1990-luvun kesät: arvovieraita ja maailmanpolitiikkaa

Kuumat ja viileän sateiset kesät vuorottelivat Suomen yllä 1990-luvulla. Oikeastaan 90-luvun kesät ovat juuri sellaisia kuin 2010-luvunkin: säät vaihtelevat, ihmiset grillaavat, jalkapalloa pelataan. Silloin tällöin huomio kiinnittyy yhteen isoon (tai isohkoon) uutistapahtumaan.

Lehdissä, myös näin 10. heinäkuuta, näkee paljon viitteitä kulloisestakin ajasta. 1990-luvun alussa kasarin nousukausi oli jo päättynyt ja lama oli joko alkamassa tai oltiin jo syvällä lamassa.

Tähän aikaan kesällä 1990 jalkapallon MM-kisat olivat juuri päättyneet, ja Saksa oli selviytynyt kisojen voittajaksi. Se voitti finaalissa Argentiinan. Myös hieman pienemmän mediahuomion jalkapalloa pelattiin jo vuonna 1990: Helsingissä junorit kisasivat Helsinki Cupissa.

Kesällä 1991 maailmanpolitiikan keskiössä oli Neuvostoliitto. Neuvostoliitto lakkaisi olemasta vuoden 1991 lopussa, mutta se ei tietenkään ollut varmaa vielä puolta vuotta aiemmin. Lehdissä kirjoiteltiin kuitenkin jatkuvasti Neuvostoliiton tilanteesta ja politiikasta.

10. heinäkuuta 1991 Helsingin sanomissa uutisoitiin myös muista mielenkiintoisista asioista, jotka nykyään ovat meille itsestäänselviä. Muoviset kierrätysjuomapullot olivat tulossa kauppoihin seuraavana vuonna, Hesari kertoi. Käsillä oli myös valtiosääntöuudistus, joka tulisi muuttamaan presidentinvaaleja: vuonna 1994 tultaisiin näkemään ensimmäinen suora kansanvaali presidenttiä valitessa.

Vuonna 1992 katseet olivat kääntyneet Balkanille, jossa Jugoslavian hajoamissodat olivat alkaneet. 1992 käytiin Bosnian sotaa ja länsivallat miettivät, mitä asiasta ajatella ja mitä sille tulisi tehdä. Balkanilta tuli länteen myös pakolaisia, Suomeen saakka, mikä tietysti näkyi myös julkisessa keskustelussa.

Myös toisessa suhteessa elettiin jokseenkin samantyyppisissä tunnelmissa kuin nyt vuonna 2018 ainakin yhdessä asiassa: Suomessa nähtiin arvovieraita! Viikon kuluttua Trump ja Putin ovat jo jättäneet Suomen kamaran, ja presidenttisarjan vierailijoita oli Suomessa ysärilläkin. Kesällä 1992 Yhdysvaltain presidentti George Bush kävi Suomessa ja presidentti Mauno Koivisto isännöi.

Itseasiassa Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain johtajat olivat tavanneet Helsingissä myös vuonna 1990. Noita vuoden 1990 kohtaamisia voi katsella vaikkapa tästä Ylen Elävän arkiston jutussa:

Bosnia pysyi otsikoissa myös kesällä 1993. Suomi oli tuolloin syvällä lamassa, ja Hesarin jutussa kerrottiin työministeriön ennusteesta, jonka mukaan Suomessa olisi vuonna 1994 jopa yli puoli miljoonaa työtöntä. Näin myös tapahtui, kun työttömyys oli huipussaan talvella 1993-1994.

Kesällä 1997 uutisoitiin edellisen kesän Atlantan kesäolympialaisten jälkipyykistä, ja kirjoitettiin rullaluistelun kasvavasta suosiosta. Samaan aikaan kännykkämainokset olivat rynnineet sanomalehden sivuilla voimalla. Vuosina 1996-1997 on vaikeaa löytää lehteä, jossa ei olisi yhtäkään matkapuhelinta kaupan.

Televisiotarjonnan kasvu oli vain yksi 90-luvun selkeistä arjessa näkyvistä muutoksista. Sinänsä muutokset olivat kyllä kiinnostavia. Vielä 1990-luvun alussa Suomessa näkyi kaksi kanavaa, Ylen TV1 ja TV2, ja Ylen kanavilla näkyi myös jonkin verran Mainostelevision ohjelmia (jolloin ohjelmatietoissa oli ohjelman nimen perässä kirjaimet MTV), sekä osassa maata TV3. Vuoden 1993 alusta MTV3 sai oman kanavapaikan ja se alkoi näkyä koko maassa. Vuonna 1997 mukaan tuli myös Nelonen, joka tosin ei näkynyt kaikkialla heti - eikä välttämättä vielä pitkään aikaan. Alussa Nelosella näytettiin lähinnä keskisarjan ulkomaisia sarjoja, ennen kuin kanava alkoi panostaa enemmän ohjelmiinsa. Kesällä 1997 oltiin vielä alkutaipaleella.

Ja kaiken taustalla soi Radiomafia!

Mitä kesällä 1997 muuten kuunneltiin eniten? Singlelistan ykkösistä päätellen näitä: Paradision Bailandoa, Scooterin Fire-kappaletta, Apulannan Matoa sekä Oasiksen biisiä D'You know what I mean?

Bailando olikin yksin kesän kuumimmista ja soitetuimmista hiteistä koko Euroopassa.

Kultainen salama ratkaisee arvoituksen!

