 |
| Kuva: Wikimedia commons. |
Ikimuistoisimpia 90-luvun leluilmiöitä olivat kaiketi vuosikymmenen jälkipuoliskon tamagotchit. En muista, oliko sellaisia kovinkaan monella tutulla - tuskin nyt ihan kaikilla ainakaan, sillä omat tamagotchi-muistoni ovat kovin vähäisiä. Omaa minulla ei ainakaan ollut, en tiiä kaipasinko sellaista edes. Siksi nyt onkin turvauduttava Koululaisen juttuun vuodelta 1997 (hyvin yllättävä vuosiluku...).
Melkein yhtä kiva kuin oikea
"- Hei, anna mä leikin sen kanssa, se on niin ihana! Saanhan mä?! Edes ihan pikkuisen!
- Mä aion ostaa tollasen! Oon jo säästänyt rahaa sitä varten!
- Hei, kato! Mikä sille nyt tuli? Se on kipee ja tarvii lääkettä.
- Kuin vanha sun dino on?
Syrjälän ja Metsäkylän kouluihin Klaukkalassa saa ottaa mukaan niin taskukoiran kuin muutkin virtuaalilemmikit. Tunneilla niiden kanssa ei saa tietenkään touhuta. Lemmikeistä laitetaan siis ääni pois.
Kuka hoitaa lemmikkiäsi?
Virtuaalilemmikki voi olla koira, hevonen, kissa, tipu, dino tai T-rex. 8-vuotiaalla Lauralla on dino.
- Dinoni on elänyt 15-vuotiaaksi asti. Haluan hoitaa sitä itse, joten se on aina minulla mukana. Hoitaminen on aika vaikeaa, mutta kivaa. Dino kuolee helposti, jos sille antaa liikaa ruokaa.
Kirsillä on ollut virtuaalikoira jo kuukauden päivät.
- Kurjinta on, kun koira kuolee niin helposti. Niin voi käydä, jos se vaikka putoaa lattialle. Koiralle ei saa myöskään antaa liikaa piiskaa. Kun se menee koriin nukkumaan, pitää se muistaa siirtää koppiin, muuten se kuolee. Lääkkeen antamisesta tykkään. Leikkiminen on vaikeinta. Annan koiran välillä hoitoon äidin töihin.
- Isoveli saa hoitaa mun dinoa, koska sillä on itelläkin virtuaalilemmikki. Se tietää, mitä sen kanssa pitää tehdä, sanoo 8-vuotias Timo.
Mahtuu vaikka taskuun
- Tyrannosaurus Rexiä on kiva ruokkia. Se syö jätskiä ja hampurilaisia. Rexi voi kuolla kuumuuteen. Lämpötilaa on seurattava. Virtuaalilemmikki on yhtä kiva kuin oikea lemmikkikin. Sen voi ottaa joka paikkaan mukaan, kertoo Tuomas.
- Täälläkin on yksi koulu, jonne lemmikkiä ei saa tuoda. Me saadaan pitää niitä tunneilla, jos niistä on ääni pois eikä niiden kanssa touhua. Virtuaalilemmikki on kiva, kannattaa kokeilla, kertoo Tiina.
- Koiraa pitää hoita(a) hyvin. Jos antaa liikaa ruokaa se voi kuolla, puhelee Hanna.
- Mun dino kuoli just. Onneksi mulla on kolme uutta virtuaalieläintä kotona. Kun lemmikki nukkuu, sen täytyy antaa nukkua niin kauan kuin se haluaa, neuvoo Jaakko.
- Mä ihastuin heti tähän pingviiniin, kun näin sen kaupassa. Kivaa, kun muilla ei ole samanlaista. Pingulle annetaan kalaa, pizzaa, keittoa, jätskiä, vesimeloonia... Kyllä mä meidän kissasta tykkään kuitenkin enemmän, koska sitä voi helliä, kertoo Miia.
