Teiniangstia ja runosieluja

Tiedättehän sen, millaista elämä usein on 14-vuotiaana. Vanhemmat eivät ymmärrä mitään, rinnakkaisluokan Jenna tai Janne ei katso päin, paitsi joskus ruokatunnilla salin toisesta päästä, mutta joka tapauksessa on selvää, etten koskaan tule saamaan ketään. Vanhemmat eivät anna ottaa tatuointia, paras ystävä hengaa liikaa ihan muiden kanssa ja finni tulee nenänpieleen väärällä hetkellä.

Kyllä siinä on masennus, tuho ja itsari aika lähellä.

Voi käydä toisinkin. Jenna tai Janne katsoo kohti, ja sitten kuljetaan kolme kuukautta toisiin ripustautuneena käytävällä ja välitunnilla ja yritetään päästä samalle riparille. Viikkoraha on silti liian pieni, mutta hetken aikaa aurinko paistaa.

Nuorten tunteet, meidän tunteemme, ehkä haihtuvat vuosien myötä, ja näin vain niille on helppo naureskella kymmenen vuotta myöhemmin. Mutta onneksi niistä jää jälkensä muuallekin kuin muistiin. Päiväkirjoihin ja joskus julkiseenkin muistoon. Painettua sanaa ei nimittäin voita mikään!


"Terve!
Mun eläm ei oo kivaa yhtä tuskaa vaan. Mä asun kerrostalossa. Vanhemmat on eronnu. Eikä ne oo mitään sydänystävii. Kavereille tapahtuu yhtenään kaikkee kivaa. Mun koirakin myytiin pari vuotta sitten pois ja se mua kaduttaa. Mä olen tulossa murkkuikään ja me asutaan sellaisella paikalla, jossa on vain pieniä lapsia ja toiseks täällä ei oo poikii. Kertokaa miten mä saisin elämäni paremmaks.
Katri -86"
(Koululainen 5/1997)

"Nuo pimeät ajat
jolloin aurinkoa ei ollut
vain katkera, kylmä pimeys
...silloin alkoi sataa
ja oli minun aikani mennä.
Vasta silloin ymmärsin,
että kyyneliä nuo pisarat ovatkin
ja niillä on hopeinen reunus.
Mutta silti minä lähdin.
Jäi vain sade loputon...
luulisin."
Son of eternal darkness
(Suosikki 7/1997)

"Hiljaisena ilman selityksiä
Sydämessäni vain pyyntö:
Jätä minut ikuisuuteen
Menneisyys unohdettuna,
tulevaisuus kadotettuna
Yksin
Niin kuin se on aina ollut."
Chloe'83
(Suosikki 10/1999)

"Sä tulet ja halaat mua
kun mun on paha olla.
Sä pidät sylissä kunnes hymyilen.
Suudellaan sateessa,
bailataan discossa,
nukutaan vierekkäin rannalla...
ja bängs!
Julma todellisuus astuu kuvaan.
Kun mulla on paha olla
kukaan ei lohduta.
Kun sataa,
mä istun itkien ikkunan takana.
Koskaan ei pidä sekoittaa
unelmia ja todellisuutta toisiinsa."
Pikku Myy
(Suosikki 10/1996)

"Näppäilen jo tutuksi käyneen numeron.
Kuulen äänesi vastaavan.
Hymyilen ja suljen puhelimen.
Tiedätkö,
että olet juuri pelastanut päiväni?"
Puhelinterroristi
(Suosikki  9/1992)

"Kuljeksin koulun käytävillä
Katseellani etsin sinua
Tuttu kouristus vatsassani
taas tunnistaessani hahmosi.
Jään käytävään istumaan,
odottamaan, että kulkisit ohi.
Ja sinä tulet ja katsot
minua noilla suurilla,
mietteliäillä silmilläsi
ikään kuin tuntisit jotain.
Olet kuin uninalle,
jota tekisi mieli rutistaa, kovaa.
Hämilläni käännän katseeni pois.
Katoat portaisiin ruskeine bootseinesi.
Pettymys valtaa mieleni,
miksen saanut taaskaan mitään aikaan?
Et tajua tunteitani,
vaikka miten voisitkaan.
Minulla ei ole pokkaa näyttää kiinnostustani.
Kello soi ja masentuneena
raahustan tunnille."
(Suosikki 1/1993)

Iloista Runon ja suven sekä Eino Leinon päivää!