 |
| Leijonakuningas-teemainen kirjesetti. |
Olen kirjoittanut näin ennenkin, ja kirjoitan jälleen: 1990-luku on mielestäni viimeinen "vanha kunnon vuosikymmen" monessa mielessä. Samalla se on myös hyvin suurien muutoksien aikaa, tottakai. Tarkoitan tässä erityisesti monia teknisiä ja teknologisia uutuuksia, joista esimakua saatiin ysärillä. Vuosikymmenen lopulla vihreänäytölliset kännykät soittivat Nokia Tunea, Tamagotchit piipittivät, modeemit rahisivat eikä cd-levyjä tarvinnut kääntää. Televisioon tuli neljäs kanava.
Samaan aikaan kaikkien aika ei mennyt päivittäessä Facebookiin kuulumisia siitä, kuinka ärsyttävää on myöhästyä bussista tai testitulosta siitä, minkälainen sohva olisit jos olisit sohva (mikä aivan hyvin tietysti voisit olla), eikä jakaa Instagramiin peiliselfietä. Salamanvalon pilaaman peilivalokuvan jakaminen nettiin olisi oikeastaan voinut olla jopa vähän noloa. Tai ainakin äiti olisi suuttunut puhelinlaskusta, kun modeemi olisi raksuttanut kuvaa nettiin aika kauan.
Parhaat kirjepaperit olivat tottakai tuoksuvia, kuten parhaat asiat elämässä ovat. Sain viime kesänä kirjeen ystävältäni. Kirje oli kirjoitettu aidolle ysäripaperille ja siinä oli etäisen makea tuoksu yhä tallella. Vielä vuonna 2014! Hurjaa! Mitä ihania kemikaaleja niihin on laitettukaan! Niin tai näin, ilostuin suunnattomasti.
Nykyään olen hänen kanssaan kirjeenvaihdossa, vaikka juttelemme usein myös Whatsappissa ja Facebookissa. Kasvoikkainkin, kun olemme samassa kaupungissa.
Ehkä sinäkin voisit lähettää kaverillesi ihan oikean, aidon kirjeen?
* * * *
Ensi kerralla aiheena lehtien kirjeilmoitukset! Siihen muutaman päivän kuluttua :) Yritän tehdä ihmisen kokoisia, järkevän mittaisia postauksia näes.
Ooo.. Mulla oli kirjekaverina yks tyttö Italiasta. Mitähän hänellekkin kuuluu nykyään..
VastaaPoistaTäten lupaan kirjoittaa ihan oikean kirjeen jollekkin ystävälleni. Ja seuraavan blogipostauksenkin kirjoitan ihan omin käsin, on meinaan hauska idea se. :)
VastaaPoista<3
VastaaPoistaMiulla on tallessa valtavat määrät ala-astekavereiden kirjeitä suoraan kultaiselta 90-luvulta. Oi niitä aikoja! Nyt kypsinä kolmekymppisinä meillä on kahden kaverin kanssa jälleen kirjevihko käytössä. Se kulkee hitaasti mutta varmasti paikkakunnalta toiselle, mutta vaikka tauot välillä venyvät, on se vaan niin ihana, koska a) kaiken ei tarvitse olla nytheti sosiaalisessa mediassa ja b) käsinkirjoitetut kirjeet ovat jee.
VastaaPoistaMinulla oli monia kirjekavereita sekä Suomesta että ulkomailta :) Oi niitä ihania aikoja!
VastaaPoistaKyllähän minä vielä kirjeitä lähettelen, mutta tuollaisia kauniita kirjesettejä ei tosiaan ole enään niinkuin ysärillä. Harmi.
VastaaPoistaKirjepaperien löytäminen on nykyään kiven alla :/ Ne, joita kirjakaupoissa myydään, ovat joko sairaan kalliita tai tylsän näköisiä. Haluan tuoksupaperit takaisin!
VastaaPoistaHarrastan siis yhä kirjeenvaihtoa. Vanhin kirjekaverini on pysynyt mukana vuodesta 1999 lähtien <3
Ooo, hauskaa että tartuit haasteeseen! Sopii tänne blogiin mainiosti! Tunnen nenässäni äitelän kirjepaperin tuoksun.
VastaaPoistaMinulla oli kaksi italialaista kirjekaveria, yksi brittiläinen ja myöhemmin vielä yks turkkilainen vähän aika. Jotkut pätkät niistä kirjeistä on jäänyt mieleen. Toisella italialaistytöllä oli mm. todella komea poikaystävä, jonka kuvaa kierrätimme koulussa innoissamme. Jälkikäteen ajateltuna hän näytti kyllä vähän limaiselta.
Tämä oli todellinen hyvän mielen postaus, kiitos tästä! :) Oikeiden kirjeiden saaminen on kyllä tosi huikeaa tällaisessa nettimaailmassa jossa tunnumme elävän. Pyrin itsekin lähettämään oikeita, käsinkirjoitettuja kirjeita pari kertaa vuodessa. Kirjepaperivarastoa sen sijaan olisi aktiivisemmallekin kirjeharrastukselle, myös jotain ysärin helmiä saattaa olla tallessa!
VastaaPoistaYhdessä asiassa olen kuitenkin tyytyväinen tähän nykymaailmaan, nimittäin juurikin tuo erilaisten aineistojen löytyminen netistä helpottaa elämää kummasti! Nimimerkki: kandin kanssa taisteleva :D
Joskus olisi mielenkiintoista vastata 90- luvun ja sitäkin vanhempien "tämä ilmoitus ei vanhene" kirjekaveri ilmoituksiin" saisinkohan vastauksia takaisin. Rakastin lukea Barbie-lehden kirjekaveri palstoja. Suosikissa oli huippu palsta, missä oli etsintäkuulutuksia tyyliin "kohdattiin Silja linen nuorisodiskossa" :)
VastaaPoista