Kultainen salama oli Taru Mäkisen (taustalla kaksi tekijää, Taru ja Tarmo Väyrynen) luoma suomalainen nuortenkirjasarja. Sarjaa julkaistiin kymmenen osaa, ja ne olivat luonteeltaan salapoliisiromaaneja. Kirjojen pohjalta tehtiin myös kuusiosainen tv-sarja, jota esitettiin Ylellä. Kirjoista ensimmäiset julkaistiin vuonna 1989, ja Helsingin sanomissa kirjat arvostellut Paula Havaste (kirjailija itsekin) vertasi Kultaista salamaa Enid Blytonin Viisikkoon, ja vertaus onkin monin tavoin osuva. Itseasiassa sarja syntyi, kun kustantaja tilasi nimenomaan Viisikkoa muistuttavan suomalaisen kirjasarjan. Havaste kirjoitti Hesarissa:

"Jos käsiteltävät kysymykset ovat laajoja, vastauksetkaan eivät ole sen pienempiä. Lapset joutuvat toteamaan, ettei maailma ole todellisuudessa siististi mustavalkoinen. Mäkisen kirjoista oppii tärkeätä myötäelämisen kykyä. Kultainen salama on tehty tarkasti nuoren lukijan makuun. Hauskoissa ja vauhdikkaissa kirjoissa on jännittävän juonen lisäksi paljon aineksia nuorten maailmasta ihastumisineen ja ongelmineen vanhempien kanssa. Mukana on kunnianhimoista pohdintaa monista vakavista aiheista, jotka ujuttautuvat kuin varkain myöhemminkin mietittäviksi." (HS 23.12.1989)

Kirjan aiheet olivat arkisia, ja kuten Havaste kirjoitti arviossaan Helsingin sanomissa, kirjoissa ei tutkittu aavejunia salaperäisillä nummilla, vaan 1980-1990-luvun Suomen ongelmia: luonnonsuojelua, alkoholismia, yksinäisten vanhusten tilannetta sekä monia muita  vastaavia kysymyksiä.

Kultainen salama -sarja koostui kymmenestä lapsille ja nuorille suunnatusta romaanista. Kirjoissa seurattiin viiden noin 10-vuotiaan ja yhden koiran (ikä ei tiedossa) arkea, johon lomittui erilaista arvoistusten ja rikosten ratkomista. Kultainen salama oli näiden nuorten "etsiväkerholleen" keksimä nimi.

Kirjojen ja tv-sarjan hahmot olivat ystävykset Visa, Hakkeri, Elisa, Reko ja Terhi, joista kaksi viimeistä olivat sisarukset. Jokaisella oli oma taustatarinansa. Visan vanhemmat olivat höpsöjä luontoharrastajia, Elisa yksinhuoltajan lapsi, jolla oli kultainennuotaja Bella. Hakkeri oli lempinimensä mukaisesti tekniikasta kiinnostunut nörttipoika (jota ilmensivät tietysti myös silmälasit), Reko oli oman aikansa nuori puntti- ja mopopoika ja Terhi sitten reilu ja reipas Rekon pikkusisko. 

Kirjojen sivuilla viisikon hahmot kehittyivät ja kasvoivat, ja kuten Taru Mäkinen eräässä haastattelussaan sanoi, oli sarjan lopettaminen kymmenenteen osaan luontevaa. Kirjasarja oli aikanaan suosittu.

Kirjasarjaa julkaistiin siis 10 osaa, ja televisiosarjassa oli kuusi osaa. Nuo kuusi kattoivat sarjan kirjoista kolme: miljoonakeikassa yritettiin siepata lottovoiton napanneen perheen tytär lunnaiden toivossa, kaahariautossa taas käsiteltiin rattijuopumusta. Pankkiryöstössä nimenmukaisesti ryöstettiin pankki. Sarjan nuoret näyttelijät olivat hyviä, mutta tiettävästi kukaan näistä viidestä ei sittemmin ole tehnyt enempää näyttelijäntöitä. Aikuisten sivurooleissa näkyi paljon tuttuja näyttelijöitä, kuten Juha Muje, Eeva Litmanen, Kari-Pekka Toivonen, Eija Ahvo ja Janne Virtanen.

Tv-sarjaa esitettiin televisiossa muutamaan otteeseen. Ensiesitys oli talvella 1994, jolloin sarjaa nähtiin torstaina klo 18.35 TV1:llä. Uusintojakin oli: kesällä 1997 jaksoja nähtiin TV1:lla arkiaamuisin klo 9.30. Tuolloin ennen Kultaista salamaa televiosta tuli Ipanat-animaatiota.

Itse lainasin Kultaista salama -videota kirjastosta, ja jaksoja tuli katsottua todella paljon. Luin myös osan sarjan kirjoista. Kirjasarja kuvaakin hyvin aikaansa: 1990-luvulla kirjoissa alkoi olla yhä enemmän yhteiskunnallisin aiheita, ja nuortendekkarit olivat erittäin suosittuja. Hakkerin hahmon kautta mukaan tulee ajan nörttikulttuuria ja kehittyvää tekniikkaa, toisaalta luonnonsuojelun ja vihreiden aatteiden nousu 1980-luvulla näkyy kirjassa etenkin Visan ja tämän vanhempien hahmojen kautta. Syrjäytyminen ja muut vakavat teemat ovat esillä myös. Tv-sarja on ihana katsaus vuosien 1993-1994 suomalaiseen arkeen ja tyyliin farkuista pusakoihin.

 Loppuun knoppi: Kultainen Salama -kirjasarjassa haluttiin panostaa myös kirjojen ulkonäköön. Näyttävä ulkoasu saattoi ollakin yksi syy suosioon. Kirjojen asun suunnitteli Helena Dillham, joka suunnitteli myös esimerkiksi makeiskääreitä Chymokselle!

Sarjasta on nähtävillä pätkiä Ylen Elävässä arkistossa.

Onko täällä muita Kultaisen salaman faneja?

Viimeinen kasarikesä 1989

Juhannus lähestyy ja säät heittelehtivät helteestä viileisiin sateisiin. Tänään kurkistetaan kesän 1989 kesätunnelmiin Kotivinkin avustamana.

Kotivinkin kesänumerosta 6-7/1989 löytyy paljon herkullisia kesäjuttuja ja ajankuvaa. Millaista oli 29 vuotta sitten?

Kurkistetaan ensin ruokapöytään. Kotivinkin kesäteemana on tällä kertaa nopeus, ja kymmenen sivun verran esitellään erilaisia kesäherkkuja, jotka valmistuvat sukkelasti. Osa grillataan, muttei suinkaan kaikkea, ja salaatteja tarjolla on varsin vähän jos ollenkaan. Vaan mitä sitten oikein syötiin kesällä 1989?

