Kotikadusta ja 1990-luvun perhesarjoista

Jälleen kerran palaamme jo käsiteltyyn aiheeseen: 1990-luvun televisio-ohjelmissa kategoriaan "kotimaiset perhesarjat", voitaneen kutsua myös draamasarjoiksi. Metsoloita ja Puhtaita valkeita lakanoita käsittelin kesällä, Ruusun aikaa vain hetki sitten.

Iiris Ruoho on kirjoittanut kiinnostavasti suomalaisten televisio-ohjelmien kulttuurihistoriasta artikkelissaan "Perhesarja suomalaista arkea rakentamassa":

"Kun yhteisiksi koetut asiat valikoituvat kuvitteellisten tarinoiden kohteeksi, puhutaan uutisarvon sijasta ajankohtaisten tapahtumien tai ilmiöiden tarina-arvosta. Suomalaiset viihteelliset televisiosarjat ovat jäsentäneet omaa aikaansa ja osallistuneen omalla tavallaan yhteiskunnan muotoutumiseen. Erityisesti kotimaiset perhesarjat hallitsivat suomalaista televisio-ohjelmien tuotantoa aina 1990-luvun puoliväliin saakka. Ne nostivat esille kullekin ajankohdalle tyypillisiä tai keskustelua herättäneitä aiheita. Perhesarjan asema on edelleen vahva, mutta sen rinnalle ovat viime vuosina tulleet kotimainen rikossarja sekä moraalin yksilöitymistä, minuutta ja olemassaolon oikeutusta testaava televisiodraama." 

"Kun lähestyttiin 1990-lukua, alkoi kuluttamisen riemu mennä kaiken muun edelle. Vaikka vuosikymmenen vaihteen lama toi esiin niin kutsutun uusköyhyyden, ylivelkaantumisen ja pitkäaikaistyöttömyyden, televisiosarjat käsittelivät niitä lähinnä viitteellisesti tekemättä niistä kerronnan kannalta ratkaisevia tarinoita. Raija Orasen MTV:lle kirjoittama ja yleisön suosikiksi noussut Ruusun aika (1990-91) aloitti uuden perhesarjabuumin tuoden samalla ruutuun uudenlaisia sukupuolirooleja edustavat hahmot, kuten uraäidit ja keskustelevat isät. Myös nuorten ja isovenhempien hahmoissa otettiin kantaa naisten ja miesten perinteisiin roolimalleihin.
     Koko 1990-luku olikin taas perhesarjojen, sukudraamojen ja maaseutukomedioiden kukoistusaikaa. Perheyhteisöistä tehtiin tarinoissa ratkaisu yksilön ongelmille ja tunteiden käsittelyn merkitystä ihmisten arjessa korostettiin. Perhearvojen kritisointi siirtyi syrjään, sen asemesta sukujuhlat, häät, hautajaiset  ja lakkiaiset tulivat osaksi sarjojen kerrontaa. Sarjojen nuoret aikuiset alkoivat löytää yhteisiä arvoja isovanhempien kanssa ja vierastaa vanhempiensa edustamaa ajatusmaailmaa." 

