta enhän minä siksi niitä tehnyt, vaan siksi että molemmissa oli hyvä tarina. Ei minulla silti  mitään naispuolisia ihailijoita vastaan ole. Kuka tietää, vaikka tekisin lisääkin romanttisia elokuvia. Haluan vain tehdä parhaita mahdollisia rooleja."

Ei niitä romanttisia rooleja ole enää juurikaan näkynyt, mutta muuten oivallisia elokuvia senkin edestä. Parhaista mahdollisista rooleista Leonardo on ollut myös kolmasti Oscar-ehdokkaana (Gilbert Grape, Lentäjä, Blood Diamond). Suurin Leo-maniakin meni haihtumaan 2000-luvun myötä, mutta toisin kuin aika monet muut romanttisten draamojen ihkut teini-idolit, Leonardo onnistui kuitenkin luomaan itselleen oivallisen ja paljon Titanicia merkittävämmän, vakavastiotettavan uran. Huraa!

Ja ihan lopuksi vielä vähän Leonardon haastattelua (ja kamala nahkatakki) vuodelta 1995.


torstai 11. huhtikuuta 2013

Televisio-ohjelmia talvelta ja keväältä 1993

Lyhyesti aiheeseen mentiin jo eilen Facebookin puolella. Tässä nyt siis hieman enemmän tv-ohjelmatietoja tammi- ja maaliskuulta vuodelta 1993. Valitsin eri viikonpäiviä paremman kuvan saamiseksi.

Vuonna 1993 televiossa näkyi lähinnä vain kolme kanavaa, ja kuten voi huomata, ohjelmia ei todellakaan tullut ympäri vuorokauden, kuten nykyään miltei tulee. Arkipäivinä ohjelmat alkoivat TV2:ssa ja MTV3:lla vasta myöhään iltapäivällä, lukuunottamatta Mainostelevision aamuohjelmaa Huomenta Suomea. Jyrkikään ei vielä hellinyt teinejä.

Keskiviikko 27. tammikuuta 1993.

Perjantai 22. tammikuuta 1993.

Kuten ehkä huomaatte, tämän alkuvuoden erikoisuutena on TV1:lla iltauutisohjelma Uutistunti, joka lanseerattiin ruutuun alkuvuonna 1993. Siinä olivat uutiset, sää, a-studio ja urheiluruutu yhteenkoottuna. Tämä kesti tosin vain kaksi kuukautta, ja kuten alta näette, maaliskuussa YLEllä oli siirrytty takaisin kello 20.30 alkavaan lyhyempään uutislähetykseen, sillä yleisö ei tästä uutuudesta ollenkaan pitänyt. (Aiheesta luin mm. täältä.) YLEn elävässä arkistossa on erillinen juttukin Uutistunnista, jos sattuu kiinnostamaan. "Koiratkin ulvoivat, kun Uutistunti alkoi".

Sunnuntai 24. tammikuuta 1993.

Ja nyt pompsahdetaan sinne maaliskuun puolelle:

Keskiviikko 31. maaliskuuta 1993.



Lauantai 27. maaliskuuta 1993.

Siskon kaveri muisteli näissä lauantain ohjelmatiedoissa erityisesti MTV3:lla aamulla tulevaa Harlekiini-klubi-ohjelmaa, jossa katsottiin lastenohjelmia. Pinokkio, Tiny Toons, James Bond Junior, Musta ori... Kakkoselta tuli taasen muun muassa Babaria ja Kaukametsän pakolaisia, mutta niiden lähetysaika, iltapäivä, tuntuu hieman hämmentävältä, sillä sitä en olisi itse ollenkaan muistanut.

Maaliskuussa 1993 pidetyn  Ajankohtaisen kakkosen teemailta (tuossa alla, 9.3.) tuntuu aiheeltaan toisaalta niin kovin lama-Suomelta, mutta toisaalta samasta kysymyksestä, eli yhteiskunnan jakaantumisesta kahtia, voitaisiin varmasti pitää teemailtoja nykyäänkin! Nyt meillä on homoillat ja petoillat, mutta ne eivät näemmä ole lainkaan uusi keksintö.


Tiistai 9. maaliskuuta 1993.

Ruusun aika, Megavisa, Hyvät herrat, Kymppitonni...