Välitunti on lopussa. Virtuaalilemmikeistä suljetaan ääni ja palataan tunneille. Otukset keikkuvat kaulassa tai sujahtavat taskuun. Ne jäävät odottamaan seuraavaa välituntia."
Koululainen 10/1997
 |
| Koululainen 10/1997. |
Pari ajatusta heräsi:
- Silkkaa kuolemaa koko leikki, kammottavaa!
- Piiskaa koiralle, mitä ihmettä?
- Ja voiko joku muka väittää, että virtuaaliesineiden pläräily kesken koulutunnin olisi uusi juttu?
Ja en olisi minä, jollen ihalisi jutun kuvista lasten yltä löytyviä raitaverkkareita, nappiverkkareita, Team McLaren-kollegea ja siiliin jätettyä töyhtötukkaa.
Sattuisiko kuvissa muuten olemaan sattumalta yhtään tämän blogin lukijaa? Niinkin on meinaan kerran sattunut käymään, että käyttämässäni sisustusjutussa oli laitettu yhden tämän blogin lukijan huonetta :)
Wikipedia kertoo, että Tamagotchi on virtuaalilemmikki, jonka kehitti Aki Maita vuonna 1996. Tamagotchien suosio oli suurimmillaan 1990-luvun loppupuolella. Niitä on julkaistu yhteensä 36 erilaista Tamagotchi-mallia vuosina 1996-2007, suurin osa kuitenkin vain Japanissa ja Yhdysvalloissa.
Olisiko täällä niitä, joille Tamagotchit olivat arkipäivää, rakkaita vuosikymmenkokemuksia? Olisi myös kivaa "oppia" vähän lisää Tamagotcheista. Jos sattui tappamaan oman lemmikkinsä, niin oliko koko kapistus sen jälkeen ihan turha? Tuossa jutussahan Jaakko-niminen haastateltava sanoo, että hänen dinonsa on juuri kuollut, mutta onneksi hänellä on kotona kolme uutta. Mä en nyt ihan ymmärrä, kun en ole näiden kanssa pelaillut. Koko touhu kuulostaa kyllä melko kuormittavalta, sillä tuollainen otushan tuntuu menehtyvän mistä vain.
Tänään kirpputorilla vastaan tuli kaksi Tamagotchia. Niistä tosin vain toinen oli oikea Tamagotchi, sillä toinen taasen oli Powerpalz Cat. Googlettamalla löytyy siitä toki kuvia. Hyvin paljon Tamagotchien näköisiä, vähän vain kulmikkaampia. Hinnat olivat 3 euroa (Powerpalz) ja 5 euroa. Yleensä noita ei oikein kirppiksillä tule vastaan.
Tänään kirpputorilla vastaan tuli kaksi Tamagotchia. Niistä tosin vain toinen oli oikea Tamagotchi, sillä toinen taasen oli Powerpalz Cat. Googlettamalla löytyy siitä toki kuvia. Hyvin paljon Tamagotchien näköisiä, vähän vain kulmikkaampia. Hinnat olivat 3 euroa (Powerpalz) ja 5 euroa. Yleensä noita ei oikein kirppiksillä tule vastaan.
Minulle Tamagotchi liittyy enemmän tanskalaisen Dazen hittiin. Tietysti vuodelta 1997.
Iskikö Tamagotchin ikävä? Ei hätää. MicroPC julkaisi viime helmikuussa pikku-uutisen, jonka mukaan tamagotchi-pelin voi hankkia nyt myös älypuhelimen sovelluksena :D Uutinen tässä.
Jes, yksi lempiaiheistani. Ysärin lelut ovat hävettävän lähellä sydäntäni vieläkin ja minulle ei pitäisi antaa tilaisuutta luennoida aiheesta. :D
VastaaPoistaMuistan olleeni valtavan kateellinen kavereilleni, joilla Tamagotchi ysärin lopulla oli. Muistaakseni vuonna 2004 korjasin asian, vaikka olinkin jo iso tyttö ja yläasteella. (Hävetti, kun olin kerran unohtanut laittaa kouluun mennessä äänet pois päältä ja kesken tunnin alkoi kuulua piipitys. Eihän nyt 13-vuotiaat leiki leluilla.)
