maanantai 30. syyskuuta 2013

Muovin monet muodot

1990-luvulla tämän varhaisteinin sisustuksellinen taivas sijaitsi luultavasti Turun Day-kaupassa. Sieltä sai joka sortin muovisia gerberoita, muovisia kännykkätelineitä, joissa oli sisällä nestettä jossa lillui muovisia sydämiä, puhallettavia tyynyä joissa oli sisällä höyheniä, puhallettavia nojatuoleja, hauskan värisiä muovisia roskiksia, oviverhoja ja - no - kaikkea muovista ihanissa kirkkaissa väreissä!

Se krääsä näytti esimerkiksi tältä:

Avotakka 3/1997. Juttu "Muovin monet muodot".

Ihania valokuvakehyksiä! Ihana gerbera (niitä ei koskaan saa unohtaa. Vaikka ne toisaalta unohtaisi, niin jostain aina ponkaisee sellainen esiin)! Ja mitä kännykkätelineitä, wuu-huu!

Huomatkaa myös: "Suudelma-diskettikotelo maksaa Funktiossa 45 mk."

Krääsän lisäksi muovi löysi 1990-luvullakin itsensä myös kaikenlaisista tarpeellisemmistakin tavaroista. Iloisissa 90-luvun väreissä tietysti.

Koziol-harjat, Eero Aarnion suunnittelema Pastilli-tuoli,
Flores-rasia pikkutilpehöörille, sekä alhaalla Koziol-sarjan
muoviastioita. Avotakka 3/1997.

Muovi saattoi toki taipua myös arvokkaammiksi, kenties jopa designiksi luonnehdittaviksi huonekaluiksi.

Kuvassa (17) Artemiden Telegono-pöytävalaisin, (18) Livalin Shuttle-työvalaisin,
(8) vedenvihreä Sea-pöytä, (7) Breeze-tuolit, (6) Yrjö Kukkapuron suunnittelemat tuolit,
(4) Rondine-taittotuolit, (5) Bubu-jakkarat, (10) Molly-vaaka, (9) Kartell-lehtiteline.
Avotakka 3/1997. Sama juttu kuin edellä.

Seuraavia tavaroita esiteltiin syksyllä 1998 Kotiliedessä. Valikoimasta voisin ottaa Tintti-rannekellon itselleni vaikka heti! 

Ja lisää diskettikoteloita! Aikakauteen sopivasti mukana on myös metallinen penaalikotelo sekä osittain läpinäkyvä reppu. "Merisiili-reppu on sataprosenttista PVC-muovia ja muodikkaasti osittain läpinäkyvä." Ah!


Marimekon Lisko-kotelo kymmenelle disketille, Tintti-rannekello,
Marimekon Lisko-hiirimatto, Table pocket -kipot, Minni Hiiri -kynäkotelo,
Muurahainen-tuoli, Akateemisen kirjakaupan kierrevihot, Marimekon
Merisiili-reppu. Kotiliesi syyskuu 1998.

Yksi aikakauden ikoni mielestäni tämä: Antti Eklundin Marimekolle suunnittelema Lisko-kuosi. Se yhdistyy mielessäni hyvin vahvasti 1990-luvun loppuun. Itselläni oli tätä Liskoa edustanut Marimekon penaali ja kuosia on myös tullut vastaan useammissakin yhteyksissä selaillessani aikakauden lehtiä. Erityisesti se versio, jossa kankaassa on kirkkaanpunainen pohja ja lisko on sininen. Ihan vain liskon kunniaksi tämä viimeinen kuva ilmentää 1990-lukua ihan muuten kuin muovin muodossa.

Huomatkaa myös ihana kippuravartinen sininen lamppu.
Tyynyssä siis Marimekon Lisko-kangasta.

Joku ehkä muistaakin: Apulannan vuonna 2000 julkaistun levyn nimi oli Plastik. Sen sisälehdiltä löytyi teksti: "Kaikki hyvät asiat ovat muovista".


torstai 26. syyskuuta 2013

Kasettikotelot auki Eurooppaan

1990-lukuun yhdistetään usein eurodance, ja nyt haluan tuoda ilmi, kuinka eurooppalaista tuo kaikkien tuntema hytkytys todella oli. Eurodancen voi toki määritellä monillakin tavoilla, minulle se on melko laajasti eurooppalaista tanssimusiikkia, enkä tällä "tanssimusiikilla" viittaa nyt humppaan, vaan teknoon, houseen vivahtavaan pop-musiikkiin.

