Matka maailman ympäri 80 päivässä

Jules Vernen klassikkokirjaan Maailman ympäri 80 päivässä (1872) perustunut lasten animaatiosarja Maailman ympäri 80 päivässä kuului olennaisesti 1990-lukuuni. Sarja oli nauhoitettu useammalle vhs-nauhalle, ja siskoni kanssa sarjaa katsottiin ees ja taas. 

1870-luvulle sijoittuvassa tarinassa rikas lontoolainen Phileas Fogg -niminen herrasmies lähtee upouuden palvelijansa Passepartoun kanssa kiertämään koko maailman 80 päivässä. Pian Passepartoun matkalaukusta paljastuu hänen pikkuystävänsä Tico (jolla on kokoajan nälkä ja joka saa itselleen aurinkokellon). Samaan aikaan Lontoosta matkaan lähtevät myös Scotland Yardin vainukoirat Fix ja Bully (eli minulle Puli) sekä Transfer, jonka tehtävänä on vaikeuttaa Phileaksen matkantekoa niin, ettei tämä pääse ajoissa perille voittamaan suurta palkintosummaa. Toisinaan sarjassa palataan Lontooseen seuraamaan Phileaksen kannattajien ja vedonlyöjien keskustelua matkan etenemisestä.

Kolmikko kiertää maailmaa yrittäen selvitä kaikenlaisista vastoinkäymisistä ja seikkailuista. Sarja on toisaalta jännittävä, toisaalta se opettaa ystävyyden ja auttamisen arvoa. Ja lisäksi se tutustuttaa katsojaa eri maailmankolkkiin ja kulttuureihin. Se tapahtuu toki 1800-luvun lopun kontekstissa ja Phileas Foggin ja hänen seurueensa katse eri paikkoihin on tietysti länsimainen ja eksotisointia piisaa.

Yksittäisenä jännittävänä tapauksena niin minun kuin varmasti monen muunkin 90-luvun lapsen mieleen on jäänyt yksi tietty kohtaus ja jakso: prinsessa Romyn pelastaminen leskenpoltolta. Intiassa oli hyvin pitkään käytössä sati, eli perinne lesken poltosta. Sati-tapaa vastaan brittiläiset kolonisoijat sitten taistelivatkin kolonoidessaan Intiaa 1800-luvulta alkaen. Raaka tapa, mielestäni, ja sellaisena se näyttäytyy myös Maailman ympäri -sarjassa. Tietysti sarjassa kaikki päättyy lopulta hyvin, ja Intian viidakoista pelastettu prinsessa Romy liittyy matkaseurueeseen. Lapselle tuo kohtaus oli kuitenkin todella pelottava ja/tai jännittävä: mustapukuinen Romy on pian sytytettävän puukasan päällä keskellä jonkinlaista öistä ja pimeää viidakkoa, ankara väkijoukko on kuin joukkohypnoosissa ja soihtuja nostetaan ilmaan valmiina tuikkaamaan puut ja siinä sivussa myös Romy liekkeihin. Ja sitten paikalle tulee entinen sirkustaiteilija Passepartou liaanilla lentäen. Norsujen kärsät törisevät.

Sarjaa on esitetty Ylellä useaan kertaan, ja Wikipedian mukaan ensimmäinen esitys olisi ollut 1984 alkuperäisellä kielellä eli espanjaksi, suomenkieliset mainiot dubbaukset saatiin ruutuun 1990-luvulla.

Youtubesta löytyi ennen video, johon oli koottu kaikki sarjan legendaariset laulut, mutta sitä ei ole siellä enää, nyyh! Sen sijaan voitte mennä katsomaan yhtä jaksoa tästä. Sarja tosiaan kuitenkin poiki maailmaan joukon aika tarttuvia lauluja ja melodioita (joista Amerikkaan-laulua inhoan aivan erityisesti).

Seikkailuun meitä kutsutaan, 

herrasmies kun vedon lyö on kiire kilpaan.

Phileas Foggilla on työ kiertää maailma ja kotiin ennättää.

Minä olen Passepartou

Ja minä Tico, ystävä

Minä olen Prinsessa, rakkaudessa kestävä

Maapallo mennään kiertämään, 

päivää 80 on aikaa seikkailuun.

Kuinka aika riittänee, kun päivät hupenee ja maailma on suuren suuri.

Lontoo, Havaiji, Hong Kong, ne pian nähty on ja Singapore.

Kuinka pitkä onkaan tie, kun juna meitä vie, ja laiva, elefanttikin.

Muutkin, meitä seuratkaa

Niin hauskuus jaetaan

Hei, tule mukaan vaan

Niin, hauskuus jaetaan

Sarjalle on tehty myös kaksi jatko-osaa, Matka maailman keskipisteeseen sekä Matka kapteeni Nemon kanssa, jotka nekin kuuluivat oman lapsuuteni katselukokemuksiin. Nekin olivat mielestäni hyviä, mutta eivät tietenkään aivan alkuperäissarjan veroisia.