1990-luku muistoissain

Mitä kaipaat 1990-luvulta? 

Tämä kysymys pyöri gallupissa parin viikon ajan, ja te ihanat vastasitte. Kuvittelin muutaman vastausvaihtoehdon olevan vallan pöhkö, mutta kannatusta tuli silti. Ja samalla 1990-luku on paljon sellaistakin, joka yksinkertaisiin ja konkreettisiin vastausvaihtoehtoihin ei mahdu.

Kyselyyn tuli määräajassa ääniä 110 eri ihmiseltä, ja äänensä sai antaa halutessaan useammallekin kohdalle. Blogiin tuli myös useampi kommentti. Mitä siis oikein kaipaatte? Monenlaista.

Musiikki, karkit ym. ja lisäisin vielä autot oli silloin vielä autojen näköisiä. :) nim. Natsa 

Eurojytä, jäätelöt, tv-ohjelmat (varsinkin lastenohjelmat), lelut, energia! Näitä kaipaan ♥nim. Elina 

Kaikkea mahdollista, ysäri jyystöö eli musiikkia, tiettyjä karkkeja, kännykätöntä aikakautta, markkaa, kiireettömyyttä, tv-ohjelmia. Siis antakaa mulle koko 90-luku takaisin!!!Irtokarkkeja kaipaan! Sitä riemua valita markalla noita ja viidelläkymmenellä pennillä tuota. :)nim. Minttu 

Kaipaan piirrettyjä lastenohjelmia nykyisten tietokoneanimaatioiden sijaan. Vanhoissa lastenohjelmissa oli mielestäni paljon enemmän luonnetta ja persoonaa, mikä teki jokaisesta sarjasta ainutlaatuisen. Nykyiset ohjelmat ovat niihin verrattuna kovin muovisen ja sieluttoman oloisia, jotkut jopa rumia. nim. Greta Maria 

Tuomiopäivänkultteja. Vuosituhannen lopussa tekivät harva se päivä jotain kahjoa joka ylitti uutiskynnyksen, nykyisin ei tapahdu enää mitään!nim. Jani 

Kamalia tietokoneita, ihania pelejä: Slick'n'Slide, Master of Orion, Wing Commander, Fallout, Nethack, ADOM, UFO…Kaipaan myös mörköhevin epäironista diggailua ja eurohumpan totista vihaamista. Good times! :Dnim. Markiisi 

Se fiilis. Se fiilis, mikä silloin oli. Perhekeskeisyys. Musiikki. Markka. Se, että oli enemmän kivijalkakauppoja ja lähikauppoja. Kaikki se uusi ja ihmeellinen koski ihan jokaista jollain tasoa. Apua, siis no, yksi sana: FIILIS.nim. Saiccu

Saicun kommentti sai mut hiljaiseksi - hyvän haikealla tavalla!


Eniten taisin liikuttu Een kommentista:
Kaipaan sitä, että joka sunnuntai oli aamupalalla paistettuja kananmunia ja teeveestä tuli Joka kodin asuntomarkkinat. Kaipaan aikaa, jolloin ei tullut pelkkiä uusintoja ja että kotona piti olla kun Ruusun aika tai muu tärkeä sarja alkoi. Hienoa oli myös vastata lankapuhelimeen kun koskaan ei tiennyt että kuka soittaa. Kaipaan toki myös Planet Fun Funia joka oli ehkä siistein paikka ikinä.

Nykyisessä lama-Suomessa - ja kyllä, syntyjään salolaisena - muistelen myös 1990-luvun loppua ja millenniumia haikeudella. Maailma aukeni suomalaiselle musiikille samalla, kun vuosituhannen vaihde oli säkenöivää hopeaa, Bäkkärit lauloivat ja Sandstorm soi, kännykät pirisivät ilman mitään jonninjoutavia polyfonisia soittoääniä, HIM ja Nokia valloittivat maailman. 

Moni asia nostalgiassa liittyy toki myös lapsuuteen, koska tottahan silloin vastuuta ja vakavuutta oli elämässä aikuisuutta vähemmän. Vaikka nykyään voikin halutessaan ostaa kaupasta kymmenen Jacky-makupalaa ja syödä milloin huvittaa, jos huvittaa.

Spice Girls oli positiivisempaa (ja kyllä, materilistisempaa) kuin miltei mikään. Eurodance tanssittaa edelleen, silloin osattiin tehdä hyvää bilemusaa.

1990-luvun yhteiset kokemukset ovat todella yhteisiä, mitä tulee vaikkapa televisio-ohjelmiin. Televisiokanavia oli ilman lautasantenneja vuoteen 1997 saakka vain kolme, senkin jälkeen neljä. Ei siis ihme, että Ruusun aikaa katsoi parhaimmillaan miltei 2 miljoonaa ihmistä.

Hauska yksityiskohta silti tämäkin: juuri kukaan ei tunnu kaipaavan ysärimuotia, vaikka ajan henkeen sopivia luomuksia vaikkapa H&M nykyään pullisteleekin.

Ehkäpä yksi kierros tatuointikaulakoruja riitti!