maanantai 3. heinäkuuta 2017

Tervetuloa kesäpöytään!

Kesä on monenlaisten herkkujen aikaa, saahan pitkän odottamisen jälkeen toreilta, kaupoista ja omaltakin kasvimaalta mansikoita, herneitä, pieniä perunoita ja niin edelleen. Kesäkuuma (jos sattuu tuuri ja kesä on kuuma) houkuttelee herkuttelemaan jäätelöllä, jota suomalaiset tunnetusti syövät valtavasti. Virvoitellaan limsalla ja mehulla. Tuoreet mansikat ja mustikat voi kasata myös muurinpohjalettujen päälle. Nams!

1990-luvun alkupuolella limsat olivat vielä yhden litran pulloissa.

Osaa 90-luvun tuotteista ei enää ole myynnissä - kokonaisia yrityksiä on mennyt konkurssiin tai ne ovat yhdistyneet erilaisten yrityskauppojen, sulauttamisten ja järjestelyjen kautta muihin firmoihin. Aurinko-limsat ja Friscot kuuluvat näiden kadonneiden merkkien joukkoon.

Minulla ei henkilökohtaisesti ole suurempia mielipiteitä tai muistoja joistain tietyistä limsoista, enkä siis osaa kaivata greippifriskoa tai Aurinko-Jaffaa, mutta niiden etikettejä katson aina ihaillen. Ne ovat niin hienoja! Erityisesti siis verrattuna nykyisten isoimpien firmojen etiketteihin. Kunnon kirkkaita perusvärejä, selkeitä kuoseja ja niin edelleen.



Tuotteiden pakkauksiin liittyen olenkin joskus miettinyt, mikseivät tuotteiden vanhat pakkaukset juuri koskaan tule takaisin. Monenlainen retro, muistelu ja nostalgia ovat muodikkaita juttuja (ne ovat muotia varmaan tietynikäisille aina, sillä useimpien mielestä on aina ilahduttavaa nähdä jokin jo unohtunut tuote omasta nuoruudesta). Siksi useammat merkit voisivat joskus tuoda yhä tuotannossa olevia tuotteitaan kauppoihin myös vanhoissa pakkauksissa, vaikkapa vain juhlan vuoksi! Kas tässä 30 vuotta täyttävä jogurtti, siispä nyt sitä vanhassa pikarissa! Ja tämä limonadi nyt vanhassa etiketissä, kun yrityksemme täyttää 75! Ja niin edelleen. Uskonpa, että moni ilahtuisi siitä.




2 kommenttia:

  1. Minä haikailen Perryä, mutta aika kuvaavaa on että olisin väittänyt sitä päärynänmakuiseksi, kun se näköjään olikin todellisuudessa sitruunanmakuinen. Tuskin siis maistuisikaan nyt niin hyvältä kuin nostalgiahermo yrittää minulle uskotella. (Muistan kyllä päärynänmakuisiakin merkkejä, joku Mikki Hiiri -sellainen ainakin oli.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan itsekin tuon päärynänmakuisen Mikki Hiiren. Tai oikeastaan mulla on jossain leikevihossa tallessa sen etiketti, makumuistoa ei ole :) Se oli kaiketin Fanta-limsaa.

      Poista

Kiitos kommentista, muru! :)

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.