torstai 27. helmikuuta 2014

Spice Girlsin nettisivut



Viime aikoina olen löytänyt todella paljon kaikkea mielenkiintoista arkistoiduista nettisivuista. Niitä voi etsiä vapaasti Wayback Machinen kautta, joskin haut pitää käsittääkseni tehdä nettisivujen osoitteiden kautta, eipä pelkillä hakusanoilla, mikä on joissain tapauksissa vähän hankalaa. Tulette siis kevään aikana näkemään paljon kaikenlaisia arkistojen aarteita, joita olen niin teidän kuin omaksi ilokseni kaivanut tuolta esiin.

Yksi mahtavimmisa löydöistäni oli Spice Girlsien viralliset sivut kevätkesältä 1998 - siis juuri sen jälkeen, kun Geri jätti Spaissarit Helsingin keikkojen jälkeen!

Sanottakoon, että ulkomuodoltaan se on vuotta 1998 ehkä sieltä alkeemmisemmasta päästä, mutta kai se on kuitenkin uskottava, että kyseessä ovat Spice Girlsien viralliset sivut, sillä nämä ovat todellakin heidän levy-yhtiönsä Virginin alla ja sivuja mainittiin muuallakin nimenomaan virallisiksi sivuiksi, esimerkiksi Suosikeista löytyy osoite nimenomaan tälle sivulle. Sivuilta löytyi maustetyttöjen kirjoittamat kommentit heidän hajoamiseensa, ihan parhautta. Kas tällaiset ne olivat:

For anyone who is still wondering, C3 is sad to confirm that Geri Halliwell has decided to leave the Spice Girls. Below are the official statements from the Spice Girls and from Geri, followed by a personal message to C3 from the Girls.
SPICE GIRLS STATEMENT We are upset and saddened by Geri's departure but we are very supportive in whatever she wants to do.
The Spice Girls are here to stay - see you at the stadiums!
We are sorry to all our fans for having to go through all of this.
All our love,

    Victoria
    Emma
    Mel C
    Mel B
Friendship never ends!

***********
STATEMENT FROM GERI HALLIWELL
This message is for the fans.
Sadly, I would like to confirm that I have left the Spice Girls.
This is because of differences between us.
I'm sure the group will continue to be successful and I wish them all the best.
I have no immediate plans.
I wish to apologise to all the fans and to thank them and everyone who's been there.
Lots of love,
Geri.

P.S. I'll be back.

***********
A Message to the C3 crew
from Emma, Melanie C, Mel B and Victoria

We're very sorry about what's happened and know many of you are too... We would like to reassure you that the Spice Girls are carrying on.
We will be performing on 9th June with Pavarotti and Friends at the War Child Concert in Modena, Italy. This is to raise funds for a Children's Village in Liberia.
Our North American tour kicks off on 14th June in Miami and we are really looking forward to it. The tour goes through to the end of August and we will be playing concerts all over the U.S and Canada. We will also have a film crew on the tour and there will be a tour documentary made about our exploits!
We then return home to play at Don Valley, Sheffield on the 11th and 12th of September, followed by two shows at Wembley Stadium on the 19th and 20th September. Let's hope the sun shines!
We'll probably need a little holiday after all that.
We'll keep C3 posted of what we plan on getting up to after that.



Jännittävää! Yrittäessäni muutenkin etsiä menneisyyden nettisivuja täyty huomauttaa, että aika harvan bändin sivut löytyvät sellaisella loogisella osoitteella, kuin backstreetboys.com tai boyzone.net tai vastaavaa, vaan osoitteet ovat jokseenkin monimutkaisempia ja aina jonkun mutkan takana.

tiistai 25. helmikuuta 2014

Take That - viralliset keräilykortit

Keräilykortit ja -tarrat ovat olleet nuorison suosiossa 1950- 1960-luvuilta saakka, vähintäänkin. 1990-luvulla oman keräilykorttisarjansa sai muun muassa Take That. Olin aivan liian nuori ehtiäkseni Take Thatin faniksi, mutta kenties tämä ovat olleet sydämen asiana monille muille.

Tämä mainos on vuoden 1994 Suosikista, saattaapi näitä olla ollut muissakin lehdissä. 