• Kalaruoat kuuluvat tietysti kesään. Värikkäiden kalojen ohjeessa haettiin vaikutteita Kiinasta, kiinalainen ruoka oli selvästikin alkanut lyödä itseään läpi. Kalaksi kelpasivat itse ongitut ahvenet tai siiat. Kiinalaisuutta ruokaan toivat esimerkiksi eksoottinen bambu, sekä selleri, paprika ja chilipippuri. Muihin kalaruokiin taidettiin hakea tarpeet kaupan kala-altaasta: silliä purkista ja lohta. "Sillipakettiin" laitettiin myös peruna-sipulipakastetta, koska se kaiketi koettiin nopeaksi. Silliruoat valmistettiin uunissa, ei kesäiseen tapaan suinkaan grillissä.
• Mikroaaltouunillekin oli paikkansa: nyt käytössä oli mikron grilliominaisuus! Näin valmistettiin pinnaltaan rapeaa kaaligratiinia sekä helppoa makkarapataa.
• Liharuokien mainostettiin olevan kevyitä ja nopeita. Pääosassa olivat kasvikset, joihin liha toi vain ikäänkuin lisämaustetta. Menuuseen nostettiin maksapihvit, pannumureke (joka niinikään voitiin valmistaa mikrossa!), kesäkaali kinkkukastikkeella (kastikkeen saattoi valmistaa myös pussijauheesta), kirvelimurekkeella täytetyt paprikat (onnistuvat myös mikrossa!), kyljyspannu sekä jännittävä kylmä-lämmin salaatti. Maustamiseen sai ihan vapaasti käyttää valmista liemikuutiota.
• Vaihteeksi valmista -osiossa syötiin valmisruokaa. Osiossa valmistettiin jauhelihapihvejä neljällä eksoottisella tavalla: kreikkalaisia, slaavilaisia, meksikolaisia ja ranskalaisia pihvejä.
• Jaa, entäs ne lapset? No lapsille valmistettiin muusia ja lihapullia, voimamiehen välipalaa (joka koostui tölkillisestä papuja, nakeista ja kananmunasta), makkaraa kukkakaalin kanssa sekä Chow Ju Fania eli kiinalaista riisipataa. Siinä oli "bambua, maissia, ananasta ja muitakin itämaisia erikoisuuksia." Tätäkin myytiin pakasteena muovipusseihin pakattuna, eli ruoka piti vain kuumentaa.
• Tarjolle saattoi laittaa myös pientä ja kevyttä, joka koottiin hetkessä jääkaapin antimista. Ideoita pieneen naposteluun vaikkapa saunan jälkeen oli neljä: anjoviksesta ja perunoista koottu keko kastikkeenaan kermaviiliä; pateeta ja viipaloitua tomaattia; täytettyä patonkia pariisilaiseen tapaan; kinkkua ja perunasalaattia currylla maustettuna.

 

"Jos haluat pintaan hieman väriä, ripauta juustolle paprikajauhetta tai grillimaustetta ennen viimeistä kuumennusta." - pannumurekkeen mikro-ohje 

Pakko myöntää, että ainakaan allekirjoittaneelle ei näistä ohjeista oikein nälkä tule.

 Yllä: Mainoksissa Atrian grillattavaa sekä Chymoksen mehuja: Aamun raikas sekä Piknik -mehut.

On lehdessä silti muutakin kuin makoisia reseptejä. Kiinnostavin on juttu otsikolla "Tuliaisia - mitä viemiseksi kesäisännille?" Aukeamalla käydään tässä läpi ehdotuksia tuliaisista mökille. Mukana on hienoa ajankuvaa ja toisaalta ihan perusjuttua, joka pätee edelleen. Poimin tähän teille parhaimmat vinkit:

Hyvää suuhunpantavaa

• Jättiläismeloni, josta riittää koko sakille.
• Eksoottinen herkkukori vaihteluksi makkarangrillaajille: säilykepurkkeja, joissa parsaa, oliiveja, maa-artisokkaa, bambunversoja, simpukoita jne.
• Etelänhedelmiä purkkikaupalla: persikkaa, ananasta, aprikoosia jne. Mukana voi olla vielä pari jauhepussia, joista saa makean kastikkeen hedelmäsalaatille.
• Makaroni on nykyään hauskannäköistä! Ilahduta ystäviäsi värikkäällä pastalajitelmalla. Saatavana on niin kierukoita kuin perhosiakin: vihreitä ja punertavia. Makaroni on kesäkokin nopsa ratkaisu moneen ruokapulmaan.

Hyödyllistä ruokapuuhiin

• Muoviastioista tykkää koko mökkiväki. Niissä on nyt uudet hempeät pastellivärit, joilla kattaa suloisen suvipöydän.
• Muovisia tabletteja ruokapöytään.

 Löhöloman viihdykkeeksi

• Vanhoja aikakauslehtiä nivaska, jotka taatusti revitään käsistä, sillä ne kuuluvat kesäasumiseen!
• Divarista voit ostaa halvalla tukun dekkareita, joita ahmii kukin vuorollaan laiturilla kellotellessaan.
• Jos on kutsut, voit hankkia kaikille hauskat olkihatut.
• Kertakäyttökamera, jolla tallennetaan ikimuistoinen vierailu. Kuvista tulee hyviä, kehitys sisältyy noin 70 markan hintaan.

Näiden lisäksi listattuna on paljon hyödyllisiä ja perusjuttuja: kynttilöitä, talouspaperia, lautapelejä, kuohuviiniä ja niin edelleen.

 Yllä: Mainoksessa valmistetaan Valion tuotteista maitojuomia: hedelmäistä rahkajuomaa, mokkamaitoa, marjamaitoa sekä samettijuomaa.

 Yllä: Vasemmalla ideoita mökkituliaisiin. Lapsia ilahduttaisivat uudet lapiot ja ämpärit! Kesämuoti taas on sekä vaaleanharmaata että hyvinkin sähäkän kuvoista.

