perjantai 27. helmikuuta 2015

Tatuointitarinoita

Ehkä ysäritatuointeja parhaimmillaan?

Mel C 1997.



Harva meidän ikäpolven lapsonen (vielä) 90-luvulla oikeasti hankki itselleen tatuointeja, mutta monia nuo alati yleistyvät leimat varmasti viehättivät. Spice Girlsien sporttitytön Mel C:n tatuoinnit, eli kiinalaiset merkit ja käsivarren kiertävä köysikuvio, tiivistävät ainakin omassa mielessäni 90-luvun maailmaa kivasti.

Vaan ei meidän lasten ja nuorten aivan ilman kuvia tarvinnut olla. Siirtotatuoinnit olivat ainakin minulle ihan tuttu juttu, sillä parhaimmillaan niitä tuli jopa Suosikin mukana! 

Nämä siis laitettiin iholle veden avulla, ja ne pysyivät iholla joitain päiviä tai jopa viikon rapistuen hiljalleen pois. Ja itselleenhän se oli helpointa laittaa keskelle vasenta kättä (tai oikeaa, jos on vasenkätinen) silleen hienosti.

Toisinaan tatuointeja saattoi tulla myös purkan mukana.



Kuvan siirtotatuoinnit löytyivät myös omista ysäribileistäni viime viikolla. Tuntuu hieman yllättävältä, mutta bileiden kannalta toki hauskalta, että näitä myydään edelleen. Osa noista on esimerkiksi Tigerista peräisin.

Oma lukunsa 90-luvun tatuointitarinoissa ovat toki myös ne ihanat kaulapannat, niin sanotut tatuointikaulakorut.

Ihailitko sinäkin Mel C:n tatskoja ja kuuluivatko siirtotatuoinnit myös sinun 90-lukuusi?

maanantai 23. helmikuuta 2015

Camilla Mickwitz: Lastenkirjoja ja kuvitusta

Camilla Mickwitz (1937-1989) oli suomalainen kuvittaja, taiteilija ja lastenkirjailija, jonka käsiala on taatusti tuttua myös monille 1990-luvun lapsille. Hänen nimensä ei välttämättä ole kaikkien huulilla kuten Mauri Kunnas, mutta veikkaisin monen teistä lukeneen hänen lastenkirjojaan ja televisiota katselleet eivät varmasti ole voineet välttyä hänen tekeleiltään.

Lastenkirjojen puolelta Mickwitz on tunnetuin kolmesta kirjasarjastaan, joiden päähenkilöitä olivat Emilia, Jason ja Mimosa.

Emilia ja Onni-koira etsivät onnea.
Camilla Mickwitz: Emilia ja Onni (1980)


Emilia ja Oskari satuilevat.


Emilia on pieni tyttö, joka oli mukana alunalkaen Mickwitzin animaatioissa. Niiden pohjalta julkaistiin myös Emilia-kirjoja. Niissä Emilia istahtaa aina kirjan alussa isänsä Oskarin syliin ja he alkavat kertoa satua. Saduissa on aina jokin opetus ja syvälle 1960-1970-luvuille kumartava kuvitustyyli teki minuun vaikutuksen jo ollessani pieni. Edelleen rakastan sitä!


Emilia-kirjoja olivat Emilia ja Oskarin nukke, Emilia ja kuningas Oskari, Emilia ja Onni, Emilia ja kaksoset sekä Emilia ja kolme pientä tätiä.  Esimerkiksi Emilia ja Onni -kirjassa käsiteltiin sitä, mitä onnellisuus on ja kaksoskirjassa taas luonnon saastumista ja monimuotoisuutta.

Camilla Mickwitz: Jason muuttaa maasta.

Jason-kirjoissa päähenkilönä taas oli Jason-poika sekä hänen äitinsä. Näissä erityistä oli se, että Jasonin äiti oli yksinhuoltaja, ja tämän lisäksi kirjoissa käsiteltiin muun muassa muuttoa toiseen maahan. Itselleni läheisin oli iloinen Jasonin kesä, jossa Jason lähtee äitinsä kanssa viettämään kesälomaa ja hotellissa he tutustuvat moniin muihin lomavieraisiin.

