torstai 4. huhtikuuta 2013

Barbeja hiihtoladulla ja kaupunkitalossa

Omista arkistoista sattuu löytymään kaksi 1990-luvun alun Barbie-katalogia, nyt siis pari kuvaa niistä. Molemmat ovat erittäin puhkiluettuja: kummassakaan ei ole kansia enkä siksi osaa varmasti sanoa, miltä vuosilta ne ovat. Arvaisin, että 1990 ja 1991. Samoin niistä puuttuu muitakin sivuja. Se on hieman harmillista, mutta minkäs teet. Onneksi edes suurin osa on tallella.

Muistan, kuinka selailin näitä ihan älyttömästi. Toisinaan lehtisiin piti tietysti merkitä kaikki ne Barbit, jotka itsellä tai jollakulla kaverilla/sukulaisella oli. Vaatekuviin oli merkittävä hienot vaatteet. Vai pitikö? Suurimpaan osaan kuvia kun olen merkinnyt kaikki vaatteet. Ihan loogista tietysti.

Näissä ensimmäisissä kuvissa keskitytään lähinnä erikoisempiin rakennuksiin ja teemabarbeihin, mukana siis niin taloa kuin autoakin.

Tämä ensimmäinen on aivan ihana, mutta ei tätä rinnebaaria minulla tietysti koskaan ollut, enkä muista kellään tutullakaan olleen. Erityisesti mieleen oli jäänyt se, kuinka itsekin pystyi sitten tosi kivasti, ainakin noiden kuvien mukaan, valmistamaan suklaata. Olisikohan se oikeasti onnistunut ihan noin? Ne kuvat jäivät kuitenkin lähtemättömästi mieleen. Siksi olikin aivan mahtavaa löytää tämä lehti ja nuo kuvat, jotka lapsuudestani muistin.



Hissillinen kaupunkitalo löytyi yhdeltä kaveriltani. Siitä on kuva myös toisessa Barbie-katalogissa, mutta sen päälle olen tietysti kirjoittanut tussilla - isolla - "Anulla tää jo on", joten valitsin skannattavaksi tämän siistimmän version. Saatoin olla tästä vähän kateellinen. Meillä siskon kanssa oli myös eräänlainen talo barbeille asuttavaksi, mutta sitä ei ollut suunniteltu Barbien leikkeihin. Sen huonekorkeus ei nimittäin sallinut Barbien seistä suorassa. Sellainen puinen hökötys, sopivampi vaikkapa Pikkaraisille.


Ah, ihana matkailuauto! Olen mainostanut sitä jo viime joulukuussa, satuin siis saamaan tämän kerran joululahjaksi. Tämä oli meillä ainoa tällainen erikoisempi Barbie-lelu. Asuntoautona se tosin toimi melko harvoin, mutta tuolla autolla barbit ajelivat usein. Samoin nuo keltaiset huonekalut päättyivät sisustamaan sitä liian matalaa taloa.


Näissä viimeisimmissä lähinnä erilaisia Barbien vaatteita. Ensimmäiseen on päässyt myös useampi vapaa-ajanasuinen Ken! Vasemmassa reunassa oleva huppariasu löytyi meiltä kotoakin.


Tässä ja tuossa seuraavassa kuvassa erityisen mukavaa on tietysti se, kuinka sitä voi itse päästä paremmin Barbien maailmaan voidessaan itse käyttää jotain setin osaa. Yllä se on ihanasti ysäri vyölaukku, alempana tuollainen naamio. Mainiota! Usein Barbien mukana saattoi tulla myös vaikkapa jokin koru, jota myös itse omistaja saattoi käyttää.




Aika kasareita hiustyylejä seuraavassa, etenkin tuossa ylempänä olevassa kuvassa farkkuasuisilla barbeilla. Omista merkinnöistä päätellen taisin pitää kaikista...