 Jaa-a, mitä ajatuksia tämä pieni katsaus sitten oikein herättää? Ensinnäkin sen, että oikeastaan miltei kaikki on niinkuin ennenkin, vuosien 1989 ja 2018 kesissä on paljon samaa. Lehdessä oletetaan ihmisten mökkeilevän ja viettävän kesää jollain erityisellä tavalla. Kotivinkki antaa vinkkejä kukkapenkin hoitoon ja listaa pihapelejä sekä esittelee monenlaisia mökkiviemisiä. Nykyään tosin tuokin juttu olisi toteutettu luettelemalla selkeästi tiettyjä tuotteita hintoineen. Nyt tuliaisjuttu on enemmänkin vain suuntaan-antava.

Tietysti maailma on silti muuttunutkin, minkä toki huomaa siinä, että nykyään divarikirjojen sijaan mökillä luetaan e-kirjoja ja aika harvoin enää hehkutetaan muoviastioiden autuutta.

Ehkä selkein ero menneen ja nykyhetken välillä onkin ruoassa. Tuntui hämmentävältä lukea listoja siitä, minkälaisia säilykkeitä mökille voisi vielä tuliaisina. Nykymökeillä säilykkeet tuskin ovat ihan niin isossa roolissa kuin ennen, ovathan mökit niin hyvin varusteltuja, että ruoan kuin ruoan saa kylmään, eikä ole välttämätöntä turvautua säilykkeisiin. Lisäksi yhtä jos toistakin eksoottista hedelmää ja muuta saa etenkin kesäaikaan (mutta muulloinkin) kaupasta ihan tuoreena. Kasarilla näin ei kaikkien tuotteiden kohdalla vielä ollut.

Lisäksi nykyään naistenlehtien ruokaohjeet pursuavat salaatteja, hyviä lihanosia, kasvisruokaa... Ja mikroa ei käytä enää kukaan. Juttujen ruokaohjeet näyttävät aivan aikansa eläneiltä. Vaan tuleeko kasariruoka vielä muotiin? On nimittäin ihan jännittävää, että vaikka muodit kiertävät, samat muodit eivät juuri koske ruokia. Vaikka nyt pukeudumme kasari- ja ysäriestetiikan mukaan, ruokapöydässä tähyillään ihan muualle kuin mikrossa valmistettaviin murekkeisiin ja pakasteperunoiden kanssa tarjoiltaviin kyljyksiin.

Ysärin alun parhaat kesän pihalelut

En varmaan ole ainoa, jonka mielissä lapsuuden kesät ovat aina aurinkoisia ja lämpimiä. Päivät täyttyivät uimisesta kunnan uimarannalla, pyöräilystä pölyävillä hiekkateillä, synttärijuhlista ja kaikenlaisista pihaleikeistä.

Paljon leikimme kavereitteni kanssa erilaisia roolileikkejä, muttei se siitä johtunut, etteikö tavaraakin olisi ollut. Vaikka ysärin alussa Suomea koetteli lama, oli tavaratulva silti valtava - ainakin minun tuttavapiirissäni. Eikä asia ole tainnut siitä muuttua 25 vuodessa!

Tässä postauksessa on esillä erilaisia piha- ja ulkoleikkeihin tarkoitettuja leluja ja pelejä 1990-luvun alusta. Kuvat ovat Riemuset-lelukuvastoista kesiltä 1992 ja 1993. Suomi oli tuolloin laman alhossa, työttömyys koputteli vuoden vaihteessa 1993-1994 ennätyslukemia, noin 20 %. Muodissa näkyi yhä kasarivaikutteita, mutta paljon tapahtui. MTV3 aloitti omana kanavanaan vuoden 1993 alussa, ja televisioon vyöryi sellaisia klassikoita kuin Puhtaat valkeat lakanat, Hugo, Onnenpyörä ja Gladiaattorit. Ruusun ajan uusintoja katsottiin Maikkarilta miljoonayleisöllä.

Radiossa soi monta tuttua hittiä: Kesällä 1992 kuunneltiin jenkkiläisiä suuria nimiä: Nirvanaa ja Madonnaa. Kesän ykkösuutinen olivat leijonahavainnot Ruokolahdella. Tai no "leijonahavainnot", eihän mitään leijonaa siellä todistetusti ollut. Vuotta myöhemmin, keväällä ja kesällä 1993 korvamadoiksi muodostuivat 2Unlimitedin Tribal Dance ja Culture Beatin Mr. Vain. Eurodance siis rynni listoille ja c-kaseteille voimalla, kotimaista jättimenestyjää sillä saralla tosin vielä odoteltiin. UB40:n I can't help falling in love with you oli vähän rauhallisempi hitti.

Siellä me sitten leikimme. Oli ehkä lama ja eurodance jytkyi, mutta vähänpä alle 10-vuotiaana siitä tiesi. Parasta oli vain leikkiä, juoda vihreää mehukattia ja saada silloin tällöin jäätelöpuikko.

Ensin vuoden 1992 kesälelut! (klikkaamalla saat kuvan isommaksi)

Ulkolelut olivat tosi värikkäitä, osin 1990-luvun muotiväreissä tietysti.

Itse löydän näiden joukosta monta sellaista ulkotoimien lelua ja tarviketta, jotka olin jo aivan unohtanut. Nuken istuin polkupyörään, pehmotennismailat ja -pallo, tarramailat ja -pallo... Pelasimme vaihtelevalla porukalla krokettia usein pihallamme, joka tosin metsäisenä maastona mahdollisti lähinnä aika vaikeita ratoja. Usein kävi niin, ettemme jaksaneet pelata peliä loppuun, sillä jotkut portit olivat niin hankalissa paikoissa juurien ja kantojen luona, ettei niistä oikeasti (näillä taidoilla) koskaan päässyt läpi.


Vuoden 1993 kuvastossa on osittain samoja leluja, mutta moni samanlainenkin lelu on nyt eri värisenä. Tosin mukana myös uutta: esimerkiksi rullaluistimet!