Mimosa-kirjojen päähenkilö Mimosa taas oli pieni noitatyttö. Myös Mimosan taustalla on animaatiosarja.

Camilla Mickwitz: Mimosan syntymäyö.

Emilia- ja Mimosa-animaatiot on nyt julkaistu dvd:llä, "Mimosa ja Emilia", löytyy kyllä googlettamalla, jeeee!! Youtubessa ne olivat myös hetken, mutta oletettavasti tekijänoikeudellisista syistä eivät enää.

Näiden kolmen sarjan lisäksi Mickwitz julkaisi myös yksittäisiä lastenkirjoja, kuten jouluenkelistä kertoneen Pieni enkeli -kirjan sekä Uusitalojen uusi talo -nimisen lastenkirjan.

Ja monille voi näyttää tutulta myös tämä kotitalouden oppikirja Keitämme ja leivomme - sen eka painos on 1980-luvun lopulta, sittemmin 90-luvullakin painoksia otettiin lisää ja oletankin, että kirjaa käytettiin kouluissa 90-luvulla.



Camilla Mickwitz on kuitenkin myös tuttu jostain muualta. Hänen kynästään ovat nimittäin lähteneet Pikku Kakkosen alkutunnus sekä Varokaa heikkoa jäätä -varoitus! Siinähän seikkailevat nämä samat hahmot kuin logossakin. Ymmärtääkseni jäävaroitus on alunalkaen jo vuodelta 1986.

Pikku Kakkosen logo.
Camilla Mickwitzin käsialaa.





Jäävaroituksen voit katsoa Ylen Elävässä Areenassa (upottaisin sen tähän jos osaisin.).

Ja kyllä, Varokaa heikkoa jäätä -ohjelma oli minusta pienenä ihan kamalan pelottava. Ja hirvittävä se on oikeastaan edelleen! Sukupolvemme kollektiivinen trauma.

Tunnustaudun itse Mickwitzin kuvituksien suureksi faniksi. Ovatko hänen kirjansa sinulle tuttuja?


**

MUOKS. 24.2. lisätty kuva kotitalouden oppikirjasta Keitämme ja leivomme.

torstai 19. helmikuuta 2015

90-luvun lemmenpareja

Julkkisten seuraelämän seuraaminen on suurta hupia vuosikymmenestä riippumatta. Keiden kohtaloa sinä jännitit ysärillä?

Courtney Love ja Kurt Cobain.


Traagisimmasta päästä rakastavaisia olivat Nirvanan Kurt Cobain ja tyttöystävänsä, muusikko Courtney Love. Heidän tarinansa päättyi onnettomasti, kuten tiedämme, kun Kurt teki itsemurhan 27-vuotiaana vuonna 1994. Sitä ennen he kuitenkin ehtivät viettää yhteisiä aikoja, mennä naimisiin ja saada lapsen.

Kuninkaallisten piirien suhteet ovat tietysti täällä tasavaltamuotoisessa Suomessa myös kiinnostaneet monia, ja draamaa ja traagisuutta niissäkin 90-luvulla riitti. Erityisesti tietysti Englannin hovissa, kun Charles ja Diana erosivat ja Diana sittemmin menehtyi auto-onnettomuudessa vuonna 1997.

Kun kohta pääsette katsomaan kuvia Brad Pittin
hiustyylistä, voitte pitää tämänkin kuvan mielessänne.


Meillä Suomessa Renny Harlinin naiskuviot olivat vakiotavaraa iltapäivälehtien sivuilla. Vielä 1990-luvulla Harlin oli kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia, tai siltä se ainakin Suomesta käsin näytti. Häntä pidettiin tosi isona starana, joka pääsi tekemään elokuvia Yhdysvalloissa asti. Sittemmin suuri glamour on tainnut hänen yltään kaikota. Vuonna 1993 Harlin tapaili Miss Suomi Tarja Smuraa, joskin suhde ei tainnut montaakaan kuukautta kestää. Sen jälkeen Suomi sai oikean Amerikan-miniän, kun rakkaudeksi tuli Geena Davis. He olivat naimisissa 1993-1998. Mikä paremmin nostaisikaan kollektiivisesti kaikkien suomalaisten itsetuntoa!


