keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Yksin kotona - Jouluelokuvaklassikko



Vuonna 1990 ensi-iltansa saanut Yksin kotona (Home Alone) on 1990-luvun lastenelokuvagenressä klassikko, ja samaa se on jouluelokuvienkin suhteen.



Elokuvassa Macaulay Culkinin esittämä pikkupoika Kevin McCullister jää vahingossa yksin kotiin muun perheen lähtiessä joulun viettoon. Kevin tosin sattuu olemaan keskimääräistä nerokkaampi lapsi, ja niinpä hän ei joudu sormi suuhun edes siinä vaiheessa, kun varaskaksikko Harry ja Marv ottavat McCallisterin kodin kohteekseen. Kevin onnistuu puijaamaan varkaita tavalla jos toisellakin, ja lopulta Kevinin unohtamisen huomannut perheen äiti palaa kotiin - tosin hauskasta humppabändin kyydissä, kun hän ei saa tarvittavaa lentoa. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Elokuva oli erittäin suosittu, ja niinpä se saisin oikein jatko-osien sarjan. Näistä olen nähnyt vain kakkososan, joka mielestäni oli ainakin yhtä hauska kuin alkuperäinenkin. Kakkososassa, Yksin kotona 2 -elokuvassa (Home Alone 2: Lost in New York, 1992) Kevin eroaa Floridaan joulunviettoon suuntaavasta perheestään lentokentällä, ja joutuu vahingossa viettämään lomaansa yksin New Yorkiin. Eipä aikaakaan, kun ykkösosasta tutut rikolliset ovat taas pojan perässä. Paras kohta elokuvassa mielestäni Kevinin taiteilema suihkussa oleva "varjohahmo", mukamas Kevinin isä, joka onnistuu petkuttamaan monia. Toisessa hyvässä kohdassa Kevin harhauttaa hotellin henkilökuntaa soittamassa viereisestä huoneesta jotain vanhaa elokuvaa. Tästä mainiosta kohtauksesta on tämä allaoleva video:




Macauley Culkinista tuli suuri lapsitähti, ja hänen elämäänsä seurattiin 1990-luvulla muun muassa Suosikin sivuilla. Tarina tosin oli hieman surullinen, sillä ei Macaulaylla tainnut mennä kovin hyvin. Hän on tehnyt monia elokuva- ja tv-rooleja (pitäen tosin noin kymmenen vuoden tauon 1994-2003), mutta hänen suurin ja tunnetuin roolinsa on, ylivoimaisesti, 1990-luvun alun Kevin McCallister. 2000-luvulla hän on saanut julkisuutta muun muassa huumeidenkäytön vuoksi. Taisi tulla liikaa julkisuutta liian nuorena, surullista. Viimeisimmän lukemani tiedon mukaan Culkin kirjoittaisi tällä hetkellä toista kirjaansa. Tiedä häntä. Yksin kotona -elokuvat ovat joka tapauksessa erottamaton osa 1990-lukua, ja luulenpa niiden naurattavan katsojia yhä.


Macaulay Culkin vuonna 1991.
Kuva Wikipediasta.

PS. Tässä pieni linkki, jonka takaa löytyy lisää 1990-luvun jouluelokuvia. Itse en tosin tunne niitä kaikkia: Top 10 Christmas Films of the 1990s.

maanantai 25. marraskuuta 2013

Ihan pakko saada

1990-lukua ajatellaan usein lama-aikana, ja sitähän se pitkään vuosikymmenen puoliväliin saakka vähintään olikin. Silti lienee turha ajatella, että vain nykyaika olisi teknon nopeudella räpähtävien silmien ja kiertävien saumojen luvattu maa. Viikkoraha nyt oli jokaisella mitä oli, mutta myös ysärilapsi osasi kuluttaa. Se lienee käynyt selväksi ainakin parin viikon takaisessa Retrolissun ysärit -sarjan jaksossa Kaikki nuoret tyypit, jossa katse kiinnittyi Tiimarin koulutilpehööritaivaaseen. Viatonta, kyllä, turhakkeita, kyllä.

Tiimarista sai parhaimmat lyijykynät painavilla karvaisilla koristeilla, Henkkamaukka tuli Suomeen vuonna 1997. Ja tuon Retrolissun jakson voi vielä parin viikon ajan katsoa Areenassa.

Jos näiden tyttöjen vaatteet päivitettäisiin vuoteen 2013, voisi tämä olla tältä vuodelta:

Image 7/1998.
Tytöt shoppailemassa kaikkea, mitä on ihan pakko saada.

torstai 21. marraskuuta 2013

Viimeiset viisi kilometriä



Nyt mennään aika henkilökohtaisilla vesillä.

Isänpäiväsunnuntaina olin käymässä isäni luona. Totuttuun tapaan pengoin taas vähän vinttiä, lähinnä tätä blogia varten. Sitä tärkeintä etsimääni asiaa en kyllä edes löytänyt, en ymmärrä miten lautapelin kokoinen asia voi kadota olemattomiin. Mutta siinähän se aika joutuisasti kului.

Tällä kertaa en juonut kahviani joskus 90-luvulla Tiimarista ostetusta pupumukista. Se on kyllä hieno muki, siskolla oli nallemuki. Mukeissa korva on siis kyseessäolevan eläimen mallinen. Joskus aina niihin tulee törmättyä kirpputoreillakin. Manchester United meni voittamaan Arsenalin 1-0, tässä taloudessa se on hyvä asia. Ilta oli pimentynyt jo tunteja sitten.