Eurodancen keskeisiksi elementeiksi miellän selkeän kompin, konemusiikkitaustat, miesten räp-osuudet, kovaa ja korkealta laulavat naiset sekä laulujen yleisen keveyden, sillä eihän eurodance nyt ainakaan varsinaisista syvällisistä sanoituksistaan ollut tuttua. Toisaalta sanoituksen voivat sisältää hauskoja helmiä, niinkuin nyt vaikka miettiään pohdinnan How much is the fish. Sitähän kaikkien sopii miettiä. Ylipäätään kyse on tarttuvista ja selkeistä melodioista. Samaa voisi toivoa nykymusiikkiinkin.

Nykyään hyvin suuri osa radioissa soivasta musiikista on kotimaisen lisäksi Amerikasta tai Britanniasta kotoisin. En tietenkään voi välttää, etteikö suuri osa olisi ollut sitä myös myös 90-luvulla, mutta mielestäni eurooppalainen musiikki ei nykyään ole niin pinnalla kuin tuolla hienolla menneellä vuosikymmenellä. Tähän alle olen listannut 90-luvun artisteja niiden kotimaiden mukaan. Mukana on vähän muitakin kuin vain eurodancen esittäjiä, vaikka pääpaino niissä onkin.


Espanja
Princessa, Enrique Iglesias

Italia
Alexia, Eiffel 65, Cappella, Anticappella, Ice MC, Eros Ramazotti, Nek

Saksa
Scooter, Sasha, Captain Jack, X-Perience, Sash!, La Bouche, E-Rotic, U96, Haddaway, Mr. President

Tanska
Aqua, S.O.A.P., Daze, Me & My, Toybox

Ruotsi
Ace of Base, Pandora, Solid Base, E-Type, Dr Bombay, Graaf, Markoolio, Rednex, Drömhus, Leila K, Basic Element, La Cream

Iso-Britannia
Spice Girls, Solid Harmonie, Heath Hunter, All Saints, Prodigy

Irlanti
Boyzone, Westlife

Belgia
Paradisio (laulaja Marisa Garcia tosin on espanjalainen)

Alankomaat
2 Unlimited, Vengaboys, Alicee Deejay

Sveitsi
DJ Bobo

Varmaan aika tuttuja levynkansia? Daze, Prodigy, Aqua, Scooter,
Alexia, Princessa, Ace of Base, Mr. President, E-Type
ja Captain Jack.

Tiedän, että listasta puuttuu noin ziljoona nimeä, koettakaa kestää :)
Postaus tanskalaisesta eurodancesta tulossa piakkoin.

Eurodancen sanoituksellisista hienouksista olen joskus muinoin blogannut, juttu tässä.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

I'm your Tamagotchi, so happy that you love me

Kuva: Wikimedia commons.

Ikimuistoisimpia 90-luvun leluilmiöitä olivat kaiketi vuosikymmenen jälkipuoliskon tamagotchit. En muista, oliko sellaisia kovinkaan monella tutulla - tuskin nyt ihan kaikilla ainakaan, sillä omat tamagotchi-muistoni ovat kovin vähäisiä. Omaa minulla ei ainakaan ollut, en tiiä kaipasinko sellaista edes. Siksi nyt onkin turvauduttava Koululaisen juttuun vuodelta 1997 (hyvin yllättävä vuosiluku...). 

Melkein yhtä kiva kuin oikea

"- Hei, anna mä leikin sen kanssa, se on niin ihana! Saanhan mä?! Edes ihan pikkuisen!
- Mä aion ostaa tollasen! Oon jo säästänyt rahaa sitä varten!
- Hei, kato! Mikä sille nyt tuli? Se on kipee ja tarvii lääkettä.
- Kuin vanha sun dino on?
Syrjälän ja Metsäkylän kouluihin Klaukkalassa saa ottaa mukaan niin taskukoiran kuin muutkin virtuaalilemmikit. Tunneilla niiden kanssa ei saa tietenkään touhuta. Lemmikeistä laitetaan siis ääni pois.

Kuka hoitaa lemmikkiäsi?

Virtuaalilemmikki voi olla koira, hevonen, kissa, tipu, dino tai T-rex. 8-vuotiaalla Lauralla on dino.
- Dinoni on elänyt 15-vuotiaaksi asti. Haluan hoitaa sitä itse, joten se on aina minulla mukana. Hoitaminen on aika vaikeaa, mutta kivaa. Dino kuolee helposti, jos sille antaa liikaa ruokaa.
Kirsillä on ollut virtuaalikoira jo kuukauden päivät.
- Kurjinta on, kun koira kuolee niin helposti. Niin voi käydä, jos se vaikka putoaa lattialle. Koiralle ei saa myöskään antaa liikaa piiskaa. Kun se menee koriin nukkumaan, pitää se muistaa siirtää koppiin, muuten se kuolee. Lääkkeen antamisesta tykkään. Leikkiminen on vaikeinta. Annan koiran välillä hoitoon äidin töihin.
- Isoveli saa hoitaa mun dinoa, koska sillä on itelläkin virtuaalilemmikki. Se tietää, mitä sen kanssa pitää tehdä, sanoo 8-vuotias Timo.

