Maailmanmestaruus 1995 - nevöforget

Seitsemäs toukokuuta vuonna 1995 on sunnuntai. Illansuussa kadut tyhjenevät täyttyäkseen muutaman tunnin kuluttua uudelleen.

Kevät on ollut viileä. Ruotsissa pelataan jääkiekon maailmanmestaruudesta. Kisat eivät suomalaisittain ala ruusuisesti: avauspelissä huhtikuun lopussa turpaan tulee Tsekiltä 0-3. NHL-pelaajia ei ole mukana lainkaan, miltään joukkueelta. Kahta päivää myöhemmin Suomi ja Ruotsi mättävät maaleja yhdeksän kappaletta. Suomi voittaa sen pelin 6-3, maaleista Saku Koivu viimeistelee kaksi, kuten myös Ville Peltonen. Näiden kahden yhdessä Jere Lehtisen kanssa muodostaman ykkösketjun lempinimeksi tulee Hupu-Tupu-Lupu. Voittojen tiellä ollaan. On ehkä onneakin, sillä puolivälierissä vastassa on Ranska.

Perjantai 5. toukokuuta. Koivut hiirenkorvilla. Hiekka rapisee lenkkareiden alla. Kaikkialla soi Scatman Johnin Scatmann. Suomi voittaa välierässä Tsekin 3-0. Jännitys alkaa kihistä. Lauantaina kaupasta on ostettava vähän herkkuja sunnuntain finaalikatsomoon. Pujotettava Hot rodeja sormiin.

Isä hakee siskoni, joka on ollut leikkimässä päiväkotikaverinsa luona. Minun ja siskoni leikit jatkuvat kotona. Barbit ovat perustaneet olohuoneeseen leirikeskuksen. Takkahuoneessa televisio on auki. Pelin studio-osuus alkaa varttia vaille neljä.

Maaleja alkaa tulla. Iskä hurraa sohvalla, tunnelma on iloinen. 

Ensimmäinen maali helpottaa, mutta saadaan odottaa toisen erään loppuun saakka, ennen kuin Ville Peltonen tekee reiluun kahteen minuuttiin kaksi seuraavaa maaliaan. Kolmas erä on vielä jäljellä, mutta ensimmäistä kertaa maailmanmestaruus alkaa tuntua todelliselta. Vai tuleeko Ruotsi vielä? Voisiko Suomi oikeasti tällä kertaa voittaa?

1-0 (08:07) Ville Peltonen

2-0 (37:39) Ville Peltonen

3-0 (39:56) Ville Peltonen

4-0 (42:52) Timo Jutila

4-1  (43:58) Jonas Bergqvist

"Se on siinä, se on siinä!"

Maamme-laulu soi. Olohuoneissa ja baareissa seistään. Kaikki laulavat. Osa itkee.

Lähetys jatkuu. Joukkueen kapteeni Timo Jutila saa käsiinsä kultaisen voittopokaalin. Hän kohottaa sen kohti Tukholman Globen-hallin kattoa, suomalaiset omivat ruotsalaisen maalilaulun. Den glider in. Sen verran jokainen osaa ruotsia. Television katsojat pääsevät seuraamaan pelaajien juhlia pukuhuoneeseen. Shamppanjaa ruiskutellaan toisten niskaan.

 

Ihmiset lähtevät kodeistaan. Kaduille, baareihin, toreille. Autojen ikkunoissa heiluvat Suomen liput ja paidattomat miehet. 

"Suomi on uusi maailmanmestari, hei maailmanmestari, hei maailmanmestari!!"

Suomen pelaajat palaavat Suomeen seuraavana päivänä hornettien saattelemana. Helsingissä Kauppatorilla on kansanjuhla, jonka Yle televisioi suorana. Hetken aikaa kelle tahansa vastaantulijalle voi puhua. Voi halata. Uusi aika alkaa. Me voimme, pian tulee lisää maailmanmestaruuksia!

Pelaajasukupolvi vaihtuu. Kuluu 16 vuotta, mutta mestaruus, toden totta, sellainen tulee vielä.

***

Tänäiltana, 5.5.2015 Yle Teemalla mennään vuoteen 1995 klo 21.50! Elävän arkiston materiaaleja siis luvassa silloin.

Torstaina 7.5.2015 Ylellä voi hypätä aikamatkalle ja seurata finaalilähetystä "suorana" teemana "Koe finaali kuten 20 vuotta sitten".

Yle Elävässä arkistossa voi katsoa esimerkiksi miltei tunnin pätkän leijonien voittoparaatia Helsingistä, eli suoraa lähetystä maanantailta 8.5.1995, Kauppatorin kultajuhlia, uutisia siitä miten "Suomi meni aivan sekaisin" ja niin edelleen. Kas tässä.

Koko finaaliottelu on Youtubessa.

Turun yliopiston Benita Heiskasen ja Hannu Salmen toimittama tutkimus Kiekkokansa julkaistaan näillä näppäimillä. Se analysoi jääkiekkoa ja suomalaisuutta toki muutenkin kuin vuoden 1995 maailmanmestaruuden näkökulmasta. Heiskasta on teoksen tiimoilta haastateltu muun muassa Ylelle: "Jääkiekon MM-voitto on erinomaista lamantappolääkettä" (Yle 1.5.2015).