Victoria ja David vastakihlautuneina.
Huomaa Davidin tosi cool ysäritukka.
Ja Victoria hymyilee!


Hyviä aikoja olivat nekin, kun supersuositun Spice Girlsin Victoria kihlautui nuoren, lahjakkaan jalkapalloilija David Beckhamin kanssa. Heidän kuvioitaan seurattiin meillä saakka, voin vain kuvitella mitä julkisuus oli Briteissä. Victoria ja David avioituivat vuonna 1999. Verrattuna useimpiin 90-luvun julkkispareihiin todettakoon, että he ovat edelleen yhdessä.

Titanicin tähtiparia Kate Winslettia ja Leonardo DiCapriota yritettiin leipoa pariksi pitkään. Heidän suhteensa oli kuitenkin sisarellista laatua, vaikka moni yritti nähdä asiassa jotain ihan muuta ja ainakin Suosikin sivuilla asiasta taitettiin peistä. Joskus viime vuonna jomman kumman iltapäivälehden sivuilla oli juttu, jonka otsikossa luvattiin Kate Winsletin nyt kertovan totuuden hänen ja Leonardon suhteesta. Jännittävää! Ja mikä se oli? No, ystävyyshän se oli.





1990-luku oli myös sitä aikaa, kun Brad Pitt pyöritti vaikka ketä Hollywood-kaunottaria käsipuolessaan. Häneen liittyen muistan erityisen hyvin yhden Suosikissa olleen jutun ja sen kuvat. Siinä esitettiin, miten Brad Pitt on paitsi tapaillut monia näyttelijättäriä, myös vaihtanut tyyliä naisten mukaan. Se nauratti silloin ja itseasiassa huvittaa minua edelleen.

Kuten havaita saattaa, on Bradin hiustyyli aika-ajoin muuttunut.

 Bradin vaihtuvien hiustyylien lisäksi 90-luku oli aikaa, jolloin Britney oli vielä "kiltti tyttö" ja seurusteli Justin Timberlaken kanssa. Tom Cruise ja Nicole Kidmanin olivat naimisissa  ja esimerkiksi vuonna 1993 suosionsa huipulla olleen Beverly Hills 90210:n näyttelijöiden keskinäisistä suhteista juoruiltiin - ainakin Suosikissa.

Jännititkö sinä jonkun parin onnen puolesta?

maanantai 16. helmikuuta 2015

Ohjelmaa Ranskasta ja Espanjasta: St Tropez ja Perhelääkäri

Televisio-ohjelmat niin nykyään kuin 1990-luvullakin tulevat etupäässä kotimaasta sekä englanninkielisestä maailmasta, mutta muutamia poikkeuksiakin mahtuu mukaan. Tässä niistä pari muistijälkeä!

Nelonen-tv-kanava aloitti toimintansa vuonna 1997. Yksi vuosituhannen vaihteessa siellä pyörineistä tv-ohjelmista oli ranskalainen saippuainen draamasarja St Tropez, omalta nimeltään Sous le Soleil

Sarjan alkutunnari kuvineen pyyhkäisi tajuntaansa varsin monia muistoja herättäen, ehkäpä sinunkin?

2. kauden avaus:


St Tropez kertoi nuorten aikuisten elämässä Saint Tropezissa Etelä-Ranskassa. Pääosassa olivat kolme naista, Laure, Jessica ja Caroline ja heidän miessuhteensa ja elämänkuvionsa. Laure (Benedicte Delmas) oli lääkäri, herkkä ja tunteellinen ihminen. Amerikkalaistaustainen Jessica (Tonya Kinzinger) piti rantabaaria ja Caroline (Adeline Blondieau) toimi asianajajana sekä haaveili laulajanurasta. Täysin irrationaalisesti Jessica oli suosikkihahmoni ja Laurea inhosin.

Jessica (vs.), Caroline ja Laure.

Sarjaa tehtiin vuosina 1996-2008, mutta Suomessa sarjaa ei ole nähty loppuun asti, ja jossain vaiheessa henkilögalleriakin kuitenkin muuttui. Ylipäätään sarjaa on esitetty lukuisissa maissa ympäri Eurooppaa ja paikoin se on ollut hyvin suosittu.