"Kun Kauniit ja rohkeat (MTV3, 1993-) ilmestyi ruutuun, se[n] nostattama julkinen keskustelu toi esiin paljolti samanlaisen ihmetyksen ja pelon viihteellisen sarjan suosiosta kuin aikanaan yhdysvaltalaiset televisiomelodraamat. Lehdet käsittelivät viikosta toiseen hahmojen viehätystä ja heihin liittyvää tähtikulttia. Samana vuonna kun yhdysvaltalainen saippuasarja valloitti katsojien sydämiä, aloitti TV2 Metsolat-sarjan, joka nähtiin kerran viikossa vuosina 1993-96. Parhaimmillaan Metsoloilla oli katsojia lähes kaksi miljoonaa.
     Metsolat ilmestyi ruutuun epäilyksen ja epävarmuuden aikana. Sarjan kerronnassa nojauduttiin yhteisömoraaliin, jonka arvojen nähtiin olevan yhteiskunnassa uhattuina. Kaipuu menneeseen oli Metsoloissa vahvasti esillä, ja nykyisyyttä katsottiin nostalgisesti menneen kautta. Perinteisiin arvoihin, kuten kovaan ruumiilliseen työntekoon ja yhteenkuuluvuudesta syntyvään solidaarisuuteen vetoamalla tehtiin samalla tilaa näitä arvoja heikentävälle kehityssuunnalle. Perinteisen työnjaon ja paikallisuuden rinnalla nousivat sarjassa vahvasti esiin myös modernit asiantuntemukseen perustuvat ammatit ja globalisoituminen.
     Kaipaus vanhoihin hyviin aikoihin luonnehti monia muitakin kauden televisiosarjoja. MTV3:lta mainittakoon Raija Orasen kirjoittama suosittu sarja Puhtaat valkeat lakanat, joka nojasi kerronnassaan rohkeasti  Kekkosen ajan nostalgiaan. Jussi Niilekselän tuottama sarja Elämän suola (TV2, 1996-98) kuvasi puolestaan lama-Suomea keskisuuren yrittäjäperheen henkilösuhteiden näkökulmasta. [----]
     Kaupunkiympäristö ja keskiluokkaisuus ovat tarjonneet useimmissa kotimaisissa perhesarjoissa perustan nykyilmiöiden kuvaamiselle. Niinpä sarjoissa voidaan nykyisin suhteellisen huolettomasti viitata vaikkapa aviolliseen uskottomuuteen tai homoseksuaalisuuteen.
     Syksyllä 1995 alkoi TV1:ssä kotimainen draamasarja Kotikatu. Siinä tapahtumat keskittyvät Helsingin ydinkeskustan tuntuman taloihin ja kaduille. Kotikadussa nostettiin esiin muun muassa aids, rasismi, työuupumus ja rintasyöpä. Ongelmat nähdään kuitenkin ennen muuta yksilön kautta, ja uutisten maailmasta tutut aiheet muuttuvat  henkilöhahmojen avulla konkreettisiksi ja emotionaalisesti koskettaviksi.
     Myös ensimmäinen suomalaisin voimin tehty varsinainen saippuasarja Salatut elämät (MTV3, 1999-) tarkastelee asioita henkilökohtaisen elämän näkökulmasta. Intiimitkin asiat jaetaan nyt yleisön kanssa lähes päivittäin lähikuvin ja tunteita alleviivaten. Henkilögalleria on muuttunut ajan myötä eikä kipeidenkään identiteettikysymysten käsittelyä kaihdeta."

Lainaukset kirjasta Suomalaisen arjen suuri tarina. WSOY 2010. Toim. Haggman, Markkola, Kuisma, Pulma, siellä siis tuo Ruohon artikkeli sivuilla 218-223.

Kotikatu oli siis luonteva osa 1990-luvun televisio-ohjelmien jatkumoa. Se pysyi melko maanläheisenä koko historiansa ajan, vaikka toisaalta aika rajujakin asioita nähtiin, tietysti sarjan kuvitteelliset perheet pääsivät kokemaan paljon enemmän kuin juuri mikään suomalainen keskivertoperhe. Mutta siinähän se television suola paljolti onkin. Kotikatu alkoi TV1:lla vuonna 1995 ja päättyi viime vuonna, 2012. Mielestäni päätös sarjan lopettamisesta oli aika surullinen. Itse seurasin Kotikatua silloin joskus sen alkuaikoina, sekä toisaalta sarjan viimeisinä vuosina, siinä välissä satunnaisesti. Tavallaan sitä jäi hiukan ikävä.

Kotikadun alkaessa 1990-luvun puolivälissä siinä oli myös hyvin selkeä yhteiskunnallinen asetelma: Mäkimaat olivat Luotoloita korkeammalla yhteiskunnallisessa hierarkiassa. Olihan Pertti Mäkimaa asianajaja, Luotolat sen sijaan yrittäjiä huoltoasemabisneksessä Hannes-pullineen. Sittemmin tämä asetelma lieventyi, vaikkakin esimerkiksi Luotolan Karinin tie oli kivinen, eikä se aina näkynyt juuri parantuvan. Itse muistan 1990-luvun Kotikadun viattomana, kun taas 2000-luvulla siitä tuli käsikirjoittajavaihdoksineen varmasti mielipiteitä jakava, kun Laurasta putkahti yhtäkkiä lesbo, Teemun vaimo Nina hankki salaisen seksisuhteen ystävänsä mieheen, Pertista tuli yhtäkkiä isä vanhoilla päivillään ja Karin meni tuhopolttamaan ravintolansa. Kieltämättä melko mielikuvituksellista. Vielä 1990-luvulla sarja keskittyi selkeämmin vain kahden perheen asioihin sekä jännitteeseen Mäkimaiden ja Luotoloiden välillä sekä monenlaisiin käänteisiin eri perheenjäsenten elämässä. Koska Kotikatua kuitenkin tehtiin aina viime vuoteen saakka, ei sitä voi sinänsä mieltää (ainakaan vain) ysärisarjaksi. 

Sarjan ensimmäisiä jaksoja vuodelta 1995 löytyy Youtubestakin. Sarjan tunnari on klassikko, vaikkei ehkä mikään maailmanhistorian tarttuvin. Se toki tässä jakson alussa.