torstai 16. lokakuuta 2014

Kokoelma 1990-luvun tarroja

Löysin kesällä kirppikseltä kaksi täyttä tarrakirjaa. En niitä ostanut, mutta räpsin kännykkäkameralla niistä kuvia. Näitä epätarkkoja otoksia tarjoilen nyt teille. Tarroista on ollut puhetta ennenkin.

Löytyykö tuttuja?


Niin ysäreitä nuo tekstitarrat, jollainen esimerkiksi tuossa ylhäällä, vasemman sivun alalaidassa. "On millä mällätä". Voi 1995 sentään!

Nuo "on millä mällätä" ja muut samankokoiset ja -malliset tarrat, joita yllä olevassa kuvassakin on lukuisia, ovat alunperin Hellaksen Jenkki-purukumeista tulleita. Niitä on allakin. Osassa siis pelkkä slogan, osassa taas kuva ja siihen liittyvä "hassu" kuvateksti.


Ja mikäs My little pony -tarrakokoelma sieltä kurkistaa? Ihania! (vaikkakin epäselviä tässä kuvassa ja lähtökohtaisesti ryppyisiä. Sorry.)


Nämä alla näkyvät muumitarrat ovat aivan ihania. Ne ovat Tove Janssonin kädestä 1970-luvulla syntyneet ja itselläni oli samoja kiiltokuvina. Nyt Tove100-juhlavuoden kunniaksi niitä on jälleen tarroina, tosin sellaisina pieninä.

Eikä Babariakaan kannata unohtaa.



En tiedä noista The Whimsies -otuksista omakohtaisesti mitään, mutta nyt kun näin noita tarroja, tulee jotain erittäin etäisiä mielikuvia. Luultavasti joku on aikanaan 1992 tms. liimannut jonkun Whimsies-tarran ystäväkirjaani, veikkaisin.

No, sen kyllä selvitin, että Whimsiet ovat Stephen Cosgroven luomia satukirjojen hahmoja. Lieköhän niitä suomennettu - en usko.

Noita vasemmassa yläkuvassa näkyviä muumitarroja minulla oli myös. Ne olivat siis sellaisia pehmotarroja. Saman kuvan alalaidassa liihottaa myös kovin laiha Babarin Vanha rouva.


Vieläköhän tarrojen kerääminen on nykylapsille Juttu?

----
MUOKS.
23.10.2014. Lisätty tieto Hellaksen Jenkki-purkan mukana tulleista tarroista.

11 kommenttia:

  1. Mulla oli muistakseni noita My little pony -tarroja, ihania ovat kyllä! Ja osa muistakin tarroista näyttää tutuilta, liekö niitä ollut itselläni vai jollakin kaverilla. Edelleen vanhat tarrakirjat ovat kyllä säästössä, enkä ehkä raaski kaikista vanhoista tarroista luopuakaan, vaikka niitä pikkuhiljaa lätkinkin kortteihin ja muuhun.

    VastaaPoista
  2. Näissä kirppiksen tarrakirjoissa oli etupäässä se vika, etteivät tarrat enää irronneet sivuista. Toisaalta luulisi käyvän toisinpäin, että liimapinta hiipuisi ja tarrat tippuisivat. Jos nuo olisivat olleet edelleen käyttökelpoisia, olisin varmaan ostanutkin molemmat kirjat.

    VastaaPoista
  3. Hih, minulla oli juuri tuollainen tarrakirja kuin tuo alempi. Muistan nuo sivujen pehmolelut. Missäköhän tarrakirjani ovat, olisi kiva katsella mitä sitä tulikaan kerättyä! Noita muumitarroja minulla ainakin oli. Aarteitani olivat kahdeksan vuotta vanhemmalta serkulta saadut Barbie-tarrat, joita ei ollut kellään muulla.