(Näiden lapsukaisten ilmeistä voi olla aika montaa mieltä. Nykyään lapset eivät varmasti olisi mainoksissa näin aitoja!)

Mitä sinä puuhailit mieluiten kesälomilla?


PS. Lisää ajan kesätunnelmisa tässä postauksessa, jossa tutustutaan vuoden 1993 muotiin sekä tässä toisessa kirjoitetuksessa, jossa ylipäätään haistellaan kesän 1993 tuulia.

Kari Grandi - kaikkien janoisten sankari

Viime päivien toukokuun helheet innoittivat minut katselemaan jotain raikasta: pillimehuja tällä kertaa!

1990-luvulla Suomessa oli kaksi keskeistä pillimehumerkkiä: Trip sekä Grandi.

Valion Grandi-merkki on paitsi itse mehuna, myös ja erityisesti sen mainoksien ja mainoshahmon, Kari Grandin vuoksi lähes kaikille tuttu. Tuote syntyi 1970-luvulla, ja sitä myös mainostettiin televisiossa 1970-luvulta alkaen. Aluksi mainokset eivät liittyneet mihinkään hahmoon, vaan mainoksessa esimerkiksi perhe meni pyöräretkelle, jolla he joivat Grandi-mehuja.

Sittemmin, ja jo melko nopeasti, mainoksiin ilmestyi Kari Grandi -hahmo. Hänen vaatteensa mukailivat siirtomaa-ajan länsimaisten ihmisten vaatteita hellekypärineen ja vaaleine asuineen. Kari Grandi pelasti neitoja hädästä, välillä vähän muitakin hahmoja. Televisiomainokset mukailivat 1920-luvun mykkäelokuvien estetiikkaa ja niissä oli aina jännittävä tarina. Kari Grandista tuli kaikkien janoisten sankari.

Grandi-mehupakkaukset olivat värikkäitä. 1990-luvulle saakka niissä kuvattiin lähinnä niitä hedelmiä ja marjoja, jotka mehuja maustoivat. 1990-luvulla niiden rinnalle tuli tv-mainoksista tuttua kuvastoa, kun itse Grandi-hahmo tuli mukaan purnukoihin.

Tästä nostalgisoimaan:

Tässä ensimmäisessä kuvassa tölkit käsittääkseni lähinnä 1970-luvulta. Omaan makuuni nämä on kenties kaikkein hienoimpia Grandi-tölkkejä! Vasemmalla isossa kuvassa olevat purkit saattaisivat nykyisinkin mennä kaupaksi, vastaavaa yksinkertaista tyyliä näkee nykypäivänä paljon. Tällaisiin kuviin en ollutkaan ennen törmännyt.

Sitten pääsemme 1980-luvulle. Ottaisin mieluusti kyllä nämäkin purnukat takaisin! Vielä 1980-luvulla purkeissa kerrottiin erikseen, että kyseessä on hiilihapoton juoma. Moista ei taida olla ollut pillimehuissa enää aikoihin.

 Tässä 1980-luku jatkuu, tosin vasemman reunan keskimmäisessa kuvassa olevan tölkin näköisiä pakkauksia oli myynnissä vielä 1990-luvun alussa.

Ja nämä viimeiset kuvat ovat 1990-luvulta. Otin yhden kuvan isompana - joskin sotkuinen ja epäselvä se kuitenkin on - koska juuri nämä suunnilleen 1990-luvun puolivälin Grandit muistan. Tällöin tölkkeihin oli jo päässyt Kari Grandi -hahmo, joka usein piti ojennetussa kädessään sitä hedelmää tai marjaa, jolle mehu maistui.

1990-luvun uutuusmakuja oli muun muassa appelsiini-kola, joka on siitä tietysti kiinnostava, että se tuli jäädäkseen. 1990-luvulla se maistui ainakin omassa suussani jotenkin eksoottiselta, olihan se tavallaan sekoitus kahta makua! Pidinkö siitä, se onkin toinen juttu, mutta ihan varmasti join sitä kuitenkin. (Olen aina tainnut olla enemmän päärynä- tai vadelmanaisia.)

Kari Grandi -mainoksia löytyy Youtubesta ihan vinot pinot, joten tähän vain yksi:

PS. MTV3:n sivuilta löytyy mielenkiintoinen juttu Kari Grandin näyttelijästä - tai siis kahdesta heistä, sillä näyttelijä vaihtui 1990-luvulla. Juttu löytyy täältä.

Aurinkoinen vappu 1989

Vappu taisi jo mennä, mutta jaan silti yhden vappujutun näin toukokuun toisen päivän kunniaksi.

Löysin Ylen Elävästä arkistosta mainion ajankuvan. Vuonna 1989 tehdyssä dokumentissa seurattiin erään ilmapallonmyyjän vappua Helsingissä. Videossa päivät alkavat varikolta, josta pallot haetaan. Vapunaattoon ja vapunpäivään kuuluu ihmisvilkeskettä, punalippulauluja, kuoroa, piknikiä ja muuta pallokauppiaan näkökulmasta.

Millaiselta näytti vappu 1989? Keli oli aurinkoinen, ihmisiä paljon liikkeellä, ja pallot henkivät 1980-lukua.

Ohjelma esitettiin televisiossa vappuaattona vuonna 1990.

Ohjelman pääset katsomaan tästä.

Metsoloiden lamakertomus

Nykyään televisiossa näkee aniharvoin kotimaisia suursarjoja, jotka sijoittuisivat historiaan tai edes lähimenneisyyteen. Joskus esiin voi putkahtaa kolmeosainen minisarja jollain piilotetulla Ylen ohjelmapaikalla, mutta suuren yleisön löytäviä sukupolvikuvauksia ei juurikaan ole näkynyt. Toisin oli 1990-luvulla! MTV3:n Puhtaat valkeat lakanat kuvasi yhden yrittäjäperheen elämää 1960-luvulta 1980-1990-lukujen vaihteeseen. Ylen TV2:n suursatsaus oli Metsolat. Se oli suuri projekti, joka osoittautui myös suureksi menestystarinaksi.

