torstai 25. huhtikuuta 2019

Ruotsinlaivalla meriseikkailulla

"Laivamatkailu on muuttunut risteilyksi, jossa on suuren maailman makua."

Muistatteko sen kilinän ja tärinän? Laivan moottoreista uhkuvan murinan, joka tärisyttää kokolattiamattoja ja hytin yläpetiä? Kilinän taxfree-osastolla?

1990-luvun aikana risteilymatkailu eli kultakauttaan. Silja Line oli perustettu 1957 ja Viking Line 1959, mutta nimenomaan ysärillä laivoilla sai kokea kaikenlaisia elämyksiä, ainakin jos mainoksiin on uskominen. Etenkin Etelä-Suomessa risteilyille pääsi helposti, kun laivoja lähti vuorokauden risteilylle aamuisin ja iltaisin. Muualla esimerkiksi Vaasasta lähteävät risteilyt olivat mahdollisia vapaa-ajankohteita. Itse olen Varsinais-Suomesta kotoisin, ja Turusta lähteneet risteilyt kuuluivat olennaisesti lapsuuteeni. Sellaisilla käytiin suunnilleen kerran vuodessa, ja se tietysti oli jotain kovin hienoa ja erityistä.


Vielä 1990-luvulla risteilyt ruotsinlaivoilla tarjosivat matkaajille jotain erityistä ja arjesta poikkeavaa. Esimerkiksi taxfree-ostokset saattoivat ihan oikeasti olla edullisia, ja laivoilla myytiin tuotteita, joita maista ei saanut. Monet makeiset olivat laivojen erikoisuuksia, kun nykyään kaikkea tuntuu saavan ihan lähimmästä Prismastakin.



Yllä muutaman minuutin historiikki Silja Linen historiasta 1960-luvulta vuoteen 2007. Mukana ihanaa vanhaa videomateriaalia ja tunnelmia eri aikojen laivoilta! Mukana myös kiva mainos uudesta Silja Serenadesta.

  Yllä: Kuvat Silja Linen tv-mainoksista.


Yksi keskeinen osa laivamatkailua oli tietysti ruokailu, joka useimmiten tapahtui laivan buffetissa. Ravintolaruokailu oli tietysti mahdollista maissakin, mutta ulkona syömiseen liittyi silti vielä tietty hieno, arjesta poikkeavuuden leima. Laivalla ateriointi buffetissa kuului asiaan, ja se tarjosi tavallaan matalan kynnyksen mahdollisuuden "ulkona syömiseen". Samalla matkailija saattoi kokeilla sellaisiakin herkkuja, joita kotikulmilla tai kouluruokalassa ei kuunaan saanut. Ravut, äyriäiset ja kummalliset hedelmät kiinnostivat varmasti monia, joskin lapsille tietysti oli oma pöytä nakkeineen ja lihapullineen. Ja jälkiruoaksi oli lukematon määrä herkkuja, jotka kruunasi suklaamousse.

Monelle buffetissa syöminen tarkoitti valitettavasti kylläkin tajuttoman määrän ruoan lappaamista mahaan - viis siitä, missä vaiheessa olisi kylläinen, tärkeintä oli maistaa kaikkea ja paljon, koska olihan siitä maksettu. Löysinkin Ylen Elävästä arkistosta ihan mahtavan Patakakkosen jakson vuodelta 1988, jossa Kokki Kolmonen opastaa katsojaa oikeanlaiseen seisovassa pöydässä syömiseen. Yksi pointti oli tietysti tehdä lautaselle toisiinsa sopivia yhdistelmiä, olla haaskaamatta ruokaa ja syödä vain tarpeeksi, ei liikaa. Ohjelmaan pääset tästä. Ohjelmassa on mahtava valistava sävy, vaikka tietysti asialla on pointtinsa yhä edelleen: ei kannata ylensyödä ja tuhlata ruokaa.


  Yllä olevassa videossa vanhoja Silja Linen tv-mainoksa 1980-luvulta alkaen. Nostalgiaa!


Silja Line toi 1990-luvulla Itämerelle kaksi uutta alusta, Silja Symphonyn (1991 alkaen) ja Silja Serenaden (1990 alkaen). Serenadea mainostettiin "Itämeren ensimmäiseksi loistoristeilijäksi." Laivan erityispiirre oli 140 metriä pitkä kävelypromenadi, joka teki siitä hyvin erityyppisen kuin muista ruotsinlaivoista. Tälle Helsingistä lähteneelle risteilijälle pääsin minäkin lapsuudessani ainakin kerran, ja kyllähän se hienolta tuntui! Turusta lähtivät uudet Silja Karneval ja Silja Festival (molemmat 1992 alkaen).

Silja Europa tuli aluksi vuonna 1993 Helsinki-Tukholma-välille, mutta se siirtyi pian Turusta lähteväksi laivaksi.