Keräilyn makuun pääsin toki minäkin, kohteina olivat etenkin Spice Girls -tuotteet valokuvista tikkarien mukana tulleisiin tarroihin. Vaikka Bäkkärit olivat oman lapsuuteni suurin ja ihanin poikabändi, heidän osaltaan keräilyinnostusta jäi laimeaksi ja mietinkin, oliko markkinoilla edes juurikaan Backstreet Boys -keräilytuotteita, kuten purkkaa, karkkia, kortteja, tarroja tai muuta? Minulla oli kyllä muutama varta varten ostetty Backstreet Boys -valokuva, mutta suosiossa niitä ei oikein voi edes verrata kaikkeen Spice Girls -krääsään, jota kieli pitkänä himoitsin.

perjantai 21. helmikuuta 2014

Chat-elämää

Olen aiemmin kirjoittanut 90-luvun chat-maailmasta, joka kulminoitui ainakin aivan 1990-luvun lopulla ja oman tuttavapiirini kohdalla kahteen virtuaaliavaruuden mekkaan, Kiss FM:n ja Mixin chatteihin.

Kiss FM:n chat

Vielä vuonna 1997 chatin ulkoasu oli mustanpuhuva ja se oli nimeltään Hotelli, josta tietysti löytyi eri paikkoja eli chathuoneita. Ensin sivulla tultiin tavallaan hotellin aulaan, ja sen jälkeen saattoi valita minne siellä halusi mennä.



Mahdollisina mestoina olivat respa, hissi, Jack & Jones, baari, keskusteluhuone, dataluola, videomesta, trendichat, musahuone, leffateatteri, sauna, kuntosali, kirjasto, laskettelurinne, hockeytalk, sinkut ja vessa.

Itse en koskaan löytänyt tätä Kiss FM:n hotellia, olin tuolloin vielä 10-vuotias ja tällaiset asiat jotain, mistä en tiennyt haisuakaan. Hyvä jos olin koskaan edes käyttänyt internettiä, siinä ja siinä.



 Kehitys kehittyi tietysti nopeasti, ja siirtyessäni viitosluokalle vuonna 1998 luokalleni saapui eräs uusi oppilas, jonka mukana meno luokallamme jokseenkin muuttui. Tietysti samaan aikaan internetistä alkoi tulla yhä jokapäiväisempää ja itsekin olin taas vuotta vanhempi. Kiss FM:n chat koki muodonmuutoksen ja muuttui kirkkaanväriseksi - juuri sellaiseksi, jollaisena se minun muistoissani on.

Hotelli muuttui Chat towniksi. Sieltä löytyi edelleen eri paikkojen nimillä varustettuja chathuoneita. Niitä olivat areena, cafe, casino, disco, erotic house, huvipuisto, juna-asema, kampaamo, keskusaukio, kirjasto, kuntosali, leffateatteri, lentoasema, linna, muotitalo, musiikkiliike, pelihalli, ravintola, sinkkubaari, tanssilava, tori, tv-asema, virastotalo ja voimalaitos.

Jotkut huoneet olivat suositumpia kuin toiset - lieköhän virastotalossa koskaan ollut ketään?

Chathuoneet olivat melko pieniä, niihin mahtui vain parikymmentä ihmistä, joten usein oli vähän arpapeliä, josko sattui mahtumaan mukaan johonkin suosittuun huoneeseen - kuten discoon.


Kuten huomata saattaa, varsin usein huone oli jo valmiiksi aivan täynnä! Silloin sai tyytyä kampaamoon. Parasta näissä vanhoissa sivuissa ovat nämä mahtava nimimerkit. Samalla lienee tietysti totta, että ihan nämä samat nimimerkit taitavat olla edelleen kuuminta hottia missä lie Ilta-Sanomissa, Kaksplussassa ja muualla. Tai no, ehkä tuo Geri on aika ysäriä. Entäs miten mahtaa olla Suede girlin laita?







Mixin chat

Toinen kovassa käytössä ollut chat löytyi Mix-nuortenlehden sivuilta. Chat oli ainakin minun kaveripiirissäni hyvin suosittu. Verrattuna Kissin chattiin Mix oli sikäli hauskempi, että siinä piti valita itselleen pieni hahmo, jota sitten saattoi liikutella haluamassaan huoneessa. Toisaalta tietysti Kissiin verratuna aavistuksen lapsellisempaa, mutta hällä väliä, olinhan 12-vuotias!

Nämä 2000-luvun taitteen nettisivut ovat kyllä hellyyttävän yksinkertaisia, ja toisaalta täällä Mixin sivuilla täynnä myös aika huonoa suomea.