Isän lähtiessä heittämään minua rautatieasemalla seison jo eteisessä solmimassa tennareita jalkaan kun tajuan, ettei minulla edes ole kotiavainta mukana, se on jäänyt toiseen majapaikkaan. Juuri ja juuri ehdimme hakea se. Juna on jo asemalla kaartaessamme viimein sinne, juna lähtee ehdittyäni istuutua paikalleni.

Mutta ei tämä sinänsä erittäin mitätön tarina ollut pointtini. Automatkalla, lyhyellä automatkalla, radiosta soi kappale, jonka olen ehkä kuullut viimeksi tässä samassa paikassa: iskän autossa. Siskon kanssa tosin istuimme aina jämäkästi takapenkillä, riitelemättä siitä sen enempää, koska on vain järkevää, että molemmat nökötämme aina siellä, omilla puolillamme, ja kyllä autokin on jo monta kertaa niiden aikojen jälkeen vaihtunut. Mutta radiosta soljui melko hiljaa kappale, josta osasin kertosäkeen sanat, vaikkei minulla ole mitään mielikuvaa siitä, että olisin kuullut kappaletta aikuisiällä. 

Sellainen kyllä oikeastaan herkistää ihmisen. Istua siinä kiireen keskellä tohinassa ja yhtäkkiä havahtua kappaleeseen joka vie ihan toiseen aikaan, ympärillä pimeä ilta ja oransseina hohtavat katulamput ja muutama heiluva heijastin pyörätiellä.

Että musiikki voikin viedä muihin aikoihin ja paikkoihin. Että siitä jääkin aivoihin jälki, joka sieltä löytyy vuosikymmenen tai parin jälkeen. Muistaa siinä ne sanat. Oi ihmiselämää.

Älkää koskaan lakatko hämmästelemästä!


Kappale oli Puolikuu-yhtyeen Viimeiset viisi kilometriä. Youtubesta löytyy, valitettavasti en saa videota tähän näkyviin.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

1990-luvun Romeot ja Juliat

Englantilainen William Shakespeare kirjoitti Romeo ja Julia -näytelmän noin vuosien 1591 ja 1595 välillä. Toistaalta sitä, kirjoittiko Shakespeare oikeasti näytelmänsä, on pähkäilty pitkään. Tämä vähintäänkin Shakespearen nimissä kulkeva näytelmä on luultavasti maailman tunnetuin rakkaustarina, Shakespearen tunnetuin näytelmä ja tarinana jatkuva populaarikulttuurin lainauksen kohde. Jos joku sanoo joidenkin suhteen olevan kuin Romeolla ja Julialla, voi heti otaksua puhujan tarkoittavan äärimmäistä rakkautta suurilla ongelmilla höystettynä, sukuriitoja kenties.

Siinä alkuperäisessä Romeossa ja Juliassa nämä nuoret rakastuvat toisiinsa, vaikka heidän sukunsa ovat olleet suurissa riidoissa ammoisista ajoista alkaen. Nimenomaan sukuriitojen vuoksi rakkautta ei tietenkään hyväksytä. Tapahtumapaikkana on Verona.  Romeo on 17-vuotias ja Julia noin 14-vuotias heidän tavatessaan Julian suvun, eli Capuletin järjestämissä juhlissa, jonne Romeo saattoväkineen tulee kuokkimaan. Ja rakkaus syntyy ensisilmäyksellä. He tapaavat seuraavana päivänä kuuluisassa parvekekohtauksessa ja menevät salaa naimisiin. Pian Romeo kuitenkin joutuu lähtemään maanpakoon tapettuaan Julian serkun tappelussa. Tästä Julia on surun murtama, hän saa veli Lorenzolta myrkkyä joka "nukuttaisi" hänet ja saisi Julian vaikuttamaan kuolleelta, ja hänen herätessään Romeo olisi tullut takaisin ja he voisivat karata yhdessä. No, tiedämme loput: Romeo palaa ja luulee Julian kuolleen, sillä hän ei ole saanut asioiden oikeaa tilaa selvittävää kirjettä. Surusta murtuneena Romeo tappaa itsensä, Julia herää, huomaa Romeon kuolleen ja tekee itsemurhan. Muutama kiemura ja väärinkäsitys tässä välissä. Nuorten kuoltua Capuletin ja Montaguen suvut sopivat riitansa.

Romeo ja Julia olivat monien variointien kohde 1990-luvulla. Olen tähän listannut 5+1 kohtaa. Ne ovat tavallaan kiinnostavuusjärjestyksessä. Tuleeko teille mieleen lisää 1990-luvun Romeoita ja Julioita?

1. Movetron: Romeo ja Julia (1995)

Paikkansa ykkösenä kaikkein ysäreimpänä Romeona ja Juliana saa ehdottomasti suomalaisen eurodanceyhtye Movetronin suurin hitti Romeo ja Julia, joka antoi nimensäkin heidän vuonna 1995 ilmestyneelle pitkäsoitolleen, jota myytiin lähes 90 000 kappaletta.

Movetronin Romeo ja Julia on siitäkin hieno kappale, että se kertoo nimenomaan Shakespearen Romeosta ja Juliasta. Luulen kuitenkin, että hyvin monelle 90-luvun lapselle ja nuorelle oli vähän ongelmiatuottavaa yrittää ymmärtää kappaleen sanoja, jos ja kun Shakespearen näytelmän sisältö ei ollut ihan hallussa. Kappaleessa kun lauletaan niin Capuleteista kuin Montaguestakin. Mikä vitsin kapuletti? Montakee? Itse ainakin taisin ymmärtää vasta paljon myöhemmin että hahaa, nehän on niiden sukunimet...