Ainakin tuossa 2000-luvun alun vuosimallin Tamagotchissa pystyi lemmikin kuoltua saamaan uuden yksilön, jos se vaikka pysyisi hengissä vähän pidempään. Sen jälkeen seuraavissa malleissa koko virtuaalilemmikin pystyi laittamaan pauselle.
Olen nyt tässä aina muutaman vuoden välein nostalgiapärinöissäni käynnistänyt 'gotchini uudestaan ja ai että mikä riemu taas parin viikon ajan. :D Harmittaa, ettei minulla ole toista uudempaa Tamagotchia, kun ei-ysärilemmikeissä pystyi luomaan bluetooth-yhteyden kaverin Tamagotchiin. Hahmot pystyivät leikkimään ja sosialisoimaan ja lisääntymään keskenään, mikä oli suuri lisä koko leluun.
Löysin muuten autenttisen ysäri-Tamagotchin kesällä kirppikseltä avaimenperänä kaupiteltuna, pitäisi kai joskus uskaltaa kokeilla, toimiiko se vielä. :D
Hupsista, tulipa tästä pitkä kommentti.
Mullakin oli muistaakseni kaksi Tamagotchia, ne eivät tosin olleet niitä aitoja soikionmuotoisia vain jotain kopioita. Ensimmäinen oli kissa ja toinen dino. Isoveljellä taas oli koira.
VastaaPoistaOlihan ne pirun siistejä. Muistan kyllä sen surun kun ei vähään aikaan ollut muistanut ruokkia elukkaa ja laitetta vihdoin kurkatessa tamagotchi olikin vain lentävä enkeli lepattavine siipineen. :D Mutta ainakin noissa sen "pelin" pystyi aina aloittamaan alusta.
Muistan myös joskus olleeni jossain kokkikerhossa koulun jälkeen ja sielläkin monilla oli tamagotchit kaulassa eivätkä ohjaajat oikein tykänneet kun ne piipittelivät vähän väliä. Mulla on myös hämärä mielikuva että ne ois joskus ala-asteella olleet ihan kiellettyjä, oisko opettajilla mennyt hermot. :)
Omat tamagotchit on edelleen jossain tallessa, kissasta on muutama näppäin irronnut mutta dinon pitäisi kai olla ihan toimiva, jos vain joskus saisi aikaiseksi ostaa paristot.
P.S. Mielenkiintoinen fakta - tamagotchi tarkoittaa suoraan japanista suomennettuna "rakastettavaa munaa". :D
Ha haa... Dazen biisi on hyvinkin tuttu, kuten myös tuo muovilelukin, jonka hetken aikaa omistin minäkin kunnes sitten kyllästyin ja heitin menemään. :)
VastaaPoistaMun kaikki peruskouluvuodet sijoittuu 90-luvulle ja olihan niitä milloin mitäkin villityksiä. Ainakin muovitutteja kerättiin ala-asteella tyttöjen keskuudessa jonain vuonna tosi ahkerasti. Niitä oli vähän eri värisiä ja kokoisia, ja niitä aina taskurajatilanteen salliessa käytiin hakemassa kioskilta... :) Lisäksi meiän koulussa keräiltiin kuulia, joita ehkä Tiimarissa myytiinkin.. tai en ole kyllä ihan varma mistä niitä tuli, mutta niillä myös pelattiin jotain osumispeliä ja sitä kautta saattoi voittaa. Oli samettipintaisia, kiiltäviä kuulia ja "rubiksia" - en muista mistä nimi tuli. Tässähän tulee ihan nostalginen tunnelma noita muistellessani! :) Joku villitys oli mielestäni vielä olemassa myöskin, mutta en kyllä saa kuollaksenikaan mieleen että mikä se oli.