Se, miten minä sarjan muistan, tiivistyy paljon juuri tuohon yllä olevaan tunnariin ja juuri näihin näyttelijöihin. Sanoisin myös, että sarjaa esitettiin arkipäivinä iltapäivällä, jolloin saatoin katsella sitä toisinaan koulun jälkeen. Onko jollain parempia tai toisenlaisia muistikuvia?

4. kauden avaus:

* * *

Naapurimaasta Espanjasta tuli taas hieman toisenlainen televisiosarja, jonka lähetysajat jostain syystä sijoittaisin lauantai-iltapäiviin. Ja voin olla siinä autuaan väärässä, korjatkaa!

Perhelääkäri (Medico de Familia), ei ollut historiallinen sarja kuten Francon aika eikä niin humoristinen kuin Serranon perhe, mutta kaikissa näissä kolmessa Suomessa esitetyssä espanjalaissarjassa oli silti samaakin. Ne olivat koko perheen sarjoja, joissa oli myös huumoria - ja samoja näyttelijöitä. Kaikissa on myös vahvasti esillä espanjalainen perhemalli, jossa isovanhemmat ovat läsnä ihan eri tavalla kuin Suomessa.



Perhelääkäri kertoi lääkäri-Nachosta, joka oli jäänyt leskeksi ja pyöritti kolmen lapsen perhettä - niin, kuulostaako hieman Serranon perheen Diegolta? Samassa taloudessa asui myös Nachon isä ja taloutta pyöritti tomera Juani-taloudenhoitaja. Nachon elämään alkoi toki tulla myös rakkautta. Vanhin lapsi María sekä perheessä myös asuva Nachon veljenpoika Alberto olivat siinä isässä, että tyttö- ja poikaystäviä astui kuvioihin. Lämminhenkinen sarja sitten seurasi näitä kuvioita ja useat kohtaukset sijoittuivat myös Nachon työpaikalle sairaalaan.



Perhelääkäriä tehtiin vuosina 1995-1999, oikea ysärisarja siis. Voisin kuitenkin laittaa pääni pantiksi, että sarjaa on esitetty Suomessa pitkälti 2000-luvun puolellakin, niin hyvin muistan sarjan ja sen hahmot.

Kuten sanottua, näissä eri espanjalaissarjoissa oli myös paljon samoja näyttelijöitä. Perhelääkärissä ja Serranon perheessä nähtiin esimerkiksi  Lydia Bosch, joka oli sekä lääkärisarjassa (roolihahmo nimeltä Alicia) että Serranossa päähenkilömiehen vaimon sisko. Polin (Perhelääkäri) ja Fitin (Serrano) roolissa taas oli Antonio Molero, jota ilman mikään sarja ei ole oma itsensä. Toisaalta taas Nachon toisena sydämentavoittelijana Alician lisäksi oli Ana Duaton näyttelemä Irene. Ana Duato näyttelee Francon ajassa Alcantaran perheen äitiä Mercedisia. Ja jos listaa jatkaa, niin yhteyksiä esimerkiksi Naapureina Madridissa -sarjaankin on.

Muistatteko te näitä sarjoja ja seurasitteko niitä?

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Tiinan tv-seikkailuja, 1991

Anni Polvan Tiina-lasten-/nuortenkirjasarjaa julkaistiin 1956-1986. Monet tämänkin blogin lukijoista lienevät lukeneet energisen ja vähemmän perinteisen tytön muottiin osuvan Tiinan seikkailuja lapsuudessaan. Sarja kattaa 29 osaa, ja kirjoista on otettu useita painoksia.

Tunnettuudestaan huolimatta Tiina ei ole kuitenkaan ollut erityisen paljon esillä visuaalisessa mediassa. Käsittääkseni Tiina-elokuvia ei ole olemassa (vaikka hyvin voisi olla!) ja tv-versioitakin on vain yksi. Siitä yhdestä ja ainoasta nyt.