2. Baz Luhrmann: William Shakespearen Romeo + Julia (1996)



Romeon ja Julian tarina on saanut historian aikana muutaman elokuvasovituksen. Niistä ehkä kuuluisin on vuonna 1968 valmistunut Romeo and Juliet. Jollei elokuvaa ole nähnyt, on jokainen luultavasti kuitenkin kuullut tuon elokuvan tunnuskappaleen A time for us. Ah miten koskettava! Tuo kappale lyö jopa My heart will go on -veisun, ja se on minulta erittäin paljon sanottu. Tuo elokuva löytyy Youtubestakin, kuten luultavasti myös aika monesta muustakin nettipalvelusta sekä kirjastoista ja leffavuokraamoista.



1990-luvulla aika oli kypsä uudelle Romeolle ja Julialle, mutta tällä kertaa perinteikkyys oli kaukana. Baz Luhrmannin ohjaama William Shakepearen Romeo + Juliet on puhuttu "runokielellä" (eli oikeasti samoin sanoin kuin Shakespeare kirjoitti näytelmänsä 1500-luvulla) ja eri suvut tappelevat mafiatyyliin kun aseet puhuvat. Tapahtumapaikkana on nykyajan Kalifornia. Visuaalisuudessaan elokuva on kiinnostava ja täynnä hyvää musiikkia. Erityisesti naamiaiskohtaukset ovat hyvin musiikkivideomaisia.

Erityisen olennaista elokuvassa oli se, että Romeona nähtiin 1990-luvun loppupuolen supertähti Leonardo diCaprio ensimmäisessä erittäin suureen suosioon nousseessa elokuvassaan, ja siinä ohessa hän tietysti totutteli kuolevan miehen rooliin - Titanic seurasi pian perässä. DiCaprio voitti miespääosastaan hopeisen karhun. Naispääosaa näytteli ihana Claire Danes, joka oli ennestään tuttu ainakin Niin sanottu elämäni -tv-sarjasta (My so-called life). Olen nähnyt elokuvan pari kertaa, mutta onhan se nyt niin kamalan surullinen loppunsa vuoksi, että ei sitä ilokseen kovin usein katsele. Etenkin kun on tällainen herkkis kuten minä.



Tämäkin elokuva on kokonaisuudessaan youtubessa.

3. Kaisa Ikola: Hullu luokka hoitaa hommat (1994)

Yksiä 1990-luvun lempikirjojani olivat Kaisa Ikolan kirjoittamat Hullu luokka -sarjan kymmenen nuortenromaania. Ihanan hulvattomia, nokkelaa huumoria, josta osa uppoaa edelleen.

Kirjasarja kertoo (8B ja) 9B-luokasta, joka on todellinen hullu luokka, sillä kaikkea sattuu ja tapahtuu jatkuvasti ja henkilöhahmot ovat räiskyviä luokan oppilaista opettajiin. Vuonna 1994 julkaistussa sarjan viidennessä osassa Hullu luokka hoitaa hommat 9B päättää kerätä luokkaretkikassaan rahaa näytelmäspektaakkelilla. Mikäpä muukaan tuo esitys voisi olla kuin Romeo ja Julia. Tässä parhaat pätkät kirjasta näytelmään liittyen.

Koulun reksi on kieltänyt 9B:tä pitämästä koululla huutokauppaa, joten luokan on äkkiä keksittävä uusi tapa kartuttaa luokkaretkikassaa. Luokka on kokoontunut hätäkokoukseen pizzeria Casanovaan.

"- Kröhm, yski Kyösti tärkeänä. - Joo, mä laskin mitä me on ansaittu tiernapojilla ja mitä me korkeintaan ansattais huutokaupalla sen jälkeen kun on maksettu kulut, ja se rahasumma riittäis ehkä bussimatkaan kerran kaupungin läpi.
   9B murisi ärtyneenä.
- Mitä me sit tehtäis asian hyväksi? Miina kysyi. - Pitääks meidän keksii jotain uusia rahanpyydyksiä?
[...]
- Mä ehdotan, et ohjelma on arvokasta, lausutaan Runebergia ja esitetään Shakespearen näytelmiä.
- Kuka maksas nähdäkseen Shakespearen näytelmiä? tahtoi Loiva tietää.
- Mä tunnen monia semmosia, hehkutti Miina. - Jestas, Kyösti, sä oot ihme.
- Älä ny liioittele, Kyösti punasteli.
- Otetaan joku semmonen jonka kaikki tietää, vaikka Romeo ja Julia - paikallislehti kirjottaa onnessa, kuinka paikkakunnan nuoret kyvyt esiintyy, ja Aliisa [ope] loikkii yli pulpettien kun pääsee kerrankin ohjaamaan meitä jossakin arvokkaassa! Pirre, sä saat agitoida kaikki Johanin porhot sukulaiset ostamaan liput ja...
[...]
- Kas niin, Aliisa sanoi. - Tässä tarvitaan niin paljon henkilöitä, että kaikki pääsevät esiintymään. Miksi pojat voihkivat? No, ensin varmaankin valitaan ketkä esittävät Romeota ja Juliaa.
- Toivottavasti se ei ehdota mua, Anna mumisi Miinalle. - Mä sain sankaritarrooleista tarpeekseni vuosi sitten juolujuhlassa.
 - Hei, Emilia kiljui ja huitoi käpäläänsä. - Mä ehdotan Miinaa ja Herbertiä!
- Ja mä kieltäydyn kunniasta, Herbert ilmoitti. - Mähän tunnen itteni täystoheloksi jos mä joudun puhuun tällasta soopaa.
- En mä luule että se tunne mitenkään eroais sun normaalista olotilastas, Loiva irvisti.
- Joo, mun mielestä Miina ja Herbert olis hyvä pari, Kyöstikin innostui.
- Miina on niin runollisen näköinen tuossa röyhelökauluksessaan, Aliisa imarteli.
- Mä suostun sillä ehdolla, et parveke ei ala huojua kesken kaiken, Miina tokaisi.
- Ja mä sillä ehdolla, ettei mun nimee mainita ohjelmassa, Herbert jatkoi."