Chatissa saattoi toki kirjoitella jotain kaikkien nähtäväksi, kuten Kississäkin, mutta monille hauskempaa oli varmastikin jutella kahdenkesken jonkun kanssa. Ensisijaisesti taisi olla niin, että hormonit hyrräsivät ja nimenomaan vastakkaiden sukupuolen edustajien kanssa kirjoittelu kiinnosti. Johtivatkohan nämä kirjoittelut koskaan tosielämän tapaamiseen tai muuhun yhteydenpitoon? Olen toki miettinyt myös sitä, kuinka paljon näissä oli mukana täysin keksittyjä ihmisiä. Hyvä jos puolet KissFM:n juttelijoista oli niin vanhoja kuin väitti olevansa. Silkan mututuntuman perusteella luulisin Mixin puolella ihmisten olleen nuorempia ja ehkä myös valehdelleensa ikänsä harvemmin. Tätä teesiä on tietysti aivan mahdotonta todentaa mitenkään.



Millaisia chat-muistoja teillä on?
Kävittekö keskusteluja myös jollain muilla foorumeilla?

tiistai 18. helmikuuta 2014

Naganon olympialaisten ennakkotunnelmia 1998



Sain eräältä lukijaltani muutaman skannatun sivun Koululainen-lehdestä alkuvuodelta 1998 (kiitos!). Koska Sotshissa kisaillaan olympiamitaleista parhaillaan, on tietysti erittäin ajankohtaista selvittää, miten reppukansa otti vastaan vuoden ysikasi olympialaisia.

Vuoden 1998 talviolympialaiset järjestettiin Japanin Naganossa. Tuolloin elettiin sikäli vielä hyviä aikoja, että Suomi otti Naganosta yhteensä 12 mitalia.

Kultamitalit
Jani Soininen (mäkihypyn normaalimäki), Mika Myllylä (30km hiihto, perinteinen)

Hopeamitalit
Jani Soininen (mäkihypyn suurmäki), Janne Lahtela (freestyle kumparelasku), Samppa Lajunen (yhdistetty, normaalikilpailu), Yhdistetyn joukkuekilpailu

Pronssimitalit
Miesten jääkiekkomaajoukkue, Naisten jääkiekkomaajoukkue, Sami Mustonen (freestyle kumparelasku), Mika Myllylä (10km, perinteinen), Ville Räikkönen (ampumahiihto, sprintti), Miesten maastohiihtoviestijoukkue

Oi aikoja!

Kuten vuonna 2014, myös vuonna 1998 kenties kirkkain leijonapelaaja oli Teemu Selänne. Kuten Koululainenkin tiesi kertoa, NHL-pelaajat olivat olympialaisissa ensimmäistä kertaa mukana juuri Naganossa. Se toi olympiajääkiekkoon aivan uudenlaista twistiä, kun kaikilla mailla saattoi olla kentällä oikeasti parhaat pelaajansa.

Koululainen oli muodostanut oman unelmakentällisensä. Siihen mahtuivat Peter Forsberg, Ray Bourque, Chris Chelios, Teemu Selänne, Jamomir Jagr sekä Dominik Hasek.

Koululainen 2/1998.
Ps. Tosi esittävä kuva Hasekista.

Näistä herroista edelleen pelaava Jaromir Jagr sekä uransa jo lopettanut maalivahti Dominik Hasek voittivat Tsekin joukkueessa olympiakultaa. Peter Forsberg ei ole jäänyt ainakaan huonommaksi, sillä hän pelasi Ruotsin maajoukkueessa olympiakullan pamahtaessa kohdalle vuosina 1994 sekä 2006. Ja onhan Teemullakin vielä muutama päivä aikaa ottaa se olympiakulta.

Naganon olympialaisissa esiteltiin myös täysin uusia lajeja, kun lumilautailu, naisten curling sekä naisten jääkiekko olivat ohjelmassa ensimmäistä kertaa. Ja hetihän niistä herui mitaleja! Mitskuja tosin ei sadellut tässä jutussa esitellyille lumilautailijoille. Lumilautailu oli kuitenkin jännittävä uutuus ja "nuorison hittilaji".


Kuvat: Koululainen 2/1998.


Jutussa esitellyistä urheilijoista esimerkiksi Markus Hurme oli vielä karsinnassa paras, mutta epäonnistui sitten finaalissa ollen lopulta 13:s. Myöhemmin Ennätystehdas-ohjelman juontajanakin toiminut Aleksi Litovaara taas saavutti ennen Naganon olympiavuotta muun muassa halfpipen maailmacupin voiton, mutta olympiasijoitus oli 14:s.

perjantai 14. helmikuuta 2014

Kouludisko, viimeiset hitaat, popcornia rinnuksilla



Juustonaksujen hajuinen hengitys, hikisen tahmeat kädet, Wish you were here diskovalon loisteessa joko sen ihanan tyypin kolmiraitaverkkatakkiin tai liikuntasalin seinään puolapuita vasten nojaten. Nyt lähdetään koulun diskoon! Suorastaan Nuoruusdiskoon! Ystävänpäivädiskoon!