    VastaaPoista
  4. Joo, minäkin kiinnitin muinoin osan tarroista sellaiseen tarrakirjaan, josta ne eivät lähde enää irti. Toisaalta kiva, koska nythän ne säilyvät, kun en voi niitä käyttää, mutta onpa kyllä hölmö keksintö sellaiset tarrakirjat!

    VastaaPoista
  5. mulla on joku äärettömän epäselvä, mutta varma mielikuva siitä, että olen joskus jossain hoitopaikassa lukenut (eli katsellut kuvia) whimsies-kirjaa.

    ja koska google on ystävä eikä tarvitse vain omien hatarien muistikuviensa kanssa elää:
    http://lapsuusmuistelua.vuodatus.net/lue/2014/07/symppikset-kirjasarja

    VastaaPoista
  6. Symppiksistä olin itsekin tulossa sanomaan, niitä meillä luettiin kirjoista <3 Tuolta linkistäkin löytynyt "Annamulle" kirja oli yksi suosikeistani sillon pentuna.

    VastaaPoista
  7. Oo, mulla oli toi ylimpänä esiintyvä pinkki tarrakirja, jossa on haaveilevan näköinen tyttö sivun alakulmassa. Muumi-tarroja löytyi myös, juuri noita pehmeitä, ja tunnistin myös Pieni merenneito -elokuvasta tutun koiran. My Little Ponyja oli myös jonkin verran, mutta kyllä parhaita tarroja olivat pörröiset "samettitarrat". Ne olivat kovaa valuuttaa ala-asteen pihalla! ;)

    VastaaPoista
  8. Kiitos aivan ihanasta ja nostalgisesta blogista! Kommentoin nyt ensimmäistä kertaa, vaikka olenkin tänne jo ehkä vuoden ajan eksynyt aina ajoittain :)

    Minulla on vieläkin hurja määrä lapsuuden tarrakirjoja tallessa, mutta en raaski liimata niiden sisältöä kirjeisiin tai lähettämiini postikortteihin. Vähän aikaa sitten istahdin alas ja tutkailin niitä ihania tarroja, oih :) Menin ensimmäiselle luokalle vuonna -97 ja silloin ainakin tarroja vaihdeltiin paljon, en tiedä mahtaako nykypäivän lapset moista tehdä. Luin aikaisemmankin tarrapostauksesi ja mieleeni muistuivat myös ne repäistävät neliöt joissa tarroja silloin muinoin myytiin. Pehmikset, eli ne nukkapintaiset, taisivat olla ihanimpia :)

    Asiasta kukkaruukkuun, olen monesti pohtinut, että mahtaako muilla 90-luvun lapsilla olla muistikuvia pahvisista salkuista, jollaisen ainakin itse sain ekalle luokalle mennessäni. En muista hirveän tarkasti sen sisältöä, mutta ainakin Valion luurankojuliste ja pieniä muropaketteja siellä sisällä oli, mahdollisesti myös lukujärjestys. Olisi mielenkiintoista kuulla oliko tuollaisten pahvisalkkujen jakaminen ekaluokkalaisille yleisempikin tapa, ja mikäköhän taho mahtoi niitä lapsukaisille jakaa :)

    VastaaPoista
  9. Moi Keksin ja Tein!

    Mulla on kaukainen muisto myös tuollaisesta paketista. Siskoni aloitti koulu 1997, joten muistan, että hän sai tuollaisen ja siksi olen sellaisen nähnyt. Noita Valion luurankomainoksia tulee vastaan joskus lehdissä, joten kuvamaailma on tuttu.

    Tämä tapahtui siis Salossa, joten lienee ollut ainakin jonkinlaajuinen juttu - ainakin tuona yhtenä vuotena! Voisinpa kirjoittaa siitä erillisen postauksen, niin kommentteihin voisi tulla niistä enemmänkin muistoja!

    VastaaPoista
  10. Niin ja kiitos kehuista, ihanaa, ilostuin kamalasti :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, muru! :)

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.