Viking Line niinikään purjehti monella aluksella, joiden nimet voivat kuulostaa hyvin tutuilta, vaikkei juuri kyseisillä aluksilla olisi koskaan itse matkustanutkaan. M/S Rosella (myöh. nimellä Dancing Queen), M/S Diana (sittemmin Meloodia), Sally Albatros (myös nimellä Silja Opera, alunperin M/S Saga)... Viking Mariella alkoi liikennöidä Helsingistä Tukholmaan jo vuonna 1985, Cinderella taas 1989. Turun-reitille tuli Viking Amorella 1988 ja Isabella vuotta myöhemmin. Nämä kaksi viimeistä ovat ainakin meille Turun seudulla asuville varsin tuttuja laivoja! Laivojen nimet ovat siitä käteviä, että Amorella liikennöi aamulähdöillä ja Isabella iltalähdöillä. Viimeisimpänä ysärilaivana voinee ehkä mainita M/S Gabriellan, joka tuli liikenteeseen 1997.

Surullisin tarina on Viking Linen M/S Sallylla. Se liikennöi tuolla nimellä vuosina 1980-1990, jonka jälkeen alus siirtyi Silja Linelle nimellä Silja Star. Alus oli hetken myös Vaasan-liikenteessä nimellä Wasa King. Sittemmin alus oli Estlinen liikennöimänä nimellä Estonia, ja loput tiedämmekin. Estonia upposi syksyllä 1994 matkallaan Tallinnasta Tukholmaan. Estonian tragedia vaikutti hetken risteilyn suosioon, muttei pitkään. Toisaalta voi arvata, miten laivan uppoaminen hyiseen mereen varmasti oli monen matkaajan mielessä tulevilla merimatkoilla.


 Yllä parin minuutin pätkä Viking Linen 1970-, 80- ja 1990-luvuista.


 Kuvat Viking Linen tv-mainoksista.


Minusta laivalla olo oli lapsena todella jännittävää ja hauskaa! Ensinnäkin jo pelkästään laivan hytit olivat mielestäni kiehtovia. Tosin laivojen wc-pöntöt olivat ihan kamalan pelottavia, kun ne pitivät vedettäessä niin kamalaa ääntä. 

Laivojen lastenosastot pallomerineen ja erilaisine leikkipaikkoineen olivat hauskoja, ja osallistuin mielelläni piirustuskilpailuihin. Saatoin tietysti pyörähdellä myös lasten diskossa, mutta tuskin halasin Ville Viikinkiä, sillä tuollaiset isot karvaiset hahmot ovat toisinaan vähän pelottavia. Lapsena ei myöskään ollut koskaan muuta mahdollisuutta olla yökerhoissa, aikuisille suunnatuissa diskoissa tai vastaavissa paikoissa, joten olihan se aika jännittävää myös! 

Parasta oli silti varmasti tax free ja karkkien ostaminen. Tuolloinhan laivalta sai jos jonkinlaisia karkkeja, joita maissa ei myyty. Yksiä suosikeistani olivat Haribon persikkakarkit, mutta oli niitä varmasti muitakin. Muistan myös, että vakio-ostoksiin laivalla kuuluivat meidän perheellä myös isot laatikot Jenkki-purukumia.


Millaisia laivamuistoja sinulla on ysäriltä?




Lue lisää:
Viking Linen laivat.
Ylen Elävässä arkistossa voit kuunnella radiodokumentin risteilyltä vuodelta 1999. Klikkaa tästä!
Yle Areenassa yksi jakso Tusina tavaraa Suomesta -sarjassa käsittelee ruotsinlaivoja. Sinne tästä!
Patakakkosen Kokki Kolmonen (1988) esittelee laivalla syömistä ja syö seisovasta pöydästä itsekin. Ihana ohjelma, katsopa se Ylen Elävästä arkistosta.

 Yllä: Viking Linen mainos Helsingin sanomissa 30.4.1990: Viisi uutta laivaa. Amorella, Athena, Cinderella, Isabella, Kalypso.

5 kommenttia:

  1. Tämäpä oli hauska nostalgiapläjäys videoineen! Minullakin on erittäin lämpimät muistot punavalkoisilla laivoilla seilaamisesta. Silja Linella ei ollut syytä matkustaa, sillä sukulaissuhteiden ansiosta matkustimme Viikkarilla yleensä ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi monta kertaa vuodessa. Siihen päälle vielä a la carte/buffet -kupongit ja koko henkilökunnan (+perheiden) omat riehakkaat pikkujoulu- ja kesäristeilyt. Pääsin myös uusiin, rakennusvaiheessa oleviin laivoihin sisälle.

    Komentosillalla ja messissä oli aina hauska vierailla. Messissä syötiin buffetin ylijäämiä ja päärynäjäätelöä valtavasta kulhosta. Henkilökunta pelasi Nintendoa samoissa Viking Line -t-paidoissa, joita itse käytin kotona yöpaitoina.