Tämän jälkeen Kyöstistä tehdään veli Lorenzo, Annasta Julian ja Emiliasta Romeon äiti sekä Loivasta Benvolio. Pojat eivät innostu sukkahousuihin pukeutumisesta ja vanhan kielen lukeminen tuottaa niin tuskaa kuin nauruakin.

"- Aivan, kesken kaiken ei rooleja ruveta vaihtamaan, ilmoitti Aliisa. - Ja tämähän on modernia kieltä, minähän olisin voinut ottaa Paavo Cajanderin suomennoksen vuodelta -81...
- Kaheksanyks? hihkui Herbert. - Mä tahon sen käännöksen.
- 1881, korjasi Aliisa. Tämä Yrjö Jylhän suomennos on sentään vuodelta -55...
- Mut milta vuosisadalta? hihkuin Loiva näyttämöltä.
- Tältä! Aliisa oli hikeentymässä. - Ja minähän olen lyhentänyt tämän näytelmän puoleen. Jatketaan nyt siitä mihin jäätiin. - Juha, nousehan sieltä jo.
   Romeon ja Benvolion syvällinen keskustelu sujui hetkisen, vaikka Loivalla ilmeisesti oli suuria vaikeuksia hillitä hilpeydenpuuskiaan.
- Jos heität minut näin, niin loukkaat mua, hän lausui pateettisesti.
[...]
9B:n aika kului lähinnä Romeota ja Juliaa harjoitellessa, sillä aikataulu oli tiukka. Miina, joka oli ollut paikallislehdessä työharjoittelussa, hommasi toimittajan koululle seuraamaan harjoituksia, minkä jälkeen toimittaja kirjoitti etusivun jutun kaupungin nuorista kyvyistä. [...] Loivakin teki osuutensa: hän oppi sanomaan vuorosanansa nauramatta.
   Niin tuli helmikuinen ilta. Yleisöä virtasi sisään ovesta, jolla Siiri ja Kyösti seisoivat tarkastamassa loppuja ennen kuin ryntäsivät pukeutumaan, ja näyttämöllä kanniskeltiin lavasteita edestakaisin, kompastuttiin milloin mihinkin ja heiluteltiin esirippua. [...]
- En mä itteni puolesta pelkääkään, Miina tuhahti. Mä pelkään et Herbert unohtaa vuorosanat!
- Sitä mä en ihmettelisi, Emilia lohdutti. - Onks esirippu muuten kunnossa? Sehän juuttu kolme kertaa eilen kenraaliharjoituksissa.
- Ainakin talkkari ja Rantamaha koetti sitä korjata. Kääks, nytkö Ville jo pänttää sitä paistinpannua... (kellon puutteessa oli lainattu paistinpannu keittiöltä ilmoittamaan näytelmän alkamisesta). Pirre pomppi ylös ja alas.
- Mut eihän meillä mitään kiirettä oo. Jätkät saa rupatella pitkään tuolla näyttämöllä... Anna kurkisti käytävään. - Loiva hei, tuollapäin näyttämö on!
- Miekka jäi! Loiva hihkui pomppiessaan poikien pukuhuoneeseen ja taas takaisin miekka kainalossa.
- No nyt se pisti sen vyöhön väärinpäin... Loiva! Et sä voi ottaa terästä kiinni!
- Ai kiitti vaan. Loiva käänsi miekan oikeinpäin ja kirmasi taas.
- Jestan ton kanssa. Anna sulki oven. - No mitä sä nyt täriset Miina?
- Se pelkää edelleen parveketta, Pirre ilmoitti. - Mun mielestä mä olisin sopinu Juliaksi paremmin, mä painan puoli kiloa vähemmän kuin Miina...
- Ei uskois, Emilia tokaisi ja mottasi Pirreä mahaan, jota oli paisutettu paksulla tyynyllä. - Aika pehmeetä läskiä, onks tää höyhentyyny?
- Olkaa jo hiljaa tai Aliisa tulee paimentamaan meitä, Miina vikisi.
   Ihme kyllä alkoi näyttää siltä, ettei mikään menisi näytelmässä vikaan. Kaikki muistivat vuorosanansa, vaikka harjoitteluaika oli ollutkin lyhyt, väliverho ei juuttunut, tikkaat olivat tukevat kun Miina lopulta kiipesi niitä pitkin parvekkeelle.
   Herbert antoi tulla sujuvaa yksinpuhelua, eikä Loivakaan tirskunut lavasteissa koska Emilia oli uhannut laastaroida tämän suun kiinni.
   Miina eläytyi rooliinsa niin, että unohti pelkonsa parvekkeen suhteen - ikävä kyllä. Kun Pirre imettäjän roolissa huuteli Juliaa parvekkeen takaa, Miina nojautui kaiteeseen lausuessaan juhlallisesti Romeolleen:
- Ole uskollinen, armas Montague. Vaan varro hetki, tulen takaisi-i-i-k!
   Kaide petti, ja Miina pitkine laahuksineen romahti alas Herbertin eteen kuin mikäkin maanvyörymä.
   Rantamaha, joka huolehti esiripusta, ei varmaan ollut elämässään liikkunut niin nopeasti kuin nyt syöksyessään sulkemaan sitä. Yleisö kohisi pelästyneenä ja Anna ja Emilia ryntäsivät Miinan luo.
- Ootsä hengissä? Herbert kysyi. - Ei sun nyt noin nopeasti ois tarvinnut tulla..."