Metsolat on vielä joulukuun puoliväliin saakka katsottavissa Ylen Areenassa, ja sarja on myös julkaistu dvd:llä. Sarja on siis nykykatsojienkin saatavissa, ja Areenan jaksot ovatkin olleet menestys. Jaksoilla on tällä hetkellä lähes sata tuhatta katselukertaa per jakso.

Tässä kirjoituksessa kerron aluksi Metsoloista sarjana - mistä siinä oli kyse ja heitä ne hahmot taas olivatkaan. Sen jälkeen pohdin, mikä mahtoi olla Metsoloiden suosion salaisuus? Lopuksi vähän arviota sarjan nykykatselukerralta. Onko sarja kestänyt aikaa? Mietin myös, mitä muistin sarjasta ennen sen uudelleen katselua. Onkohan sinulle jäänyt mieleen samat asiat?

Tie Hoikan kuntaan, Metsolan tilalle

Metsolat-sarja luotiin TV2:lla osittain uuden kilpailutilanteen vuoksi. MTV3 oli saanut oman toimiluvan, jonka myötä Maikkari sai oman ohjelmapaikan kolmoskanavalla vuoden 1993 alusta alkaen. MTV3 panosti viihteeseen, mikä pakotti Yleäkin pohtimaan omaa rooliaan, sillä katsojia lipesi entistä useammin kolmosen puolelle. Yksi Ylen suuria menestystarinoita 1990-luvulla oli oikein perisuomalainen Metsolat, jota tehtiin kaksi kautta, yhteensä nelisenkymmentä jaksoa. Sarjaa esitettiin 1993-1995. Lisäksi vuonna 1996 esitettiin joulujakso, jossa kerrottiin henkilöiden kohtaloista sarjan lopun jälkeen.

Metsolat-sarja oli pohjimmiltaan aikuisten sarja, eikä siinä ole lapsihahmojakaan oikeastaan ollenkaan. Sarjan keskiössä oli Metsoloiden perhe. Se sydän olivat Antti ja Annikki, eläkeiässä oleva sydämellinen pariskunta, joka asui Kainuussa kuvitellussa Hoikan kunnassa. Sarja seurasi heidän sekä heidän aikuiseksi kasvaneiden lapsiensa ja parin aikuisen lapsenlapsensa elämää vuodesta 1987 laman yli vuoteen 1993. Sarja oli varsin perhekeskeinen.

Yllä: Annikki ja Antti Metsola

Antti (Ahti Haljala) on kotoisin rajan taakse jääneestä Karjalasta, jonne hän usein kaipaakin. Annikki (Helinä Viitanen) on lämmin emäntä, jolle sarjan alussa rakkaita ovat ennen muuta lehmät - vaan pitääkö niistä kenties sarjan edetessä luopua? Erityisesti heidän ja heidän tilansa kautta kuvataan entistä kannattamatonta maanviljelyä sekä osittain maaseudun autioitumistakin.

Metsoloiden seuraavaan polveen kuuluu viisi lasta. Kim Floorin näyttelemä Heikki on sarjan alkaessa asunut jo pitkään lahden toisella puolella eli Ruotsissa ruotsalaisen vaimonsa ja lastensa kanssa. Vaikka Heikki perheineen välillä vierailee Suomessa, yhtenä ongelmana on kieli, sillä vaimo tai lapset eivät osaa suomea. Risto (Svante Martin) puolestaan on sielultaan syvällinen taiteilija, joka sarjan alussa työskenteli erilaisia mainosjulisteita ja -teippauksia valmistavassa yrityksessä, Mainosmotto oy:ssa. Tilanne vie hänet firman omistajaksi. Löytääkö Risto lopulta oikean ja itselleen sopivan tavan toteuttaa itseään, entäs kun taloudellinen tilanne tiukkenee? Miten käy avioliiton, kun Risto ja toimittajavaimonsa Raija (Hellevi Seiro) eivät oikein tunnu löytävän yhteistä säveltä mistään? 

Yllä: Yläkuvassa vakavailmeinen Risto, alemmassa Heikki vaimonsa kanssa matkailuauton puikoissa.

Kolmannesta sukupolvesta sarjassa on eniten esillä Riston tytär Liisa (Anna-Leena Härkönen), joka on mielestäni harvinaisen kiinnostava hahmo. Sarjan alussa Liisa on menevä kaupunkilaistyttö, joka osittain rakkaudessa petettyään alkaa tähytä maaseudulle, Kainuuseen saakka. Juuri Liisan kehityskaari kiinnostaa minua Metsoloissa, ja Liisa on yksi sarjan monipuolisimpia hahmoja. Omanlaisensa on vieläpä Osmo (Jari Salminen), Liisan tuleva kumppani, joka on eräänlainen stereotyyppi ympäristöihmisestä - olihan ympäristö- ja vihreä ajattelu suuressa nousussa 1980-luvulla.

Sarjan luultavasti keskeisin hahmo on Metsolan Erkki (Kari Hakala), jonka nimi lienee tuttu niillekin, jotka eivät ole ikinä katsoneet Metsoloita minuuttiakaan. Entinen olympiahiihtäjä Erkki haahuilee sarjan alussa omilla teillään, ja viinakin maistuu. Juuri Erkki on kuitenkin monella tavalla eteenpäin vievä voima koko sarjassa. Erkillä on suuria bisnesideoita, joiden toteutusyrityksiä ja vaiheita koko sarjan ajan seurataan. Ollakseen alkoholiin menevä entinen hiihtäjä on Erkki myös todella kauaskatseinen tyyppi. Vastaantuleville kauniille naisille lirkutellaan sopivissa saumoissa.

Yllä: Metsolan Erkki niin tutussa paikassa: kaivurin hytissä.