    Ostin aina Hallonbåtareita ja Kina-suklaata. Osallistuin myös noihin piirustuskilpailuihin ja kasvomaalaus oli kova sana. Kun voitti bingossa tai arvonnassa, samaan aikaan nolotti ja hykerrytti hakea palkinto risteilyemännältä yleisön katsoessa ja aplodeeratessa. Pelkäsin yhtä lailla vessanpyttyä ja uppoamista. Opettelin aina ulkoa pelastussuunnitelman hytin ovesta jo kauan ennen Estonian tragediaa.

    Ville Viking tuli usein tervehtimään lapsia ravintolaan asti tuoden värikyniä levottomille sokerihumalaisille, jotka leikkivät a la carten pöydän alla. Lempiruokani oli lehtipihvi, sen otin lähes aina. Yökerhossa joimme Ville Viking -juomia, joissa oli neonväriset sekoitustikut, joista pystyi vääntämään tyylikkäät rannerenkaat.

    Vuosituhannen taitteen lähestyessä risteilyt alkoivat muuttaa muotoaan heterogeenisiksi hyttibileiksi ja unohtumattomiksi kokemuksiksi diskossa, karaokessa ja pubissa. Voitin myös suuren summan rahapelissä ja tuhlasin kaiken kyseisellä risteilyllä tax freehen.

    En ole vieläkään matkustanut Siljalla, ehkä olisi syytä jo kokeilla!? Vaikka laivaristeilyn kulta-aika on auttamattomasti jäänyt 90-luvulle, jolloin kaikki nykyään tavanomainen oli vielä uutta ja ihmeellistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau mitä muistoja, tosi kiva kirjoitus :) Tuo on tosiaan jännä tuo muutos mikä joskus teini-iässä ja myöhemmin tapahtuu. Kun lapsena laivat ovat jänniä juuri esimerkiksi leikkien ja karkkien takia, sitten vähän vanhempana laivat ovat kuin jotain vapauden tyyssijoita, joissa normaalielämän säännöt eivät ihan päde. Sääli, että ruotsinlaivat eivät ole enää samanlaisia kuin silloin joskus, mutta niinhän kaikki muuttuu. :)

      Poista
  2. Olen kerran elämässäni ollut risteilyllä, vuosi oli joko 1996 tai 1997 elokuussa, sillä olimme siellä synttärieni aikaan. Koko ajan vain olin pallomeressä, enkä edes syönnin ajaksi tahtonut sieltä pois. Tärkein juttu mitä muistan on tuolta laivaresuulta se, että isi osti mulle hai pehmolelun, jonka nimesin Delfiksi. Isi ei ikinä ostanut mulle leluja, se oli ains äitin tehtävä. Isi kun kuoli tuosta aika pian, niin Delfi on isistä konkreetisena muistona. Edelleenkin se on sängyssä unikaverinani.

    Toinen vahva muisto tuohon laivamatkaan liittyen oli se, että lähtiessämme laivasta unohdin pehmoleluni hyttiini. Kotona laukustani puuttui Delfi, Pupu ja Uppo-Nalle. Itkin lelujani niin kovin, että äiti soitti laivayhtiöön ja kertoi hyttimme numeron ja pyysi lähettämään lelut kotiin. Voi sitä riemua kun sain unikaverini takaisin kainalooni! Ikinä en unohda sitä näkyä, kun avasin pahvilaatkonja siellä lelt olivat vähän lytättynä läpinäkyvään pussiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi ihana ja rakkaan kuuloinen muisto Delfistä, ihana <3 Onneksi sait Delfin takaisin! Ja hehe, en voinut olla nauramatta tuolle pallomerijutulle! :)

      Poista
  3. Ihan lapsena ysärillä tuli matkustettua enemmän tuurimoottoreilla, mutta yhdelle risteilylle kerkesin 1999, kun vanhemmat saivat lahjakortin Viking Mariellalle.
    Lähtöä ennen koko perheelle iski mahatauti, joten matkaan loppupeleissä lähti pikkusiskot, isä, ja minä, äiti jäi pikkuveljen kanssa kotiin (myöhemmin kävi ilmi, ettei äiti olisi muutenkaan lähtenyt, laivapelon vuoksi). Itse laivasta ei jäänyt mieleen muuta kuin hytti ja tax free, josta ostettiin karkkia ja lelukissa johon pystyi nauhoittamaan puhetta ja se toisti sen "London Bridge is Falling Down" -laulun melodialla. Ei taidettu edes käydä missään laivan ravintolassa, vaan meillä oli mukana omat eväät.

    Sittemmin on tullut aikuisena risteiltyä paljon enemmän Siljan laivoilla.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, muru! :)

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.