Lainaukset kirjasta Kaisa Ikola: Hullu luokka hoitaa hommat (1994)

4. Vili Vilperi: Romeo ja Julia (1993)

Vili ja Nanni esittävät kuuluisaa parvekekohtausta.


Vili Vilperi on tunnetuimpia 1990-luvun piirrossarjoja ainakin meillä Suomessa. Sarja perustui Dorothy Wallin romaaneihin Blinky Billistä, ja ne julkaistiin 1930-luvulla. 1990-luvulla tämä australialainen tarina koalasta ja hänen eläinystävistään sai animaatiomuodon ja Vili, Nanni, Väpä, Limppu, Vompatti ja muut Viherkylän hahmot pomppivat olohuoneisiin.

Vili Vilperi -piirrossarjan ensimmäisen kauden kolmas jakso oli omistettu Romeolle ja Julialle hyvin samaan henkeen kuin Hullussakin luokassa, kun Viherkylän eläinlapset esittävät klassikkonäytelmän. Tietysti Vili Vilperi on Romeo ja Nanni Julia.


Tässä jaksossa mainitaan myös esimerkiksi Arnold Schwarzeneggerin kirjekurssi kehonrakentajille, hillitöntä :)



5. S.O.A.P.: Romeo and Juliet (1998)

Tanskalainen S.O.A.P. tuli Aquan vanavedessä kuulusuuteen 1990-luvun loppupuolella. Yhtyeen muodostivat sisarukset Heidi ja Line Sorensen, ja heidän suurin hittinsä oli This is how we party. Heidän levyltään Not like other girls löytyi kuitenkin myös 1990-luvulle erittäin sopiva poppikappale Romeo and Juliet.

Sinänsä kappaleen sanoituksilla ei ole juurikaan tekemistä Shakespearen tarinan kanssa.



6. Gilmore Girls: Run away little boy (2001)

Tämä viimeinen kohta menee 2000-luvun puolelle, siksi se löytyy vasta sijalta kuusi. Gilmoren Tyttöjen toisella kaudella Rory Gilmoren lukiossa oppilasryhmät esittävät Romeon ja Julian kohtauksia eri tyyliin jaksossa Run away little boy. Roryn ryhmä päätyy tekemään näytelmän loppukohtausta perinteiseen tyyliin - jotkut muut ryhmät tekevät mm. luolamiesesityksen, siitäkin on jaksossa pieni pätkä.

Kun Tristan livistää näytelmän Romeon roolista viime hetkellä, päätyy Paris esittämään Romeota. Rory on tietysti itse Julia. Tyttösuudelma ja myrkkykuolema. Dean mustasukkaisena Tristanista ja Rorysta. Perinteisen kilttiä, mutta kivaa menoa.

Youtubesta ei löytynyt tätä Romeo and Juliet -esitystä, saatte siis vain tyytyä Sookien tunnelmointiin:



* *

Muita tunnettuja Romeo ja Julia -esityksiä ovat muun muassa Dire Straitsin Romeo and Juliet -kappale vuodelta 1980 sekä The Killersin siitä tekemä cover.

perjantai 15. marraskuuta 2013

Mitä joululahjaksi? Vuoden 1999 kuumimmat ideat

(No en nyt tiedä josko niin kuumat, mutta ideat kuitenkin.)

Joululehdet olivat 1990-luvulla varmasti ihan yhtä suosittuja kuin tänäkin päivänä. Tällaiselle 90-luvun harrastajalle niillä on monenlaista annettavaa. Luultavasti mielenkiintoisimpia ovat erilaiset lahjaideakollaasit, vaikka sellaisia ei valitettavasti ihan kaikista lehdistä löydykään. Niihin on koottu vuoden mahtavimpia joululahjaideoita eri ikäisille - ja eri sukupuolisille - ihmisille. Tähän seuraavaan olen poiminut muutaman sivun Kultainen joulu 1999 -lehden jutusta 100 joululahjaa koko perheelle. Ihan koko perhettä tässä tosin ei huomioida, sillä sieltä vanhempien ja isovanhempien osastosta ei löytynyt läheskään niin kiinnostavia juttuja kuin perheen lapsille ja teineille suunnatuista ideoista. Hajuveden antaminen äidille ja taskulampun isälle oli kyllä jo 90-luvulla so last season.

Oman kaikkien aikojen parhaimman joululahjani olen esitellyt teille jo viime vuonna. Se säilyttää edelleen mielessäni tuon tarunhohtoisen sijoituksensa.

Tässä siis suuri joululahjaparaati ála 1999! Aistikaa millenniumin hopeanhohtoinen tuoksu!