Mahtuu vaikka taskuun

- Tyrannosaurus Rexiä on kiva ruokkia. Se syö jätskiä ja hampurilaisia. Rexi voi kuolla kuumuuteen. Lämpötilaa on seurattava. Virtuaalilemmikki on yhtä kiva kuin oikea lemmikkikin. Sen voi ottaa joka paikkaan mukaan, kertoo Tuomas.
- Täälläkin on yksi koulu, jonne lemmikkiä ei saa tuoda. Me saadaan pitää niitä tunneilla, jos niistä on ääni pois eikä niiden kanssa touhua. Virtuaalilemmikki on kiva, kannattaa kokeilla, kertoo Tiina.
- Koiraa pitää hoita(a) hyvin. Jos antaa liikaa ruokaa se voi kuolla, puhelee Hanna.
- Mun dino kuoli just. Onneksi mulla on kolme uutta virtuaalieläintä kotona. Kun lemmikki nukkuu, sen täytyy antaa nukkua niin kauan kuin se haluaa, neuvoo Jaakko.
- Mä ihastuin heti tähän pingviiniin, kun näin sen kaupassa. Kivaa, kun muilla ei ole samanlaista. Pingulle annetaan kalaa, pizzaa, keittoa, jätskiä, vesimeloonia... Kyllä mä meidän kissasta tykkään kuitenkin enemmän, koska sitä voi helliä, kertoo Miia.
Välitunti on lopussa. Virtuaalilemmikeistä suljetaan ääni ja palataan tunneille. Otukset keikkuvat kaulassa tai sujahtavat taskuun. Ne jäävät odottamaan seuraavaa välituntia."

Koululainen 10/1997


Koululainen 10/1997.


Pari ajatusta heräsi:

  • Silkkaa kuolemaa koko leikki, kammottavaa!
  • Piiskaa koiralle, mitä ihmettä?
  • Ja voiko joku muka väittää, että virtuaaliesineiden pläräily kesken koulutunnin olisi uusi juttu?

Ja en olisi minä, jollen ihalisi jutun kuvista lasten yltä löytyviä raitaverkkareita, nappiverkkareita, Team McLaren-kollegea ja siiliin jätettyä töyhtötukkaa. 

Sattuisiko kuvissa muuten olemaan sattumalta yhtään tämän blogin lukijaa? Niinkin on meinaan kerran sattunut käymään, että käyttämässäni sisustusjutussa oli laitettu yhden tämän blogin lukijan huonetta :)

Wikipedia kertoo, että Tamagotchi on virtuaalilemmikki, jonka kehitti Aki Maita vuonna 1996. Tamagotchien suosio oli suurimmillaan 1990-luvun loppupuolella. Niitä on julkaistu yhteensä 36 erilaista Tamagotchi-mallia vuosina 1996-2007, suurin osa kuitenkin vain Japanissa ja Yhdysvalloissa.

Olisiko täällä niitä, joille Tamagotchit olivat arkipäivää, rakkaita vuosikymmenkokemuksia? Olisi myös kivaa "oppia" vähän lisää Tamagotcheista. Jos sattui tappamaan oman lemmikkinsä, niin oliko koko kapistus sen jälkeen ihan turha? Tuossa jutussahan Jaakko-niminen haastateltava sanoo, että hänen dinonsa on juuri kuollut, mutta onneksi hänellä on kotona kolme uutta. Mä en nyt ihan ymmärrä, kun en ole näiden kanssa pelaillut. Koko touhu kuulostaa kyllä melko kuormittavalta, sillä tuollainen otushan tuntuu menehtyvän mistä vain.

Tänään kirpputorilla vastaan tuli kaksi Tamagotchia. Niistä tosin vain toinen oli oikea Tamagotchi, sillä toinen taasen oli Powerpalz Cat. Googlettamalla löytyy siitä toki kuvia. Hyvin paljon Tamagotchien näköisiä, vähän vain kulmikkaampia. Hinnat olivat 3 euroa (Powerpalz)  ja 5 euroa. Yleensä noita ei oikein kirppiksillä tule vastaan.



Minulle Tamagotchi liittyy enemmän tanskalaisen Dazen hittiin. Tietysti vuodelta 1997. 