Voi vitsi noita edellisen kommentoijan mainitsemia tutteja oli järjetön rivi kaulassa, mikä niissäkin niin viehätti... :D
VastaaPoistaMutta niin, todellakin silloin oli oltava Tamagotchi! Meillä ainakin tais melkeinpä koko luokalla olla. Ne taisi kyllä olla kiellettyjä koulussa, koska mulla on muistikuva että niitä piti mennä välitunnilla koulun taakse piiloon hoivaamaan, ja kerran unohduttiin välitunnille kun kellon pirinä ei kuulunut sinne...
Mulla oli pinkki oikea Tamagotchi ja dino keltaisena (taitaa olla toi joka tuolla Miia Kalliomäellä on kuvassa!) Myöhemmin mulla oli koira ja koko kapistus oli sellainen mustavalkoisen koiran muotoinen. Muistaakseni tykkäsin siitä eniten kun siinä taisi olla paljon toimintoja. Muistan ainakin, että se koira oli järjettömän vaikea opettaa sisäsiistiksi. Se kakkisi varmaan parin minutin välein, rupesi ensin kiertämään kehää ja sitten piti salamannopeasti laittaa sanomalehti alle. Eli käytännössä piti pari päivää tuijottaa herkeämättä sitä. :D
Jatkuvastihan ne kuolivat ja sitten piti aloittaa alusta. Tosi harmittavaahan se oli kun piti uudestaan tehdä kaikki nuo sisäsiistiksi opettamiset jne. Perustamagotchia lähinnä vain syötettiin ja silitettiin, ja sitten se kasvoi vain hieman isommaksi palloksi...
Meilläkin oli tosi paljon tamacgotcheja. Mullakin oli kilpikonna, mutta se ei tainnut olla "aito", tai ainakin tällainen mielikuva on jäänyt. Ja kyllä sen sai herätettyä eloon, jos kuoli. Kehitys piti vaan aloittaa alusta.
VastaaPoistaMeidän luokalla tamagotchit pysyi tunneilla reipuissa, mutta koska koulussa oli ongelmaa niiden kanssa, ne kiellettiin kaikilta. Opettaja pahoitteli tätä kovasti. Ja sitten sitä lemmikkiä ei saanutkaan enää pysymään hengissä koko päivää. Minä tietysti kilttinä tyttönä jätin sen kotiin oikeasti.
"Annan koiran välillä hoitoon äidin töihin?!?" Öö, kuinkakohan vapaaehtoisesti äiti mahtaa sen ottaa? Tai voi olla, että hyvinkin mielellään.
Minulla oli kala-Tamagotchi, mistä olin vähän pettynyt, koska omistin oikeitakin kaloja :D Muistan, että Suomalaisesta kirjakaupasta oli kaikki muut "lajit" loppuneet joten siksi oli tyytyminen kalaan.
VastaaPoistaKyllähän se tosiaan kulki kouluunkin mukana, mutta taisin kyllästyä tähän virtuaalilemmikkiin aika nopeasti... Vai hajosikohan se? En muista. Enkä enää tiedä, missä se on.
Mulla itellä oli Tamagotchi, mutta en kyllä ollenkana muista, mikä eläin siinä oli ku olin joku 4-5-vuotias. Mut sen lemmikin sai itellä takaisin eloon ku paino sieltä takaa jotai pientä nappia nuppineulalla. :D
VastaaPoistaTulipas nostalgiset fiilikset :D Jostain tarjoustalosta tuli kalliilla hinnalla joskus tamagotchi hankittua, jossain se on vielä tallella, pitäisköhän kaivaa esiin ja pelailla :D Dino kuoli kyllä aika helposti, mutta ei hätää, ei se ollut niin kertakäyttökamaa etteikö elukkaa ois saanut herätettyä henkiin uudestaan. Jotain kuritustoimenpiteitä niillä tosiaan oli ruuan ja opiskelun, leikkien ym. lisäksi :D
VastaaPoistaTamagotchi mullakin oli, joskaan en muista, oliko ne medän koulussa mikään suuri villitys. Omien muistikuvieni mukaan en kauhean kauaa ollut itsekään siitä innostunut. Ja tosiaan resetoimalla otus "syntyi" uudelleen.