Perheen pienimmälle lahjaksi ihana olisi vaikkapa Muumi-puhallustussit (49 mk), Ansa ja Oiva -kirja (112 mk) tai Ansa ja Oiva -kasetti (59 mk), Kanaset-muistipeli (166 mk) tai Grimmin satukirja (3 osaa, n. 336 mk).



Perheen pikkuneidille Kultainen joulu 1999 -lehti ehdottaa joululahjoiksi muun muassa seuraavia: Samettinen pussukka (29 mk), hiuspanta ja -pinnisetti (9 mk), Body Shopin tuotteita (mansikkakylpyvaahto 32 mk, huulikiilteet 25 mk, matkahammasharja ja -tahna 29 mk), hauska herätyskello Sokoksesta (195 mk), Tuula Kallioniemen Reuhurinne-sarjan kirjat (73 mk), Crayolan koruntekosetti (61 mk), Kii-peli sana- ja laskupeli (76 mk)



Pieni poika taas voisi saada lahjaksi esimerkiksi NHL-tähtien Kiekkokoulu-kirjan (132 mk), 32-osaisen mikroskooppisetin (159 mk), "Vaativalle rakentajalle" Lego Technic (197 mk) ja Lego System (298 mk), Flik Flak -kello millenniumrannekkeella (!!!) (159 mk), Star Wars episodi 1 -opaskirja (148 mk), Samsoniten reppu (199 mk).



Perheen teinitytöt taasen voisivat ilahtua näistä:
Käsi-valokuvakehys (79 mk), kultainen valokuvakehys (98 mk) sekä nipsut (39 mk), nämä kaikki Daysta; Sister's Pointin yliolanlaukku (119 mk), lannelaukku (69 mk) ja punainen käsivarsipussukka (49 mk) (???), Body Shopin White Musk -tuotteita, Sweet Valley High -kirjoja (36 mk), hiuskorut (9-15 mk), puhelinmuistio (49 mk).



Teinipojalle taasen ehdolla olisi ainakin Signal-fleecehattu (119 mk) ja sormikkaat (159 mk), Body Shopin Teatree-sarjaa, Uusi Kuinka kaikki toimii -cd-rom (285 mk), Joy Cam -polaroidkamera (n. 199 mk), 10 kuvan filmipaketti (n. 59 mk), Nokia 3210 kaksitaajuuspuhelin (n. 1500 mk), Xpress-on-värikuoret (alk. 180 mk), Suosittu Bert-kirjasarja (100 mk).



Mukana on aivan ihania helmiä! Diggaan erityisesti noista, jotka olen omista poiminnoistani alleviivannut. Kuvissa on toki vielä paljon muitakin tuotteita.

Mitä sinä toivoit? Oliko käsivarsipussukka suuressa huudossa?

***
Kuvat ovat lehdestä Kultainen joulu 1999.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Joululahja(v)ideoita, 1999

Mitä joululahjaksi? Vuonna 1999 joulupukille osoitetulta listalta olisi voinut löytyä vaikkapa nämä vhs-nauhat:

Antz - Muurahaiset; Egyptin prinssi; Fröbelin palikat - Lisää leikkilauluja; The Rugrats - Ipanat elokuva; Huvitutin joulukonsertti (Pikku kakkosen parhaat); Röllin talvisia tarinoita (Pikku kakkosen parhaat); Babe suurkaupungissa; Rugrats - Ipanat: Jouluseikkailut; Muumilaakson uusia tarinoita: Joulutarina.

Samaan aikaan markkinoille taisivat kuitenkin olla rynnistämässä jo dvd-levytkin. Ainakin meillä videoita kuitenkin kelattiin vielä pitkään.

Mainos lehdessä Kultainen joulu 1999.

Jouluiloa koko perheelle! Jes! Näin aikuisena en kyllä haluaisi katsoa näistä juuri mitään. Fröbelin palikoita ainakaan. Luultavasti kyllä jo jouluna 1999 olin aika paljon kiinnostuneempi vaikkapa Apulannan levystä ja Tehosekoittimesta (Tyrävyöstä puhumattakaan) kuin Huvitutista, Dawson's Creekista enemmän kuin Babesta. Siksipä seuraavassa postauksessa tullaankin menemään hieman laajempien kansanjoukkojen joululahjaideoihin, vink vink!

tiistai 12. marraskuuta 2013

Retrolissun ysäreissä 1990-luvun lapsia ja teinejä

Ylen Teema-kanavalla alkoi muutama viikko sitten 1990-lukuun paneutuva Retrolissun ysärit -sarja. Olin siihen hieman pettynyt, kuten te lukijani olette saaneet kuulla, eikä sarjan formaatti mihinkään ole muuttunut, mutta linkkaan siitä nyt silti. Uusin, sarjan 4. jakso käsitteli nimittäin 1990-luvun lapsia ja teinejä, joten sehän iskee suoraan tähän blogiin! Jakso olikin hauska ja mukana oli kaikkea Fiistä My Little Ponyyn, Tenavatähteen ja Tiimari-krääsään. 

Jakso on katsottavissa Areenassa vielä 29 päivää. Hoplaa!

torstai 7. marraskuuta 2013

Trollit

"Vanhojen tarujen mukaan peikoilla on taikavoimia, ja ne haluavat saada ihmiset hymyilemään ja tehdä heidät onnellisiksi. Näin myös TROLL-ONNENPEIKOT. Hymyä huuleen."
Suuri Lelukirja, 1992.

Kuva: Wikipedia.