Sinne lähtivät myös tarkkiksen pojat Tommi ja Janne jo 1980-luvulla.




Kuvat ovat siis 1980-luvun 8-osaisesta tv-sarjasta Tarkkis. Jaksossa numero kolme Janne ja Tommi lähtevät tantsuihin.

Omassa nuoruudessani niin sanottujan koulun diskoja ei oikeastaan ollut. Sen sijaan me harrastimme nojailua leikikoulun diskossa toukokuun lopulla sekä lukuisissa "kotibileissä" perjantai-iltaisin kuudesta yhdeksään. Ja olen aivan varma, että suurimmalla osalla teistä on mitä ihanimpia muistikuvia koulubileistänne. Seuraava pitkä tarina ei ole omani, vaan yhdeltä lukijaltani. Kiitos Emppu! Halusin ehdottomasti julkaista sen täällä Nuoruusdiskossa, kiitos kun sain luvan siihen :)

* * *

Kolmasluokkalaiset pääsevät jo koulun diskoon ja tästä syksyn ensimmäisestä (ja myös meidän luokallemme ensimmäistä kertaa avoimesta) diskosta on kuhistu viikkoja. Isot ja kypsät kutosluokkalaiset järjestävät diskon ja epäilemättä odotettavissa on vuosisadan bileet. Välitunnit kertaamme diskoasujamme pieneen piiriin kasautuneena, joku kertoo että diskossa on ennustajakin! Näin on, ja vesipajatso, josta voi voittaa valtavan säkin karkkia! Diskossa saa myös lähettää nimettömiä kortteja, ja sitten on tietysti illan huipentuma, viimeiset hitaat. Minä hymyilen, sillä aion hakea tanssimaan jotakuta kolmesta ihastuksestani.

Diskoilta, varttia vaille viisi. Vielä tunti ja viisitoista minuuttia aikaa. Äiti silitti vaaleansinisen housuhameeni, yhdistän sen kimaltavaan paitaan. Äiti kreppaa tukkaani ja sohii raudalla huolimattomasti osuen kivuliaasti korvaani, mutta en valita, sillä itse en osaa krepata ja tämä ilta todella vaatii kreppausta. Tummanruskea huulipuna äidin antamista pikkunäytehuulipunista löytää tiensä huuliin ja violetti kynsilakka nysiksi syötyyn kynsiini. En osaa laittaa ripsiväriä mutta korvaan sen kirkuvanpinkillä glitter-luomivärillä, jota taputtelen reilulla kädellä kulmakarvohin saakka ja lyhyen harkinnan jälkeen teen sillä myös kimaltavat viirut poskiini posket sisäänpäin imettynä. Ovikello soi, se on ystäväni Silja joka ei saanut meikata kotona. Salaliittomme on sovittu jo etukäteen ja autan Siljaa bilelookin luomisessa kuin ystävä ainakin.

Tuulitakit kahisten pyöräilemme koulun pihaan näyttäen tyrmääviltä. Ovet aukeavat puolen tunnin kuluttua mutta jono ovelle on jo pitempi kuin odotimme. Käymme jonon hännille ja kuulemme jonon etuosasta poikien kommentin: "KIVAT HUULIPUNAT, SILJA!". Silja hätääntyy ja pyyhkii huulipunaa kiivaasti käsillään, se tahriintuu leukaan ja saa huulet näyttämään rohtuneilta. "Älä välitä", kuiskaan ja olen salaa kateellinen siitä, että kukaan ei kiusannut minua huulipunasta.

Ovet aukeavat, ryntäämme kiljuen sisään. Musiikki pauhaa kovalla, irtokarkkeja myydään kappaleittain, ja tuolla todella on vesipajatso, aivan niin kuin huhut kertoivat! Viemme takit naulaan, löydämme viisi muuta luokkakaveriamme ja suuntaamme sydän pamppaillen kohti liikuntasalia, josta neonvalot välkkyvät. Vitosluokkalaiset tanssivat jo villisti keinuen, heittelevät tukkaansa puolelta toiselle. Me muodostamme sanattomasta sopimuksesta ringin ja alamme tanssia. Sivulle-viereen-sivulle-viereen. Ujostuttaa, mutta samalla kutkuttaa. Bändin nimi on Rasmus, en ole kuullut siitä aiemmin mutta cooleimmat tytöt laulavat mukana ja minä liikutan huuliani.