Ylellä esitettiin Tiinaa vuonna 1991. Marjut Komulaisen käsikirjoittama ja ohjaama sarja tarjosi samaa tarmokasta Tiinaa kuin Polvan kirjatkin. Sarja sijoittuu sotien jälkeiseen aikaan. Tiinan perhe - eli Tiina, veli Veli ja vanhemmat - muuttavat maalta kaupunkiin kerrostaloon. Tiina on reipas tyttö, joka saa heti ystäviä luokaltaan ja uuden kotitalonsa lapsista - suurilla ikäluokilla ei tainnut olla samanikäisestä seurasta puutetta. Kerta toisensa jälkeen Tiina kuitenkin suorasukaisuudellaan ärsyttää kuitenkin myös kavereitaan. Esimerkiksi saman talon poikaa Juhaa tämä erilainen tyttö kuitenkin kiehtoo.

Tässä 1990-luvun alun televisioinnissa Tiinaa näytteli Juulia Salonen, Juhaa Petrik Nortemo, Leilaa Hieni Miettinen ja Elviä Sara Engström. Tiinan veljen roolissa oli Juhana Langinvainio - ja sarjan tunnetuimmat näyttelijät taisivat olla Tiinan vanhemmat, Petra Frey sekä Erkki Saarela. Nämä lapsinäyttelijät eivät tiettävästi ole enää Tiinan jälkeen näytelleet ainakaan tv:ssä tai elokuvissa.

Sarjan kuudessa jaksossa käydään koulussa ja luistelemassa, pelastetaan kaveri hukkumasta jäihin, rangaistuksena nyplätään pitsiä, käydään mummolassa ja lähdetään kesäretkelle Juhan kanssa. Tiina on samanlainen hahmo kuin kirjoissakin: umpirehellinen poikatyttö, joka ei pelkää olla heikompien puolella ja sanoa mielipiteitään ääneen. Tiinan luonne tulee tietysti erityisesti esille vasten 1950-luvun todellisuutta, jossa tytöille ja pojille asetetut odotukset olivat tiukkoja. Mielestäni Tiinaa ei oikein voi olla ihailematta!



Sarja on julkaistu dvd:llä, kiitos Yle! Lisäksi Elävästä arkistosta löytyy kuusi videota, mukana myös pätkä sarjan tunnuskappaletta, joka on ihana.

Meillä oli Tiinan jaksot kotona tv:stä nauhoitettuna vhs:llä ja sitä tuli varmasti useamman kerran katsottua, sillä muistan sarjasta pitkän rimpsun kohtauksia, joita ei Elävästä arkistosta löydy. Dvd voisi olla kiva lisä omaankin ysärikirjastooni. Vaikken Tiinan hahmoon samastunut (enkä edes koskaan lapsena lukenut näitä kirjoja), oli sarja silti kivaa katsottavaa, ja tietysti Tiinan ja Juhan orastava ihastuminen kiinnosti niinikään. Sarjassa oli myös sopivasti jännitystä, sillä Tiina saattoi aina itsensä tilanteisiin, joihin en kuunaan olisi itse halunnut joutua. Vähän lälläri kun olen.

Nyt aikuisena ja siviilissä historiantutkijana olen myös ihastunut siitä, että sarja sijoittuu juuri sotien jälkeiseen aikaan ja se kuvaa myös tuota ajanjaksoa Suomen historiassa.

Katsoitko sinäkin Tiinaa? Vai luitko Tiina-kirjoja?

Tiina-dvdn kansi.

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Ysäri-ilmiöitä: Hamehousut

Jotkut menneisyyden muoti-ilmiöt palaavat takaisin. Jotkut eivät. 

Nyt comebackia on yrittämässä 1990-luvun loppupuoliskon kauneuspläjäys, hamehousut. Törmäsin niihin pari viikkoa sitten Lindexin myymälässä. Mustaa trikoota oikeastaan ihan samalla tyylillä kuin vuonna 1998 - tämä tuote ei näemmä ole kaivannut kasvojenkohotusta.

Hamehousut vuosimallia 2015:

Kuva ei ole paras mahdollinen,
mutta saanette ideasta kiinni.

Ja ne ysärin hamehousut vuodelta 1998:

Hamehousut vuodelta 1998 tietysti tuossa oikeassa reunassa.

Näin rennosti chillasivat tytöt vaatemainoksessa vuonna 1998. Mukana tietysti ehtaa ysärityyliä ihan koko laidallinen. Mihin katosivat nuo rinkulaiset vyöt?