Trolli-nuket keksi vuonna 1959 tanskalainen Thomas Dam. Tarina kulkee niin, että hänellä ei ollut rahaa ostaa lapselleen Lilalle kunnon joululahjaa, joten hän päätti itse tehdä nuken oman mielikuvituksensa pohjalta. Kun lapsen ystävät näkivät tämän nuken, hekin halusivat samanlaisen. Damin oman yritys alkoi pian tehdä näitä nukkeja muovista nimellä Good luck trolls (tai kenties oikeasti sama tanskaksi). Nuket tulivat suosituksi ympäri Eurooppaa jo 1960-luvulla, vuonna 1964 niitä myytiin yksin Yhdysvalloissa jo yli miljoona. 1990-luvulle sijoittu trollien uusi suuri buumi. Kiinnostavaa 1990-luvun kannalta on mm. se, että 90-luvulla trolleja yritettiin saada myös poikien suosioon esimerkiksi luomalla sarja Turtles-Trolleja! Mutta niiden suosio jäi parhaimmillaankin marginaaliseksi.

Suuri Käsityö julkaisi vuonna 1993 kaavat lukijan suunnittelemiin Trollien vaatteisiin. Ideat oli lähettänyt Kristiina Mäkelä Raisiosta.

"Ompele itse suloista trollille". Suuri Käsityö 1993.

1990-luvulla markkinoilla oli itseasiassa eri valmistajien trolleja, myös niitä aitoja Damin peikkonukkeja. En oikein tiedä, onko tämä kaikenmaailman trollien tehtailu ollut edes kovinkaan laillista, mutta en ole varma, miten Thomas Dam oli mahtanut patentoida nukkejaan, vai oliko lainkaan. Troll Dolls Guiden mukaan 90-luvulla oli markkinoilla paljon Russ-merkkisiä trolleja, jotka olivat Dam-nukkeihin verrattuna huonommin valmistettuja ja siksi paljon halvempia. Monet muutkin ovat kyllä peikkoja valmistaneet. Nimenomaan näitä Dam-nukkeja pidetään nykyään vintagenukkeina ja tietysti arvokkaimpina. Niiden hiukset valmistettiin mohairista (ja sitä oli paljon), vaatteet huovasta ja ne olivat kovaa muovia. Lisäksi niillä oli tietyt standardikoot. Dam Companyn 1990-luvulla valmistamia nukkeja kutsutaan Norfin-nukeiksi. Kasvoiltaan ne olivat erilaisia näihin varhaisiin Dam-nukkeihin verrattuna.


Suuri lelukirja, 1992.


Nämä Suuren lelukirjan tarjoamat trollit ovat näitä Norfinin nukkeja, niiden kasvonpiirteet kun todella ovat aika erilaisia kuin noiden vanhempien trollien. Tämän vertailun tein Troll Doll Guiden kuvien perusteella - ja lisäksi tuo pellepeikko löytyy myös tuolta oppaasta, Norfinin nukkena siis. Ja toisaalta, sanotaanhan mainoksessakin, että "Hellyyttävät aidot trollit on valmistettu kestävistä ja turvallisista materiaaleista!"

Itseltänikin trolleja kyllä löytyi. Pienimmillään ne olivat vain noin yhden sentin mittaisia, vuonna 1994 pääsiäismunista tulleita trolleja, keskikokoisimmillaan parin kolmen sentin mittaisia trolleja (avaimenperä ja lyijykynä-"topper", miksi sitä nyt pitäisikään kutsua suomeksi?), suurimmillaan about noin 15 senttiä korkeita trolleja. Ja voisin hyvin vahvalla varmuudella väittää, että ainakaan noista pienimmistä trolleista mikään ei ollut lainkaan aito Dam-peikko. Ainakin nuo "kynäkorut" olivat kaiketi juuri Russ-merkkisiä peikkoja.

Koska nimenomaan nuo Russ-merkkiset tuotteet olivat kaikkein halvimpia ja niitä oli valikoimaltaan eniten erilaisia, niin voisin arvata nimenomaan niitä olleet muillakin - ainakin enimmäkseen! Lisäksi nuo Russ-merkkiset trollit olivat kasvonpiirteiltään lähempänä niitä vanhoja 60-luvun trolleja ja siksi kasvoiltaan ainakin minulle tutuimman näköisiä.


Oikealla puolella pääsiäismunasta tullut Trolli,
tuon ruskean läpyskän olemusta on ennenkin
ihmetelty.

Minä tai sinä emme suinkaan ole ainoita 90-luvun lapsia, tässä nimittäin yksi 1990-luvun lapsi,  Cheryl Lin, puhuu Trolleista. Ihan mahtavaa! Myös tässä jutussa puhutaan aitojen trollien ja muiden trollien eroista.



Good luck Trollsien nettisivut löytyvät arkistoituina täältä.
Lisää voi lukea myös Troll Dolls Guidesta sekä tietysti myös Wikipediasta.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Menneitä karkkeja

Minusta ei ole mitenkään yllättävää, että jutut tuotteista, joita ei enää valmisteta, ovat aika kysyttyjä ja kiinnostavia. Kulminoituuhan niissä jotain hyvin olennaista: ne eivät tosiaankaan enää palaa, ne elävät vain muistoissamme. Tai no ei ihan! Voimmehan nimittäin saada ihanan makeuden kielen päälle katselemalla hiukan kuvia! :) (Ja kyllähän jotkut tuotteet kuitenkin palaavat tuotantoon/myyntiin, Hopeatoffeesta alkaen.)

