lauantai 25. lokakuuta 2014

XL5 - Tosi iso vitonen

Taas mennään, tuut mukaan!
Ei estä meitä kukaan!
~XL 5: Taas mennään~

XL5:n ihailijakuva Suosikissa 9/1996,
eli kultareunainen kultaturbokuva tottakai.
Vasemmalta oikealle Jami, Mica, Pete, Jake ja Elo.
Huomaa ruutuhousut!


1990-luvun poikabändi-ilmiön suomalaisittain merkittävin muoto oli hyvinkääläinen XL5-yhtye. Vuonna 1996 suuresti läpi lyönyt XL5 koostui viidestä nuoresta miehestä, jotka tanssivat isoissa housuissaan ja tytöt kiljuivat. XL5 ehti julkaista kaksi pitkäsoittoa, joita itse kuuntelin tottakai c-kaseteilta. Heidän ensimmäinen ja suurin hittinsä Kaunis peto oli vuoden 1996 soitetuimpia biisejä ja yksi ysärin popmusiikin ikivihreistä. (Ja kuten voitte ylläolevasta huomata, pojathan ovat tyyli-ikoneita!) XL5 toimi vuoteen 1998 saakka. Ura jäi siis lopulta melko lyhyeksi, vaikka yhtyeen kohdalla puhuttiin hysteriasta, eikä yksikään muu suomalainen poikabändi yltänyt samankaltaiseen suosioon.





XL5 julkaisi ekan levynsä keväällä 1996 ja se oli tottakai suuri menestys nuorten tyttöjen keskuudessa ja kohtalainen myyntimenestys laajemminkin: Pedon merkki oli myyntilistojen top20:ssa toukokuusta elokuuhun ollen korkeimmillaan viides. Ensisinkku Kaunis peto oli julkaistu jo maaliskuussa ja se oli parhaimmillaan viisi viikkoa listaykkösenä. Tässä mielessä levynkin olisi voinut kuvitella  myyneen enemmän; 35 000 on tottakai silti todella iso määrä. Yhteensä listaviikkoja sille kertyi 20 kappaletta.

Muita XL5:n vuoden 1996 sinkkuja sen Kauniin pedon lisäksi olivat Kuivaa kyyneleet, Muistan sekä Talviaamun prinsessa, jota tosin ei ollut mukana alkuperäisellä levyllä, vaan se tehtiin ekstrabiisiksi Kauniin pedon kultalevypainokseen.

Tässä XL5 laulaa erobiisinsä Muistan (tottakai) Elämä lapselle -konsertissa, kuten ysärillä tapana oli.



Juttu XL5:sta Suosikissa 5/1997.

XL5 nousi ensimmäisen kerran Suosikin Idolipörssiin keväällä '96, kun se ampaisi tyhjästä listan yhdeksänneksi numerossa 5/1996. Siitä lähdettiin tottakai nousemaan vielä korkeammalle.

Bändi oli pitkään Idolipörssin ykkössijalla ja ylipäätään top5:ssa. Keväällä 1997, kun uusi levy oli juuri putkahtamaisillaan ulos, XL5 pesi kärkikamppailussa kuukausi toisensa jälkeen muun muassa Rasmuksen, Juustopäät, Apulannan, Aikakoneen ja Movetronin.






Ensivaiheessa bändiin kuuluivat Mica, Pete, Elo, Jake ja Jami. Ensimmäisen ja toisen levyn välillä Jami lähti ja tilalle yhtyeeseen tuli Tontsa (tai Tonza, kirjoitusasut vaihtelevat). Jami taasen juonsi 1997 Jyrkin Countdown-listaohjelmaa.

Alla Seiskassa ollut juttu tästä jäsenvaihdoksesta. Klikkaamalla sen saa vielä pari milliä isommaksi. Ainakaan tämän jutun mukaan eroon ei liittynyt suurta draamaa, ja Tontsa oli bändin jätkille entuudestaan tuttu.

Uutinen Jamin vaihtumisesta Tontsaan Seiska-lehdessä.


Toinen levy Jäätä ja tulta julkaistiin kesäkuussa 1997. Kesäiseen tunnelmaan vei biisi Deja vu, josta kuvattiin videokin ulkomailla asti. Sinkkuja tältä levyltä olivat lisäksi Jäätä ja tulta sekä Tää on mun kotini. Levy myi noin 15 000 ja oli listoilla 12 viikkoa, parhaimmillaan kuudentena.




XL5 teki paluun vuonna 2008, tosin kolmehenkisenä, kun mukana olivat enää Mica, Pete ja Tontsa. Jollet tiennyt paluusta niin en syytä, jättimenestystä siitä ei herunut, mutta onhan ysäri nykyään muotia.

Nykyään minun on jotenkin vaikea suhtautua XL5:een kovinkaan vakavasti, vaikka tosiasiassa pidin siitä tosi paljon 1990-luvulla. Jotenkin tunnen suurempaa rakkautta Backstreet Boysia kohtaan, jonka kotimaisena versiona äksällää jokseenkin pidän. BSB:ta suurempi tausta koko XL5:n synnylle kuitenkin oli Take That, sillä Bäkkärit vasta nousivat suosioon samoihin aikoihin XL5:n kanssa, kun taas Take That oli poikabändimaailmassa jo vanha konkari.

Ainakin meidän piireissä viljeltiin 1990-luvulla superhauskaa vitsiä: Mikä on paskan kemiallinen kaava? - XL5. Yhtyeen jonkun asteisena fanina en tietenkään pitänyt sitä lainkaan hauskana.

Oikealla Pedon merkki -cd (1996), alla sama aitoysärinä c-kasettina. Vasemmalla Jäätä ja tulta (1997).


***

Tämän postauksen otsikko ei ole oma keksintöni. TV2:ssa nimittäin näytettiin joskus bändin huippuvuosina samanniminen dokumentti.

Ylen Elävästä arkistosta löytyy kuusi bändiin liittyvää videota: pari keväältä 1996 suosion räjähtäessä käsiin, pari livevetoa, yksi taustaporukoiden haastattelu sekä Mican muistelu vuodelta 2007. Videoita voit mennä katsomaan tästä.

6 kommenttia:

  1. Myönnän - olin fani, mikä nyt on edelleen hupaisa muisto. Pääsin jopa käymään yhdellä keikallakin, mistä on jäänyt mieleen ainoastaan se että nimmarijonosta rohkenin halaamaan solisti-Micaa. :D

    VastaaPoista
  2. Ihan eka bändi jonka keikalle pääsin 10-vuotiaana vuonna 1996! Itse keikasta en muista muuta kuin sen, että yleisö oikeesti koostui pääasiassa just 10-12-vuotiaista pikkutytöistä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan hauskaa aikuisille miehille esiintyä ala-asteikäisille : D

      Poista
  3. Vielä XL-vitostakin suuremman nostalgialäikähdyksen sydämeeni sai aikaan Suosikki ja megapaksu Kultaturbo <3<3 Nuo kultareunaiset kuvat ovat piirtyneet verkkokalvoilleni pysyvästi :D Pakko päästä hamstraamaan vanhoja lehtiä jostain...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulipa tästä mieleen, että voisin tehdä erillisen jutun juurikin Kultaturboista!

      Poista

Kiitos kommentista, muru! :)

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.