Olen aivan hikinen jännityksestä ja tanssimisesta kun joku tytöistä haluaa meidän menevän ennustajalle, viisi markkaa. Pimeässä huoneessa huiviin itsensä verhonnut kutosluokan Anna katsoo kämmenen viivoja ja kertoo että 30-vuotiaana menen jalkapalloilijan kanssa naimisiin, mutta ennustusta ei saa kertoa kenellekään. Eräs kolmesta ihastuksestani, Tuomas, pelaa jalkapalloa, joten en malta olla paljastamatta kuulemaani Siljalle. Silja ei kuitenkaan kerro, mitä hänelle sanottiin, mistä olen hieman pettynyt.

Lisää tanssia, lasipullokokista, vesipajatsoon hukattuja kolikoita. Rahaa karkkiin ei jää, mutta Silja antaa omistaan. Puoli yhdeksältä jaetaan nimettömät kortit, ja sydämeni pamppailee odottavasti, mutta en saa yhtään korttia. Silja saa kortin ja ilahtuu suunnattomasti, kunnes selviää että se olikin pilakortti hänen isoveljeltään. En lähettänyt korttia Tuomakselle, Juholle, enkä Jonille, mutta luotan siihen, että pääsen tanssimaan My Heart Will Go Onia kädet takataskuissa.

Kello ei ole vielä varttia vaille yhdeksää kun kutosluokkalainen, komea DJ (pimeässä hieman Nick Carterin näköinen) kiljaisee mikrofoniin "VIIMEISET HITAAAAAT!". Etsin katseellani luokan poikia ja samassa mieleeni kirkastuu erittäin selkeänä tieto siitä, etten hakisi ketään tanssimaan. Vielä hetki sitten usein toistettu mielikuva siitä, miten keinuvin askelin lähestyn onnekasta poikaa ja kuiskaan "Läheksä tanssii mun kaa?" samalla kun tämä kiertää kätensä ympärilleni, katoaa kuin tuhka tuuleen. Asetumme toiveikkaana salin reunoille ja katsoisin merkitsevästi Tuomasta, Juhoa tai Jonia, mutta Juhoa ja Jonia ei näy enää lainkaan ja Tuomas lähestyy nelosluokan Petraa määrätietoisin askelin. Nothing's gonna change my love for you, laulavat Westlifen pojat, ja itku kuristaa kurkkuani. Miksen IKINÄ minä? Silja vieressä hymyilee urheasti, hänkään ei tanssi tänään mutta osaa peitellä pettymyksensä paremmin kuin minä.

"No, mitenkäs disko meni? Pääsitkö tanssimaan?" isä kysyy ennen kuin olen paukauttanut ulko-oven perässäni kiinni.
"Ihan jees, ei siellä oikein kukaan tanssinut!", valehtelen urhoollisesti ja potkaisen lenkkarit seinään hieman liian kovaa ollakseni uskottava.

* * *

Kiitos Emppu tekstistä!

tiistai 11. helmikuuta 2014

Koko kansan Lola

"Vuonna 1996 Nura istui koulukuraattorin huoneessa. Oli yksi niistä yksinäisistä päivistä, jolloin oli vaikea pysyä vahvana, sellaisena arvokkaana tyttönä kuin hän olisi halunnut. Silloin kuraattori kysyi:
- Huomasithan, että Miss Suomi -kisan voitti tummaihoinen nainen? Hänen nimensä on Lola. Kyllä suomalaiset pikkuhiljaa tottuvat tummiin ihmisiin."

Nura Farahin haastattelu otsikolla "Nimeni on Nura", Kodin Kuvalehti 4/2014



1990-luvulla tutuksi tulivat skinheadit, jotka eivät varsinaisesti olisi halunneet antaa kaikkien kukkien kukkia, Suomi suomalaisille ja silleen. 1990-luvun taitteessa Suomeen olivat myös saapuneet ensimmäiset Somaliasta tulleet turvapaikanhakijat, maailma muuttui, joskin hitaasti. Siinä samassa aika oli kypsä kuitenkin jo sillekin, että turkulainen Lola Odusoga (nyk. Wallinkoski) valittiin Miss Suomeksi vuonna 1996. Seuraavana vuonna hänestä tuli myös Miss Skandinavia. Vaikka tässä käsillä ei juuri nyt olekaan lähteitä, niin uskon vakaasti Lolan valinnasta käydyn kuitenkin paljon keskustelua ja monien luultavasti ammattimaisesti myös pahoittaneen mielensä sen vuoksi.