Seuraavat suklaarusinat ovat vuodelta 1996. Noina vanhoina hienoina aikoina pakkauskokojen ei tarvinnut olla turboa, megaa, superia ja mättöä. 65 grammaa riitti - no, ainakin 5 minuutiksi. Pandan vanha logokin on muuten aika symppis!


Näitä 1990-luvun kuvia sen ajan Lauantaipusseista pyörii nettimaailmassa useampia. Tämä versio on Barbie-lehdestä vuodelta 1991. Oletettavasti kuvassa on esitetty kaikki pussista löytyneet karkit, kun kerran vastaajaa pyydetään kertomaan oma suosikkinsa sisällöstä. Tuolloin Lauantaipussi oli vielä Merijalin tuote, se siirtyi Merijalilta Leafille vuonna 1992. Tuossa vaiheessa Lauantaipussi oli jo suomalaisille tuttu ja paikkansa vakiinnuttanut tuote, sillä se oli tullut markkinoille vuonna 1983. Nykyään Lauantaipussi on Malacon tuote.

Lapsena Lauantaipusseja tuli toki jokus saatua karkkipäivän iloksi - lauantaisin tottakai - ja luultavasti jo silloin osa karkeista meni alas vähän niin ja näin. Esimerkiksi mustia autoja, joista en pitänyt, oli pussissa aivan liikaa, ja ihania sienikarkkeja taas liian vähän, samaten kuin niitä suklaita. Myös Aakkoset ovat kuuluneet Lauantaipussin vakiosisältöön. Lauantaipusseista on myös aina tullut mukana tarroja. Tarrat ainakin joskus 2000-luvun alussa ne olivat ihan kammottavan rumia, mutta esimerkiksi tässä mainoksessa näkyvä leijonatarra on ihan ookoo. Pussin sisältöön on aina kuulunut myös jokin karkkiaski sekä tikkari, ainakin jossain vaiheessa mukana taisi tulla myös purkkaa. Suklaista muistan parhaiten pienen pussin, johon oli isketty neljä pientä suklaanappia. Tässä 1990-luvun alun pussissa näyttää olevan Milkan suklaata, jännää. Myös Lätkäliiga on Lauantaipussien klassikko, mutta nykyisten Lauantaipussien sisällöstä en valitettavasti tiedä mitään, en varmaan 10 vuoteen ole tällaista ostanut.

Minkä sinä söisit ensin?



Myös tämä seuraava mainos on alunalkaen Barbie-lehdestä, vaikka luultavasti tätä, kuten ylläolevaa Lauantaipussiakin, on mainostettu monissa yhteyksissä.

Fazerin Karkkimaa. On kyllä myönnettävä, että itse en muista tällaisia karkkeja yhtään. En niin noita pusseja ulkonäöltää kuin myöskään yksittäisiä karkkeja, joita on kuvattuna mainoksessa sokkelon reunoilla.





Kuten aiemminkin on varmasti Nuoruusdiskossa tullut ilmi, monet nykyklassikot eivät alunperin ole olleet Fazerin tuotteita ollenkaan. Jos jotain tätä blogia tehdessä on oppinut niin ainakin sen, että yritysmaailma on aika sekava, ja yrityksiä ja tuotemerkkejä myydään jatkuvasti sinne tänne. Niinpä 1990-luvun alkupuolella vaikkapa Mariannet, Omarit ja Ässämixit olivat vielä Chymoksen karkkeja.


Tämä R-Kioskin Chymoksen tuotteita esittelevä mainos on jo vuodelta 1984, mutta siinä on tuotetta joka sorttia esillä ja tietysti ajankuvaa, jota ei varmasti enää 2010-luvulla varmasti teeveessä näytettäisi - viitaten siis lakujen rasistiseen pätkään.



Ja lopuksi vähän muuta, nimittäin Chewitsejä!

1990-luvun lopulta. Uutuutena colan makuinen Chewits
sekä Chewits Choco Toffee-pallot.
Chewits on nykyään Cloettan tuote.


Kyseinen karkki näki päivänvalon jo 1960-luvulla. Karkin alkuperäisinä makuina olivat mustaherukka, mansikka, banaani ja appelsiini. Sittemmin rinnalle tuli kaikenlaista. 1990-luvulla brittiläinen Chewits oli oikein yleinen karkki täällä Suomessakin, mutta niiden myynti taisi sitten loppua, sillä nyt on hehkutettu niiden tuloa takaisin. Itse en koskaan ehtinyt huomaamaan niiden katoamistakaan... Jotenkin mulla on vähän asennevamma tällaista yksittäispakattujen karkkien kanssa, mutta esimerkiksi nämä Chewitsit ovat kyllä sen verran tahmeita, että siinä päälimmäisessä kääreessä olisi sisällä luultavasti vain yksi iso pötkö, jollei niitä näin paperein olisi eroteltu toisistaan.


En tiedä onko tätä Chewitsin mainosta koskaan näytetty Suomessa, ja muutenkin se on jo 1980-luvun puolelta, mutta ihan kiva pätkä silti. Tästä hirviöhahmosta tulee muuten kovasti mieleen virolaisen Kalevin Draakon-karkit. Nekin ovat lisäksi hieman tahmeita, pehmeitä ja tarttuvia ja yksittäin paperiin pakattuja namuja. Oikein hyvänmakuisia, mutta tätä samantyyppistä henkeä ei vain voi olla huomaamatta. Tässä toisaalta päästään tämän kirjoituksen alkuun: Panda ja Kalev kuuluvat ilmeisesti samaan konserniin (ja siinä on mukana myös mm. Taffel).