VastaaPoistaMutta tuli tästä Tamagotchista mieleen itselleni suurempi villitys - tietokone ja internet tulivat meille vuonna 1997, minun ollessa 11-vuotias, ja mä hoivasin netissä virtahepoa. Nettiosoitekin taisi olla jotain virtahepoon viittaavaa. Siinä oli sama idea kuin Tamagotcheissa, mutta tosiaan toimi internetissä, ja virtahepo pysyi paremmin elossa. Tietenkin, koska tuolloin ei nettiin menty koska huvitti, vaan itselläni oli ainakin kohtuu tiukat netinkäyttörajat, tunti tai pari per päivä ja ei minuuttiakaan yli. Internetin käyttöhän oli modeemiajalla melko kallistakin. Ja se modeemin ääni internetiin yhdistäessä... Pi-piiu-piiu-pi-piiii *ksssssshh* jne :D
Ihania muistoja teillä! :)
VastaaPoista90-luvun internetin äänimaisema on ehdottomasti suuri vuosikymmenkokemus. Tulevat lapsemme ja lapsenlapsemme tuskin tulevat uskomaan, että näin antiikkista on joskus voinut olla.
http://nuoruusdisko.blogspot.fi/2012/06/aanimaisemaa.html
En ainakaan haulla löytänyt, mutta ootko kirjoittanut blogiin jo Furbyistä? www.buzzpatrol.com/wp-content/uploads/2012/09/furby.jpg
VastaaPoistaTulivat myyntiin kyllä vasta 1998, mutta kai sekin vielä ysäriksi lasketaan. Oli meidän naapuruston muksuilla varmaan kaikilla tollanen puhuva ötökkä.
Hahaa! Mäkin hoivasin netissä virtahepoa :D
VastaaPoistaFurby näyttää kovin tutulta, mutta itselläni ei sellaista ollut, josko tuttavapiirilläkään.
VastaaPoistaEn ole niistä kirjoittanut, mutta kyllä ne ihan ehdottomasti ovat ysäriä! Laitan korvan taa :)
Mulla oli semmoinen tamagotchi, jossa oli 8 eri eläintä (dinosaurus, koira, kissa, lintu, kala, rapu perhonen ja joku kahdeksas...). Dinosaurus vaihoti lajia kasvaessaan, mikä oli mielestäni erittäin ärsyttävää. Eihän oikea lemmikkikoirakaan ole pentuna kultainennoutaja ja sitten aikuisena yhtäkkiä dobermanni!
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMulla oli myös tamagotchi, dino. Muistan kuinka dinosta sai lihansyöjän (t-rex) syöttämällä sille lihaa ja kasvissyöjän (pitkäkaulainen dino)syöttämällä kasviksia. Sitten kerran kun oltiin leirikoulussa, kaikkien tamagotchit oli kuollu. Epäiltiin joukossa olevan tamagotchimurhaaja, mutta mysteeri ei koskaan paljastunut. Oli ihan kiva kapistus.
VastaaPoistaTiedätkö muuten belville legot, niistä olisi kiva joskus kuulla lisää :)
Ihania muistoja teillä, näitä on tällaisen tamagotchi-aloittelijankin kivaa lukea :) Tamagotchi-murhaaja, kasvissyöjä-tamagotchi, rotua vaihtanut eläin jne... Hulvatonta!
VastaaPoistaBelville-toive on otettu huomioon, muista ne kyllä! :)
Mä oon tosiaanki vasta 1999 syntynyt mutta mulla on ainakin 5 omaa tamagotchia ja jokainen toimii vielä :) ala asteella kaikilla oli tamagotchit ja sitten niitä hoidettiin ja pelailtiin yhdessä. Oli siis meillä hitti vähintään v. 2006 ! :)
VastaaPoista