Ja kuvia klikkaamalla isommiksi! Kyllä teevee on 20 vuodessa muuttunut kamalasti. 1993 tuolla ei taida olla juuri yhtään tosi-tv-ohjelmaa, jollei lauantai-illan Napakymppiä lasketa. Mainoskanavien hömpänpömppä ohjelmat Beverly Hillsin tosielämän täydellisistä naisista hurjiin puunkaatajamiehiin loistavat poissaolollaan. Monesta ohjelmasta tosin on myös hieman vaikea pelkän nimen perusteella sanoa, mitä ne oikeastaan ovat edes pitäneet sisällään. Mutta vaikka tuolloin tv:stä tuli vähemmän roskaa kuin nykyään, en menisi noita aikoja silti juuri kaipaamaan, ainakaan tältä osalta. Mutta toisaalta ei ole suurikaan ihme, jos ennen tuli tehtyä vähän muutakin kuin katsottua televisiota (ja katsottua sitten lopuksi puolet kaikista ohjelmista netistä).

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Napapaita-asiaa

Lisää upeita ysärityylejä! Oisko ysärimpää kuin napapaita?

Napapaita se on hieno keksintö. On kuitenkin aivan turhanaikaista kuvitella, että sen napapaidan pitäisi aina paljastaa napa. Tarpeeksi ylös tuleva hamonen tai housut toimivat yhdessä napapaidan kanssa aivan hienosti :)

Muoti+Kauneus 5/1996

Yllä myös ikisuosikkini: napapaita, jossa on korkea kaulus. Aina yhtä viehkeä vaate. Onnekas voi yhdistää sen näppärästi vyötärölle huolettomasti solmittuun paitaan.

Tai miten olisi pitkä kirkkaansininen kietaisuhame, johon yhdistyy nätti napapaita?

Moda 2/1996

Onneksi paksukorkoiset sandaalit sointuvat näin täydellisesti hameeseen.

Napapaita voi aivan mainosti olla myös villapaita, sen tiesi jo Suuri Käsityökin aikoinaan. Huomiota ei vain voi olla kiinnittämättä ihaniin hopeisiin vaatteisiin! Siis i h a n a minipituinen hopeinen kietaisuhame ^_^ Hopea reppu täydentää asun.

Suuri Käsityö 1995.

Mieluiten korkeakauluksinen villapaita... Ovathan kylmenevät hartiat ja hikinen napa yleinen ongelma.

Suuri Käsityö 1995.

Näillä lookeilla kelpaa ottaa tätäkin kylmää kevättä vastaan! Nuo valkoiset sukkahousut tuovat muuten mieleen vielä tämän:

Muoti+Kauneus 5/1996.

Voisin uusia vaatekaapin sisältöä. Tai sitten ei. Jos jotain ysäriä ottaisiin uusiokäyttöön, en voisi kuvitella sen missään olosuhteissa olevan napapaita. 1990-luvulla taisin kuitenkin olla erittäin iloinen omasta kirkkaanoranssista napapaidastani, jossa oli joku hopea teksti rintamuksessa. Ah se oli hieno, ja vielä sellaista kummallista puolimuovista kangasta. 

torstai 4. huhtikuuta 2013

Barbeja hiihtoladulla ja kaupunkitalossa

Omista arkistoista sattuu löytymään kaksi 1990-luvun alun Barbie-katalogia, nyt siis pari kuvaa niistä. Molemmat ovat erittäin puhkiluettuja: kummassakaan ei ole kansia enkä siksi osaa varmasti sanoa, miltä vuosilta ne ovat. Arvaisin, että 1990 ja 1991. Samoin niistä puuttuu muitakin sivuja. Se on hieman harmillista, mutta minkäs teet. Onneksi edes suurin osa on tallella.

Muistan, kuinka selailin näitä ihan älyttömästi. Toisinaan lehtisiin piti tietysti merkitä kaikki ne Barbit, jotka itsellä tai jollakulla kaverilla/sukulaisella oli. Vaatekuviin oli merkittävä hienot vaatteet. Vai pitikö? Suurimpaan osaan kuvia kun olen merkinnyt kaikki vaatteet. Ihan loogista tietysti.

Näissä ensimmäisissä kuvissa keskitytään lähinnä erikoisempiin rakennuksiin ja teemabarbeihin, mukana siis niin taloa kuin autoakin.

Tämä ensimmäinen on aivan ihana, mutta ei tätä rinnebaaria minulla tietysti koskaan ollut, enkä muista kellään tutullakaan olleen. Erityisesti mieleen oli jäänyt se, kuinka itsekin pystyi sitten tosi kivasti, ainakin noiden kuvien mukaan, valmistamaan suklaata. Olisikohan se oikeasti onnistunut ihan noin? Ne kuvat jäivät kuitenkin lähtemättömästi mieleen. Siksi olikin aivan mahtavaa löytää tämä lehti ja nuo kuvat, jotka lapsuudestani muistin.