Eikä siinä vielä mitään, mutta keväällä 1996 Lola valittiin myös Universumin kolmanneksi kauneimmaksi naiseksi. Viimeistään siinä vaiheessa hänestä taisi tulla koko kansa Lola, meidän kaikkien oma suosikkimme. Hän surautteli omaa r-kirjaintaan tv-mainoksissa ja lumosi monet. Tuossa siis linkki mainoskatkoon, jossa Lola Hesburgerin mainoksessa. Yksi ystäväni keräsi kaverinsa kanssa Lola-vihkoa, eli liimaili Lolan kuvia vihkoon. Ihan peri-1990-lukulainen harrastus sekin! Lola Odusoga näkyi mediassa runsaasti, ja mitä ilmeisimmin hän ihan oikeasti oli myös jonkun sortin nuorisoidoli, sillä hän menestyi Suosikin sivuilla erinomaisesti. Kevään 1996 aikana hän nousi Idolipörssiin tosi hyvillekin sijoille, Lola tuli Vuoden 1996 vuosiäänestyksessä supertähtikategoriassa viidenneksi (se oli myös ainoa kategoria, jossa hän ylipäätään saattoi olla ehdolla) ja kaikkien ihmissuhdekiemuroiden ja itsetuhoisuuden pesä eli Jammu sai kaikkien muiden upeiden tähtösten lisäksi myös Lola-piirustuksia julkaistavakseen.





Lola Odusoga ei sittemminkään kadonnut minnekään. Vuoroin suomalaiset ovat niin valinneet hänet turhimmaksi julkkikseksi kuin katselleet hänen uimapukukuviaan iltapäivälehdissä. Hän on juontanut muun muassa Suomen kaamein kämppä -ohjelmaa ja näytellyt Vares-elokuvassa. Oma mielikuvani Lolasta on äärimmäisen sympaattinen.

Elävästä arkistosta löytyy Lolan haastattelu keväältä 1996, Universumi-kisojen jälkimainingeista. Haastattelijana ysäripersikkaan sonnustautunut Salla Paajanen.

Ajat ovat kyllä muuttuneet monella tapaa. Vielä 1990-luvulla missit olivat jotain suurta ja missikisat koko kansan viihdettä. Vai kuinka moni osaa sanoa kuka oli viime vuoden Miss Suomi? Tai vuoden 2011? Nii-i. Liekö kyseessä sukupuolten tasa-arvoistuminen vai ehkä vain naisten esittelyn (ja jonkun sortin nationalistisuuden) siirtyminen muihin muotoihin?

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Vuonna 1990




Tässä ensimmäinen osa 10-osaisesta jatkokertomuksesta, jossa käydään läpi kaikki 1990-luvun vuodet. Aivan aluksi saamme siis aikamatkata vuoteen 1990.



Vuosi 1990 oli täynnä suuria uutistapahtumia. Nelson Mandela vapautui vankilasta Etelä-Afrikassa. Noin muutoin Itä-Euroopan ja Neuvostoliiton tapahtumat hallitsivat vuoden tapahtumia kylmän sodan lopun häämöttäessä. Neuvostoliiton kommunistinen puolue luopui kaikkivaltaisuudestaan osana yritystä demokratisoida Neuvostoliittoa. Edellisenä vuonna murtunut Berliinin muurin murtuminen oli jo ennakoinut tätä: Saksat yhdistyivät 3. lokakuuta 1990. Viron nimi muutettiin Viron tasavallaksi ja se tunnisti Liettuan itsenäisyyden.

Vielä jotenkin sinnittelevän Neuvostoliiton kehitystä seurattiin uutisissa alituisesti, seuraava pätkä on tv-uutisista joulukuun 3. päivältä 1990.



Itä-Euroopan ja Neuvostoliiton tapahtumien ohella vuoteen mahtui kaikenlaista vähän pienempääkin, mutta yhtälailla arjessa näkyvää:

* Suomen pääministerinä hommia hoiti Kokoomuksen Harri Holkeri
* Hectorin "Juodaan viinaa" ilmestyi ja tottakai siitä tuli suuri hitti
* Suomen edustajana Euroviisuissa oli Beat kappaleellaan Fri - suurempaa menestystä sillä ei niitetty; voitto meni Italiaan
* Inkereläisiä alettiin kohdella paluumuuttajina presidentti Mauno Koiviston aloitteesta, mikä vaikutti pitkään maahanmuuttopolitiikkaamme
* Rainer Friman voitti Syksyn sävelen kappaleellaan Se on salaisuus
* Sanoittaja Junnu Vainio kuoli
* Radio Mafia aloitti toimintansa
* Super Mario bros. 3 -Nintendo-peli julkaistiin
* MTV3:n Seitsemän uutiset alkoivat (Huomenta Suomi alkoi 1989)
* Muumilaakson tarinoita alkaa; sitä voinee todella pitää uuden aikakauden alkuna, sillä Muumeja näytetään yhä edelleen televisiossa jatkuvasti