Itselläni ei itseasiassa koskaan ollut hamehousuja, mutta lukuisilla tutuilla ja kavereilla kylläkin.

maanantai 2. helmikuuta 2015

Musta on tullu kännykkähullu

Vuosituhannen vaihteessa kännykät yleistyivät räjähdysmäistä vauhtia. Itsekin sain ensimmäisen puhelimeni vuonna 2000. Se oli klassinen Nokia 3210 ensin mustilla ja sittemmin lahjaksi saaduilla punaisilla kuorilla.

Demissä julkaistiin kesällä 2000 tämä riemastuttava juttu Musta on tullu kännykkähullu. Tässä otteita tuota jutusta.




"Matkapuhelimet ovat valloittaneet läntisen pallonpuoliskon ja etenkin Suomen muutamassa vuodessa Nykyään lapanen soi jokaisessa taskussa muutaman minuutin välein ja tekstarit kiitävät ilman halki paikasta toiseen. Suomi on kännyköiden luvattu maa."

Demin kännygallup

Minkä kännykän omistat?
1. Nokia 5110
2. Nokia 3210
3. Nokia 6110

Suosituin soittoääni
1. HIM: Join me
2. Bomfunk MC's: Freestyler
3. Apulanta: Käännä se pois

Suosituin logo:
1. Snoopy
2. HIM
3. Pingviinit

Suosituin peli
1. Matopeli
2. Muistipelo
3. Rotaatiopeli

Suosituimat kuoret
1. Kameleontti tai muut peruskuoret
2. Harmaa/hopea
3. Itsemaalattu tai sekavärinen

Paljonko rahaa menee kännylaskuun kuukaudessa?
Keskimäärrin 100-200 markkaa.

Montako tekstaria lähetät päivässä?
Keskimäärin 5-10.

Oletko kännykkäaddikti?
Olen - noin 60 %
En - noin 30 %
En tiedä - noin 10 %

Kultaisia neuvoja
* Mieti tarkasti minkä hintaisen ja tasoisen kännykän hankit. Uusin muotoilu tai WAP- ja Internet-yhteydet eivät välttämättä ole se tärkein ominaisuus arkipäiväisessä yhteydenpidossa frendien kanssa.
* Pidä puhelimestasi huolta. Naarmut, kolhut ja kastuminen vahingoittavat yllättävän helposti nykyajan kevytrakenteisia kännyköitä.

Viisi villiä faktaa
* Joka viides suomalainen kotitalous hoitaa puhelunsa pelkällä kännykällä.



* Noin 60 prosentilla suomalaisista on kännykkä, kun esimerkiksi Amerikassa vastaava luku on vain noin 30. Olemme siis todistettavasti kännykkähullu kansa.

Jutussa esiteltiin myös uusia kännykkämalleja, kuten Nokia 8210 (hinta 4200 mk, ominaisuuksina mm. kuvaviestit, ennustava tekstinsyöttö ja kuusi kuorivärivaihtoehtoa) ja Ericsson T10, joka oli "pirteä ja pippurinen käyttökännykkä". Uutta olivat myös kännykkäpehmolelut sekä VTG:n kuoret (hinnat 295mk, tuntuu suolaiselta).

Jutussa niinikään esiteltiin sitä, mikä on WAP ja todettiin, että toistaiseksi sen kautta ei voinut käyttää Internetiä vielä samassa määrin kuin tietokoneella, mutta esim. urheilutuloksien katselun, laskujen maksaminen ja leffalipun varaamisen sanottiin jo onnistuvan. Juttu loppui kuitenkin toiveikkaaseen - ja miten oikeassa olleeseen! - toteamukseen "Joskus meillä on kenties mahdollisuus seurata jopa telkkaria ja leffatrailereita kännykästämme!"



Mikä oli sinun ensimmäinen kännykkäsi, liittyykö siihen erityisiä muistoja?
Omissa muistoissani yksi luokkani poika sävelsi kännykkääni Daruden Sandstormin soittoääneksi. Ah, mikä ajankuva!

**

Juttu on siis Demistä numero 6/2000. Klikkaamalla isommaksi!
Tsekkaa myös vanha kirjoitukseni kännyköistä!