Hissillinen kaupunkitalo löytyi yhdeltä kaveriltani. Siitä on kuva myös toisessa Barbie-katalogissa, mutta sen päälle olen tietysti kirjoittanut tussilla - isolla - "Anulla tää jo on", joten valitsin skannattavaksi tämän siistimmän version. Saatoin olla tästä vähän kateellinen. Meillä siskon kanssa oli myös eräänlainen talo barbeille asuttavaksi, mutta sitä ei ollut suunniteltu Barbien leikkeihin. Sen huonekorkeus ei nimittäin sallinut Barbien seistä suorassa. Sellainen puinen hökötys, sopivampi vaikkapa Pikkaraisille.


Ah, ihana matkailuauto! Olen mainostanut sitä jo viime joulukuussa, satuin siis saamaan tämän kerran joululahjaksi. Tämä oli meillä ainoa tällainen erikoisempi Barbie-lelu. Asuntoautona se tosin toimi melko harvoin, mutta tuolla autolla barbit ajelivat usein. Samoin nuo keltaiset huonekalut päättyivät sisustamaan sitä liian matalaa taloa.


Näissä viimeisimmissä lähinnä erilaisia Barbien vaatteita. Ensimmäiseen on päässyt myös useampi vapaa-ajanasuinen Ken! Vasemmassa reunassa oleva huppariasu löytyi meiltä kotoakin.


Tässä ja tuossa seuraavassa kuvassa erityisen mukavaa on tietysti se, kuinka sitä voi itse päästä paremmin Barbien maailmaan voidessaan itse käyttää jotain setin osaa. Yllä se on ihanasti ysäri vyölaukku, alempana tuollainen naamio. Mainiota! Usein Barbien mukana saattoi tulla myös vaikkapa jokin koru, jota myös itse omistaja saattoi käyttää.




Aika kasareita hiustyylejä seuraavassa, etenkin tuossa ylempänä olevassa kuvassa farkkuasuisilla barbeilla. Omista merkinnöistä päätellen taisin pitää kaikista...




tiistai 2. huhtikuuta 2013

Blondi tuli taloon

Kolmoskanavalla pyörinyt Blondi tuli taloon on yksi ikimuistoisimmista 1990-luvun kotimaisista tv-sarjoista. Ensimmäisen kerran se pyöri teeveessä 1994-1995. Ei sen pitempään, vaikka sillä ainakin minun mielessäni on niin vankka sija kyseisen vuosikymmenen televisiomaisemassa. Sarja tosin uusittiin jo 1997 ja 1998, mikä saattaa vaikuttaa omaan kuvaani ja muistoihini. Sadattuhannet suomalaiset seurasivat Blondia, joskin eihän tuohon aikaan televisiokanaviakaan ollut montaa.



 Se oli ensimmäinen suomalainen useammin kuin kerran viikossa pyörinyt sarja ja sitä näytettiin klassiseen aikaan 19.30-20.00. Salkkari-aika siis! Ja Ihmeidentekijöiden aika! Sarjassa Hanski-niminen nuori nainen (Anu Hälvä) muuttaa Hurmaloiden perheeseen kotiapulaiseksi. Hurmaloilla asuvat hajamielinen tiedemiesisä Hannu (Esko Salminen) sekä hänen teini-ikäiset lapsensa Matti (Niko Sinervä) ja Missu (Lotta Onttonen). Hanskilla on muassaan ala-asteikäinen tyttärensä Liisa (Saara Ylitalo). Liisa oli aivan mainio hahmo, hiukan kepposteleva ja aina niin suorapuheinen rohkea tyttö. Eniten tunteita taisi kuitenkin herättää Hurmaloiden naapurissa asuva tiukka opettajatar Margit Haukkamaa (Eeva Eloranta). Skismaahan siinä syntyi, sillä Margit oli kiinnostunut Hannu Hurmalasta, mutta Hanskin ja Hannun välille syntyi kipinöitä. Ja Liisa oli Margitin silmissä vallan kuriton.

Koko sarja on julkaistu dvd:llä. Blondi tuli taloon oli harmitonta ja kepeää draamaviihdettä, vaikka kaipa siellä toisinaan jokin hieman vakavampikin aihe taisi välissä luikahtaa. Ennen sitä löytyi joitain pätkiä Youtubestakin, muttei valitettavasti enää. Siksi saatte tyytyä pelkkään tunnariin.