Poikabändit saivat jo teinityttöjä pyörtymään. 1990-luvun alussa siitä vastasi New Kids on the Block, jonka suurimpia hittejä oli Step by Step. Live-esityksessä tanssimuuvit olivat hienoja ja vähintäänkin vihjailevia:





Vuoden suurimpia hittejä olivat
* Raptori: Oi beibi
* Sinead O'Connor: Nothing compares 2 u
* Madonna: Vogue
* Pekka Ruuska: Rafaelin enkeli
* New Kids on the Block: Step by step
* Ismo Alanko: Kun Suomi putos puusta
* Kolmas nainen: Tästä asti aikaa
* MC Hammer: U can't touch this
* Vanilla Ice: Ice ice baby
* Snap! : The power
* Belinda Carlisle: La luna

Vuoden katsotuimmat elokuvat Suomessa olivat:
1. Pretty Woman
2. Die Hard 2
4. Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla
5. Pieni Merenneito
6. Kuolleiden runoilijoiden seura
7. Paluu tulevaisuuteen III
8. Ghost - näkymätön rakkaus
9. Kuin lintu langalla
10. Syntynyt 4. heinäkuuta

Vuoden katsotuimmat elokuvat elokuvauutiset.fi-sivulla.

Kuva: Wikipedia.


Pekka Ruuskan Rafaelin Enkeli teki suomalaisiin lähtemättömän vaikutuksen.



Seuraavassa muutamia kivoja mainoskatkoja MTV3:lta. Tässä ensimmäisessä Frisco- ja Jaffa-limsat, Fazerina-suklaa, Jenkki-purukumi:


Jonkun superjännittävän ohjelmapätkän jälkeen mainoksissa mm. Chymoksen jelly-karkkeja.



Ja loppuun vielä aivan herkullinen Sweet Dynamite -kokoelmalevy ja Pommac:



Ajan kuvamaailma oli pitkälti 1980-lukua, mutta ainakin tässä Eldoradon lehtimainoksessa on myös upeita ysärielementtejä sumuisuudesta hehkeään kuivakukkakimppuun.




Kauneutta olivat suureelliset korvakorut sekä hohtavat suuret villapaidat isoilla geometrishenkisillä kuvioilla.



Lama ei vielä vuonna 1990 ollut todenteolla alkanut. Uuden ajan tuulia saattoi silti haistella, sillä Saksat yhdistyivät, Baltian maat yrittivät itsenäistyä ja Neuvostoliitossa tilanteet vaihtelivat, vaikka sitä romahdusta saatiinkin vielä odottaa seuraavan vuoden loppuun (joo, olkoon se tässä juonipaljastuksena). Keihäänheittäjä Päivi Alafrantti heitti EM-kisoissa kultaa ja tuli valituksi vuoden urheilijaksi (muttei oikein jäänyt legendaksi, koska ennen tätä googlettelua en ollut hänestä koskaan kuullutkaan). Meillä lyötiin alkutahteja TPS:n ja Jokereiden kaksinvallan kaudelle jääkiekon SM-liigassa: edellisvuoden tapaan Suomen mestaruuden korjasivat vuonna 1990 turkulaiset. Jokerit oli vasta noussut korkeimpaan liigaan, mutta pian se sieltä tulisi huipulle kamppailemaan mestaruuksista Tepsin kanssa.

Itse odottelin pikkusiskoa syntyväksi, kävin kaksi kertaa viikossa seurakunnan päiväkerhossa ja kesällä matkustin aina Helsinkiin asti äidin ja isän kanssa. Seurakunnan kerhon kevätjuhlassa pukeuduimme valokuvista päätellen leppäkerttuteeman mukaisesti, ohjelmanumerosta muistikuvat ovat himmenneet jo aikoja sitten.



lauantai 8. helmikuuta 2014

Arvonnan tulokset

Mitä virallisin ja kuvin ikuistettu äärijännä blogiarvonta on suoritettu olympialaisia sivusilmällä vilkuillen. Onnekkaat käyvät ilmi kuvasta, Aintsu ja Jonsku siis! Kiitos ihan hirmuisesti kaikista vastauksistanne, niitä tuli niin blogiin kuin sähköpostiinkin ja erityisesti rakastan teidän kaikkien mahtavia muistojanne. Jee!


Tarvitsisin kuitenkin sähköpostiosoitteenne Aintsu ja Jonsku, voisitteko naputella ne joko tähän kommentteihin tai laittaa minulle sähköpostia (tuuve_@hotmail.com) :) 

tiistai 4. helmikuuta 2014

Matti Airaksinen muistelee ysäriä

Yle Areenasta löytyy YleX:n Parasta ennen -ohjelman juontajan ja dj Matti Airaksisen 25-minuuttinen haastattelu, jonka teemana on, tottakai, 1990-luvun muisteleminen!