Unohtaa ei sovi myöskään Antin ja Annikin lapsikatraan tyttäriä, Eevaa ja Jaanaa (Katriina Honkala ja Jaana Raski). He ovatkin kuin yö ja päivä. Pankinjohtaja-Jaakon (Esko Raipia) kanssa naimisissa oleva Jaana on eräänlainen hepsanheikka, kaunis nainen, jolle tärkeintä vaikuttaa olevan se, miltä asiat näyttävät ulospäin. Hänelle oikeudenmukaisuus on tärkeintä siinä mielessä, ettei hän vain satu saamaan milliäkään vähempää kuin kukaan muukaan. Jaakko yrittää seistä järjen ääneneä ja rahapussin vartijana aina, kun Jaana saa uuden upean idean. 

Eeva puolestaan on sarjan alussa valmistumista vaille valmis lääkäri. Hän on sinkku (mitä sanaa ei 1987 varmaan käytettykään), velvollisuudentuntoinen, rauhallinen ja maanläheinen. Onkin kiinnostavaa, että Eevan miesjutut tuovat hänestä kuitenkin esiin aikalailla muita puolia. Onko hän kuitenkaan ihan niin epäitsekäs ja hyvä kuin usein annetaan ymmärtää?

 Kuva yllä: vasemmalla Osmo ja Liisa, keskellä Erkki neuvottelee Kari Kaukovaaran kanssa. Oikealla mökin kuistilla Jaakko ja Jaana.

Sarjaan mahtuu myös monia sivuhahmoja, jotka ovat mukana pitkään tai jopa koko sarjan elinkaaren ajan. Heistä luultavasti tärkeimpinä voi mainita Kaukovaaran sisarukset Karin (Juha Hyppönen) ja Helenan (Anu Hälvä). Kari Kaukovaara on Metsoloiden pahis. Iltapäivälehden haastattelussa Karin näyttelijä kertoi, miten 1990-luvulla vastaantulijat ja muut käskivät hänen jättää sen Metsolan Erkin rauhaan ainaisilta pahanteoiltaan ja suoranaiselta vittuilultaan - koko kansan silmissä Kari oli pahis, ja niin oli siis näyttelijä Hyppönenkin. Kari on mukana niin Hoikan kunnanpolitiikassa kuin elinkeinoelämässä, ja voi olla varma, että Kari Kaukovaaralla on aina ketunhäntä kainalossa, niinkuin sanotaan. Hieman inhimillisyyttä kuitenkin hahmoon tuodaan muun muassa sen kautta, ettei hän koskaan saa naista, jota hän todella taitaa rakastaa. 

Karin sisko Helena on aivan päinvastainen hahmo. Erkin nuoruusvuosien tyttöystävä on onnettomuudekseen mennyt avioitumaan Meriläisen, kunnan juopporetkun eläinlääkärin kanssa, joka on muutenkin aikalailla ällöttävä vanha äijä. Pääseekö Helena Meriläisestä eroon, ja löytävätkö Erkki ja Helena vielä toisensa?

Yllä: Jaana ja Kari Kaukovaara keskustelevat kylänraitilla.

Metsoloiden salaisuus

Metsolat oli aikanaan aikansa suosituin televisiosarja. Näen sarjan suosiolle pari syytä.

Ensinnäkin näen Metsoloiden suosion syyn sen aiheessa: sarja kuvaa enemmän ja vähemmän lama-aikaa miltei koko ajan. Sarja alkaa vuodesta 1987, jolloin kasinotalous oli kenties kiivaimmillaan ja pankkiluottoja sai vaivautumalla tulemana pankkiin, mutta katsojan mielessä on kuitenkin se fakta, että kaikessa taloushuumassa luodaan koko ajan lamaa. Katsojan tietoisuus siitä, mitä tulee pian, luo varjon nousukaudenkin viimeiselle henkäykselle. Kun sitten sarjassa päästään 1990-luvulle, kerrotaan myös aivan oikeasta, päällä olevasta lamasta. Sarja alkoi vuonna 1993 ja viimeiset osat esitettiin syksylä 1995. Vuonna 1993 lama oli pahimmillaan esimerkiksi työttömyystilastojen valossa, vuonna 1995 oli jo käännytty kohti hieman parempaa aikaa.

Lama oli koskettanut suomalaisia syvältä, ja Metsolat tarjosi katsojille oman tulkintansa lamasta. Ja mitä tärkeintä, sarja myös kertoi lamasta selviytymisestä. Sarja ei suinkaan pääty siihen, että kaikki ovat tehneet konkurssin ja riippuvat hirressä, vaan tavalla tai toisella asiat kuitenkin menevät pikkuhiljaa eteenpäin. Ajattelisin, että sarja tarjosi siis katsojille tulkinnan lamasta ja siinä mielessä vertaistukea. Helpolla ei kuitenkaan päästä, ja jos on herkkä, niin itkukin saattaa katsojalta muutamaan kertaan päästä. Sarja ei ole yhdentekevä, vaan koskettava.

Tästä päästään toiseen syyhyn, miksi sarja lienee ollut niin suosittu. Se on nimittäin hyvin tehty ja koukuttava! Sarjassa on jotakuinkin sopiva määrä hahmoja ja heidän kauttaan piirtyy todella monenlaisia tarinoita 1980-1990-lukujen Suomesta. Kaikkea leimaa toimelias yritteliäisyys (- oikeastaan sarja voisi olla Suomen yrittäjien, EK:n tai Kokoomuksen mainosmateriaalia nykyään...), mutta asiaa lähestytään kovin eri tavoin. Yksi tavoittelee edistyksellistä biodynaamista viljelyä, toinen haluaa toteuttaa itseään taiteella, kolmannella on suuria bisnesvisioita.

Yllä: Stig ja Eeva tapaavat Liisan ylioppilasjuhlissa.

Ihmissuhteet ovat myös olennaisessa osassa sarjassa, vaikka joskus niiden käsittely onkin hieman nurinkurista. Yhden henkilön syrjähyppy-suhde-farssiin käytetään paljon aikaa, mutta toisaalla ihmiset ovat löytäneet toisensa ja kihlautuneet ilman, että siitä on näytetty katsojille juuri mitään. Sarjassa on kuitenkin oiva draaman kaari. Ja yhtenä kantavana kysymyksenä pohjalla on varmasti ollut se, miten Metsolan Erkin käy. Menestyykö hän bisneksessään, vai onko Kaukovaaran Karilla vielä lisää kamalia metkuja mielessään?