7 kommenttia:

  1. Oi vitsi, en muuten muistanutkaan, että mulla oli matkailuauton lisäksi toi riippumatto ja palmut. Ne palmut vaan pysyi älyttömän huonosti pystyssä ja aina oli Barbie-ressukka maassa naamallaan :D

    Sinulle on myös tunnustus blogissani
    http://pienetsuuretaatokset.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Muistan nuo katalogit!

    Olen vieläkin katkera omasta matkailuautostani. Äitni heitti tuon auto-osan pois (parhaan osan!) kysymättä minulta mitään. Mitä järkeä on antaa lapselle lahja ja sitten heittää se toisen omaisuus luvatta pois? Oikeusjutun paikka? :D

    VastaaPoista
  3. APUA! Ei mitään aktiivisia mielikuvia ole tämmöisestäkään mut älyttömät fläsärit heti ekasta kuvasta. Käytin varmastikin tuntikausia tuosta kaakaosta haaveiluun.

    VastaaPoista
  4. Åååh, tuosta barbin matkailuautosta saattoi vain ja ainoastaan haaveilla. Kellään kaverillakaan ei tainnut sitä olla. Talo oli yksillä perhetuttavilla, joten sillä pääsi joskus leikkimään. Etenkin hissi oli hieno.

    Minulla on käsitys, että Barbiet ja Barbien tavarat olivat melkoisen kalliita 90-luvulla. Yhdellä kaverilla (ainoa lapsi, hmph) oli suuret määrät ihania barbitavaroita, kampaamo ym., mutta meillä ei ihan hirveästi niitä ollut. Ehkä en siskon kanssa mankunut tarpeeksi. :D Tai sitten vain ymmärsimme, että niitä ei noin vain voi hankkia.

    Ihania nämä muistot, katalogisi kuvat (paitsi tuo ylin) muistuivat mieleen jostakin kaukaa. :)

    VastaaPoista
  5. Ee: Oi kiitos blogitunnustuksesta, mahtavaa ^_^ Tuon jutun noista palmuista voin kyllä uskoa. Onko siinä vain joku tuollainen pieni keltainen osa kahden palmun välissä? Eihän se voi mitenkään pysyä pystyssä... Paitsi jos sen tökkää hiekkakasaan :P

    Taika: Ehdottomasti oikeusjutun paikka! Eihän noin saa tehdä :( Tulin ihan surulliseksi sun puolestasi.

    Elina: Ihanaa, että muutkin ovat haaveilleet kaakaosta :) Sukupolvikokemus selvästikin.

    Tiikku: Kyllä, Barbit olivat aika paljon nykyistä kalliimpia 90-luvulla. Johonkin edelliseen Barbie-postaukseen joku oli kommentoinut tätä tarkemminkin. Olisi kivaa löytää jostain tarkempia hintatietoja, mutta myös oma äitini on sanonut, että ne tosiaan olivat aika tyyriitä leluja, ainakin sellaiselle tavalliselle laman keskellä elävälle perusperheelle.

    VastaaPoista
  6. Mulla itselläni oli/on tuosta ylimmästä hiihtojutusta Ken ja barbie.Ei siis Teresaa. Taloja tai autoja en koskaan saanut, joten piti aina kehitella jotain vastaavaa. Barbiet oli kyllä kalliita, mutta minä sain melkein kaikki barbieni joko kummeilta lahjaksi(olivat varakkaita) tai barbie-kirjakerhon kautta alennettuun hintaa. Suurin osa nukeita vielä tallessa alkuperäisine vaatteineen ja tavaroineen. 2 iso laattikkoa löytyy. Voisi säästä omille lapsille :)

    VastaaPoista
  7. Voi ei! Mulla oli tommoinen kaakaobaari!! :D Ja kyllä sillä pysty ihan oikeesti noita suklaahommeleita tekemään.. Niin ja kaakaota! Harmi vaan että enää siitä ei ole jäljellä kuin tuo baari-tiski, eikä äitini enää löydä mistään muita osia.. Harmittaa! Omalle 4-vuotiaalle olis ollu ihana antaa tuo perintönä! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, muru! :)