Tiinan tv-seikkailuja, 1991

Anni Polvan Tiina-lasten-/nuortenkirjasarjaa julkaistiin 1956-1986. Monet tämänkin blogin lukijoista lienevät lukeneet energisen ja vähemmän perinteisen tytön muottiin osuvan Tiinan seikkailuja lapsuudessaan. Sarja kattaa 29 osaa, ja kirjoista on otettu useita painoksia.

Tunnettuudestaan huolimatta Tiina ei ole kuitenkaan ollut erityisen paljon esillä visuaalisessa mediassa. Käsittääkseni Tiina-elokuvia ei ole olemassa (vaikka hyvin voisi olla!) ja tv-versioitakin on vain yksi. Siitä yhdestä ja ainoasta nyt.

Ylellä esitettiin Tiinaa vuonna 1991. Marjut Komulaisen käsikirjoittama ja ohjaama sarja tarjosi samaa tarmokasta Tiinaa kuin Polvan kirjatkin. Sarja sijoittuu sotien jälkeiseen aikaan. Tiinan perhe - eli Tiina, veli Veli ja vanhemmat - muuttavat maalta kaupunkiin kerrostaloon. Tiina on reipas tyttö, joka saa heti ystäviä luokaltaan ja uuden kotitalonsa lapsista - suurilla ikäluokilla ei tainnut olla samanikäisestä seurasta puutetta. Kerta toisensa jälkeen Tiina kuitenkin suorasukaisuudellaan ärsyttää kuitenkin myös kavereitaan. Esimerkiksi saman talon poikaa Juhaa tämä erilainen tyttö kuitenkin kiehtoo.

Tässä 1990-luvun alun televisioinnissa Tiinaa näytteli Juulia Salonen, Juhaa Petrik Nortemo, Leilaa Hieni Miettinen ja Elviä Sara Engström. Tiinan veljen roolissa oli Juhana Langinvainio - ja sarjan tunnetuimmat näyttelijät taisivat olla Tiinan vanhemmat, Petra Frey sekä Erkki Saarela. Nämä lapsinäyttelijät eivät tiettävästi ole enää Tiinan jälkeen näytelleet ainakaan tv:ssä tai elokuvissa.

Sarjan kuudessa jaksossa käydään koulussa ja luistelemassa, pelastetaan kaveri hukkumasta jäihin, rangaistuksena nyplätään pitsiä, käydään mummolassa ja lähdetään kesäretkelle Juhan kanssa. Tiina on samanlainen hahmo kuin kirjoissakin: umpirehellinen poikatyttö, joka ei pelkää olla heikompien puolella ja sanoa mielipiteitään ääneen. Tiinan luonne tulee tietysti erityisesti esille vasten 1950-luvun todellisuutta, jossa tytöille ja pojille asetetut odotukset olivat tiukkoja. Mielestäni Tiinaa ei oikein voi olla ihailematta!

Sarja on julkaistu dvd:llä, kiitos Yle! Lisäksi Elävästä arkistosta löytyy kuusi videota, mukana myös pätkä sarjan tunnuskappaletta, joka on ihana.

Meillä oli Tiinan jaksot kotona tv:stä nauhoitettuna vhs:llä ja sitä tuli varmasti useamman kerran katsottua, sillä muistan sarjasta pitkän rimpsun kohtauksia, joita ei Elävästä arkistosta löydy. Dvd voisi olla kiva lisä omaankin ysärikirjastooni. Vaikken Tiinan hahmoon samastunut (enkä edes koskaan lapsena lukenut näitä kirjoja), oli sarja silti kivaa katsottavaa, ja tietysti Tiinan ja Juhan orastava ihastuminen kiinnosti niinikään. Sarjassa oli myös sopivasti jännitystä, sillä Tiina saattoi aina itsensä tilanteisiin, joihin en kuunaan olisi itse halunnut joutua. Vähän lälläri kun olen.

Nyt aikuisena ja siviilissä historiantutkijana olen myös ihastunut siitä, että sarja sijoittuu juuri sotien jälkeiseen aikaan ja se kuvaa myös tuota ajanjaksoa Suomen historiassa.

Katsoitko sinäkin Tiinaa? Vai luitko Tiina-kirjoja?

Tiina-dvdn kansi.