Hullu luokka ei hellitä ja iskee jälleen!

Näin ajankohtaisissa tunnelmissa oltiin vuonna 1998 julkaistussa Kaisa Ikolan nuortenkirjassa Hullu luokka ja salaiset kansiot!

Yksi lempikirjasarjojani 1990-luvulla oli Kaisa Ikolan 10-osainen Hullu luokka -sarja. Kaksi ensimmäistä osaa Ikola kirjoitti yhdessä Minna Kulmalan kanssa. Kirjoissa seurattiin yläasteluokan elämää 8. ja 9. luokalla. 8B:lle ja sittemmin 9B:lle oli osunut toinen toistaan hauskempia ja katastrofaalisempia hahmoja, joista pääosassa sarjassa olivat Anna, Emilia, Miina, Loiva ja Herbert. Tämä viisikko yhdessä muutamien muiden nimeltäkin mainittujen luokkalaistensa (kuten Pirre ja Kyösti) kanssa sai kerran toisensa jälkeen opettajat haromaan hiuksiaan. Kirjoissa muun muassa kerättiin tavalla jos toisellakin varoja luokkaretkikassaan ja yritettiin lunttausta. Pientä romantiikkaakin oli ilmassa, kun Miina ja Herbert sekä Emilia ja Loiva seurustelivat. Anna taas oli yhdessä lukiossa opiskelevan Einarin kanssa.

Romantiikan ja ihmissuhteiden sijaan Hullu luokka -kirjat olivat ensisijaisesti humoristisia. Sarjan ensimmäinen kirja julkaistiin vuonna 1990 ja viimeinen vuonna 2000, joten kyseessä on todellinen ysärisarja. Aina silloin tällöin kirjassa viljellään myös viittauksia 1990-luvun populaarikulttuuriin, kuten ajan julkkiksiin ja bändeihin. Hullu luokka eetterissä -kirjassa Loiva päätyy esittämään Joel Hallikaisen suurhittiä Kuurankukkia radiossa muunnelluilla sanoilla, vuonna 1998 perustamassaan kioskissa luokkalaiset suunnittelevat myyvänsä Spice Girls -tikkareita (mutta Gerin ero) (ylläoleva sivu) ja Hullu luokka ja salaiset kansiot -kirjassa kirjan luvut on nimetty vuosikymmenen tunnettujen tv-ohjelmien mukaan (Jäitä hattuun Hullu luokka -kirjassa taas luvut on nimetty vanhojen suomifilmien mukaan!* Suomifilmit ovat esillä muutenkin, sillä Miina on intohimoinen vanhojen elokuvien rakastaja, ja elokuviin, Taunoon ja Ansaan viitataan usein, muun muassa Miinan pitäessä muulle luokalle tietovisaa, jonka kaikki kysymykset "yllättäen" liittyvät vanhoihin elokuviin.). Toisaalla yksi luokan opettajista osallistuu Napakymppi-seuranhakuohjelmaan ja Lätkäliiga-salmiakkia syödään. Jäitä hattuun Hullu luokka -kirjassa (1997) lähes kaikki koulun oppilaat taas hankkivat kännykät.

Itse luin sarjaa kirjoina, mutta kuuntelin sitä myös useaan kertaan äänikirjoina. C-kaseteilta totta kai. Muistan ulkoa suuren osan kirjan tapahtumista ja sivuhenkilöistä, sillä samat kirjat tuli käytyä läpi monta kertaa. Kirjat olivat melko lyhyitä ja suurella fontilla taitettuja, joten kovin pitkiä lukukokemuksia nämä eivät olleet - sille 11-vuotiaalle minulle varmasti oikein sopivia. Kirjojen ansiosta muistan varmasti ikuisesti myös Burkina Fason pääkaupungin, Ouagadougoun, sillä eräässä kirjassa 9B saa opettajakseen Matti Ouagadougou -nimisen miehen, jonka tummahipiäinen ulkomuoto kummastuttaa etenkin, kun Matti kuitenkin puhuu murtamatonta suomen kieltä.

Kirjailija ja historiantutkija Kaisa Ikola on Hullu luokka -sarjan lisäksi julkaissut muutaman muunkin nuortenkirjan. 1980-luvun lopulla julkaistiin kaksi Ikolan kirjoittamaa nuortenromaania,  Lauran syyslukukausi ja Lauran kevätlukukausi, 1990-luvun puolivälistä ovat kirjat Ylämaan sudet ja Margaret, Ylämaan tyttö, sekä Ylämaan kapinalliset, joita en valitettavasti ole lukenut.

Hullu luokka on Facebook-päivitykseni mukaan olleet muutamien lukijoidenkin lukulistalla - mites juuri sinun kohdallasi?

___

* Yksi suomifilmi otsikossa on Valentin Vaalan ja Teuvo Tulion 1920-luvun camp-näkökulmastakin tulkittu mykkäelokuva Laveata tietä. Eihän se mitään minulle 1990-luvulla sanonut, mutta nyt olen erittäin vaikuttunut!