Kolmas syy Metsoloiden menestykseen voi olla vielä yhteiskunnallisempi kuin ensimmäinen ajatukseni laman kokemuksista. Sarja nimittäin on aika idyllinen kertomus maaseudusta. Samalla se kuvaa tiivistä perhe- ja sukuyhteisöä, jossa toisen puolia pidetään aina. Metsolan tilalle Antin ja Annikin luo voi aina palata, kun maailma potkii päähän. 1980-1990-luvuilla yhteiskunta kenties pirstaloitui kiivasta vauhtia, ja tuleva EU-jäsenyys puhutti kaikkia, mutta erityisesti maanviljelijöitä. Ajassa, jossa Suomi syöksyi vauhdilla osaksi länttä ja Eurooppaa, Metsolat on sarjana kuin turvasatama. Se kuvaa maailmaa ja yhteiskuntaa, jollainen sen luultavasti toivoisimme olevan. Kyllä kaikesta selvitään, vaikka mutkan kautta ja kipeää tekisi. Tekijälle löytyy töitä (tai ministeriöstä rahoitusta), joka perheessä on luojan kiitos lakimies ja lääkäri ongelmien ratkaisemiseksi, jylhät maisemat kehystävät traagisetkin tapahtumat. Kaupunkeihin pääsee nopeasti, mutta maalla ilma on puhdasta hengittää.

Yllä: Helena ja Erkki tapaavat kukkakaupan edustalla

...Ja mitä me ysärilapset Metsoloista muistamme (huom! sisältää juonipaljastuksia!!)

Itse katsoin Metsoloita ysärillä vanhempieni kanssa, mutta sarjan tapahtumista minulla oli silti vain aika vähän mielikuvia ennen, kuin aloin muutama kuukausi sitten katsoa Metsoloita uusin, aikuisin silmin. Sarjasta olivat jääneet mieleen lähinnä seuraavat asiat:
- Erkki seisoi aina laskettelurinteellä
- Sarjassa oli kamalasti hirsi- ja puurakennuksia, jotka olivat sellaista keltaisenoranssia puuta, hyvin mökkimäisiä
- Metsolan Antti söi aina sydänlääkkeitä
- Auto syöksymässä pitkin kaartevia maalaisteitä kohti kavalaa onnettomuutta
- Joku kamala uhka puumökin ikkunoiden takana ja Helena-hahmo siellä mökissä uhattuna
- ja tietysti tämä: Helena kantamassa kehtoa vintiltä alakertaan ja kaatumassa portaissa kohti kuolemaansa.

Sarjaa katsoessa on ollut jännittävää huomata, että monasti mielikuvani ovat olleet paikkansapitäviä. Antin sydämen kunnosta kannetaan huolta ja hän tosiaan vetää pillereitä aika paljon. Erkki puuhaa tosiaan rinteellään paljon ja juuri rinteeseen liittyen Urjan rinteille ja lähialueille nousee punervan puun sävyisiä mökkejä sinne tänne.

Sarjassa koetaan myös paljon surua ja murhetta, ja osa ahdistavista kohtauksista on tosiaan tehty hyvinkin ahdistaviksi. Musiikin ja pelon ilmapiiri saivat vahvistuksensa myös uudella katselukerralla.

Yllä: Kuka siellä oikein soittaa uhkauspuheluita Helenalle?

Miltä Metsolat näyttää nyt? (juonipaljastuksia täälläkin!)

 Nykykatselulla minua hämmästytti eniten yksi asia: että Metsolat on edelleen aika hyvä sarja! Ehkä olen tottunut ysärin verkkaiseen tyyliin, kun olen katsonut aika paljon 90-luvun ohjelmia, mutta Metsolat ei ollut varsinaisesti hitaasti etenevä. Toisaalta tekijät olivat tehneet välillä jänniä valintoja. Esimerkiksi Erkin ja Helenan päätymistä yhteen kuvattiin lopulta todella vähän - yhtäkkiä he vain olivat kihloissa. 

Ja vaikka sarja kertoo lamasta selviämisestä, ja ylipäätään kaikenlaisista vastoinkäymisistä selviämisestä, toivoisi silti, että sarjan hahmoille ei langetettaisi ihan niin paljoa vastoinkäymisiä. Esimerkiksi Riston ja Helenan tarinat ovat enimmäkseen aika masentavia. Sarjassa on pari kohtaa, joissa kaikki tuntuu olevan enimmäkseen hyvin. Sitä voi pitää merkkinä, että kohta rytisee, ja jonkun hahmon elämään saadaa lisää tragediaa. Eihän oikeassa elämässä kaikki kuitenkaan aina kulje vain onnettomuudesta toiseen.

Jos sarjaa katsoo tarkasti, voi huomata, että sarjassa on myös aika nerokkaita viittauksia tulevaan. Ennen kuin jotain tapahtuu - esimerkiksi jo ennen kuin Erkin yritysvisiot alkavat toteutua - viitataan siihen, että Erkillä on jotain mielessään. Tällainen voi silti jäädä huomaamatta, jos sarjan tarina ei ole valmiiksi tuttu, eikä kiinnitä liikaa huomiota. Vastaavia asioita on useita.

Sarja on myös aikamoinen ajankuva. Hiukset, vaatteet, autot... Jos sinua kiinnostaa tietää, millaista oli 1980-1990-lukujen arki, tässä tapauksessa erityisesti jossain muualla kuin suuren kaupungin keskustassa, suosittelen Metsoloita! Se kertoo paljon ajan arvoista ja keskusteluista.

Mitä sinä ajattelet Metsoloista? Onko siitä jäänyt vahvoja muistikuvia lapsuudesta, vai oletko tutustunut sarjaan vasta nyt?