Haastattelu ei ole uuden uusi, sillä se on lähetetty 25. marraskuuta 2013.
Jutussa mietitään muun muassa sitä, miksi aika on kypsä 90-luvun nostalgisoinnille.
Esiin nousee myös 90-luvun alun laman mukanaan tuoma nuukuus
ja säästäminen 501-farkkuihin sekä tietysti eri aikojen jännät
musiikkitrendit.

maanantai 3. helmikuuta 2014

Trolli-postikortteja

Eilen kohtasin kirppiksellä jotain vastustamatonta (eikä ollut ihan ensimmäinen kerta). Telineestä löytyi lähes 20 erilaista Trolli-peikkojen kuvilla koristeltua postikorttia. Ihania! 1990-luvulla on ollut myynnissä vielä todella monta muutakin Trolli-korttia, olettaisin tässä olevan aika pieni valikoima niistä kaikista. Näiden taustapuolella on The Magical World of Trolls -logo. Kortit on Suomessa painanut Karto ja hintaa on ollut juuri sopivat 5 markkaa. Useimmissa korteissa teksti tietysti hohtaa :D Kortit ovat vuodelta 1992.



Jo aiemminkin Trolli-kortein on tässä blogissa onnea toivoteltu, kummallisten Hugo-korttien rinnalla.

lauantai 1. helmikuuta 2014

Aivan tavallisia 80-luvun perheitä

Seikkailin jälleen Ylen Elävän arkiston ihmeellisessä maailmassa, kun vastaan tuli lastenohjelma, joka ei kyllä ole 1990-lukua ollenkaan. Sen sijaan siinä mennään 80-luvulle. Ihastuin ohjelmaan kuitenkin niin kovasti, että halusin jakaa ihastukseni kanssanne.

Kyseessä on ohjelma nimeltä Leikitäänkö kotia. Siinä tutustuttiin Esa Pakarinen juniorin opastuksella erilaisiin suomalaisiin perheisiin. Sonja Fogerlholm kuvaa ohjelmaa Elävässä arkistossa näin:

"Kahdeksassa jaksossa tutustuttiin hyvin erilaisiin perheisiin. Oli nelihenkinen perhe Vantaalta, jossa molemmat vanhemmat kävivät töissä ja nelihenkinen perhe Helsingistä, jossa isä opiskeli ja hoiti kotityöt äidin ollessa töissä. Nurmijärvellä vierailtiin kahdessa eri perheessä: Ensin maalaistalossa, jossa asui neljästä sukupolvesta koostuva suurperhe ja myöhemmin yksin asuvan 72-vuotiaan Kaisan kotona, joka kutoo mattoja mielellään.
Mukana oli myös yksinhuoltajaäidin perhe ja uutta perheenlisäystä odottava kuusihenkinen perhe. Lisäksi ohjelmassa tavattiin kontulalaisen vanhainkodin asukkeja sekä SOS-lapsikylän lapsia.
Ohjelman viehättävyys piili sen yksinkertaisuudessa. Erilaiset perheet tekivät täysin tavallisia, arkisia asioita kodeissaan."

Ohjelmaa muutaman jakson nyt katsoneena olen aika ihastunut siihen. Ohjelma on aivan mahtava kaikessa yksinkertaisuudessaan. Ohjelmassa lapset voivat olla tottelemattakin, eikä ohjelmassa ole saarnaavan opettavaa sävyä. Oli erittäin kiinnostavaa nähdä tavallisten ihmisten tavallisia 80-luvun koteja. Niin usein muuten tulee tavattua koteja vain televisiodraamojen lavastettujen seinien ja sisustuslehtien kautta. 

Ohjelma on tietysti myös kiinnostava kuva ajastaan. Ohjelmassa ei esitellä samaa sukupuolta olevia pariskuntia lapsineen, eikä mukana ole myöskään maahanmuuttajia, paluumuuttajia tai muita kansainvälisiä perheitä. Jos ohjelma tehtäisiin uudelleen nyt 2010-luvulla, mukana olisi aivan varmasti ainakin näitä kansainvälisiä perheitä, kenties homoperheitäkin. Muuten ohjelman pointtina on tietysti erilaisten perheiden kirjo. Yhteiskunta on tässä mielessä muuttunut 30 vuodessa paljon.

Ohjelman kaikki kahdeksan jaksoa löytyvät kokonaisuudessaan Elävästä arkistosta.