Iskikö Tamagotchin ikävä? Ei hätää. MicroPC julkaisi viime helmikuussa pikku-uutisen, jonka mukaan tamagotchi-pelin voi hankkia nyt myös älypuhelimen sovelluksena :D Uutinen tässä.

torstai 19. syyskuuta 2013

Ysäri-tietovisa

Pari päivää sitten julkaisin muutamia vinkkejä oivia ysäribileitä varten. Tässä nyt vielä tekemäni pieni tietovisa 1990-lukuun liittyen. Ohjelmanumeroksi tai kenen tahansa luettavaksi ja mielenvirkistykseksi. Olen myös yrittänyt panostaa siihen, että vastauksen olisivat oikein! Jos huomaat virheitä, kerro kommenttoihin :) Niin, ne vastaukset ovat valkoisella itse kysymyksen perässä, "mustaamalla" ne saa näkyviin. Perin nerokas ratkaisu :P

1990-lukun tapahtumia ja ajankohtaisuuksia sekä arkisia asioita

1. Mikä oli yleinen hätänumero vuoden 1993 alkuun saakka? 000
2. Mikä eläin oli 5 markan kolikossa? Saimaannorppa, joka köllötteli luodolla
3. Mitä maailmaa järkyttänyttä tapahtui 31. elokuuta 1997? Prinsessa Diana menehtyi
4. Kuka ratkaisi Suomelle jääkiekon maailmanmestaruuden vuonna 1995 tekemällä finaalipelissä hattutempun? Ville Peltonen
5. Estonia upposi traagisesti keskellä Itämerta, mutta minä vuonna? 1994
6. Miten Esko Aho liittyy 1990-luvun alun lamaan? Hän oli laman aikana Suomen pääministeri
7. Millä nimellä nykyinen Nordea-pankki tunnettiin 1990-luvulla? Sen nimi oli Merita vuodesta 1995 alkaen. Merita syntyi SYPin ja KOPin yhdistyessä 90-luvun laman ja pankkikriisin vuoksi.
8. Mitä olivat Cool bitsit? Jalan ja käden muotoisia pieniä mehujäitä
9. Keitä/Mitä olivat Pörrö Pesukarhu ja Masse Majava? Naminami-vanukkaiden
 eläinhahmoja
10. 1991 eräässä osassa Eurooppaa alkoi vuosia jatkunut surullisten sotien ja konfliktien sarja. Mistä oli kyse? Jugoslavian hajoamissodat, jossa sodittiin Sloveniassa, Kroatiassa, Serbiassa, Kosovossa ja Bosniassa.

1990-luvun populaarikulttuuria

1. Mitkä olivat Turtlesien nimet? Donatello, Michelangelo, Rafaello, Leonardo
2. Kuka oli Johanna "Hanski" Tähtinen? Blondi tuli taloon -tv-sarjan päähenkilö, jota näytteli Anu Hälvä
3. Mistä Brenda ja Brandon Walsh muuttivat Kaliforniaan sarjassa Beverly Hills 90210? Minnesotasta
4. Mitä päivittäistä tv-ohjelmaa kuvattiin miltei sen koko historian ajan Helsingin Lasipalatsissa vuodesta 1995 lähtien? Jyrkiä
5. Mikä eläin oli Vili Vilperi? Koala
6. Vuonna 1993 Suomi alkoi seurata yhtä tv-sarjaa niin, että siitä puhuttiin paheksuvaan sävyyn lehtien palstoilla liittyen sarjan liialliseen kepeyteen ja irrallisuuteen arjesta. Mikä oli tämä sarja? Kauniit ja rohkeat
7. Miten Romi liittyi Phileas Foggin matkaseurueeseen sarjassa Maailman ympäri 80 päivässä? Phileas seurueineen pelasti hänet leskenpoltolta Intiassa, minkä jälkeen prinsessa Romi lähti seurueen matkaan
8. Mihin liittyy rosvosektori? Onnenpyörässä pelaaja saattoi ajautua rosvosektorille, jolloin hän menetti kaikki pisteensä.
9. Titanic-elokuva toi niin sen uponneen laivan kuin Leonardo diCaprionkin koko maailman tietoisuuteen, mutta kuinka monta Oscaria elokuva voitti? 11
10. Mikä 90-luvulla erittäin suosittu lähinnä tyttöjen lelu pääsi suureksi hittibiisiksi saakka vuonna 1997? Barbie, viitaten siis Aquan kappaleeseen Barbie girl
11. Joel Hallikainen tuli tutuksi mm. Tuttu juttu show'n juontajana, mutta mikä oli hänen suuri hittinsä vuonna 1992? Kuurankukka
12. Mihin kovin ajankohtaiseen asiaan Backstreet Boys viittasi kolmannen albuminsa nimessä? Albumin nimi oli Millennium, mikä siis tietysti viittasi vuosituhannen vaihteeseen. Millennium julkaistiin vuonna 1999.
13. Kenen hokema oli "Herää pahvi!"? Pelihahmo Hugo-peikon
14. Mikä oli Spice Girlsista eronneen Gerin ensimmäinen soolohitti? Look at me
15. Kuka huokaili haikeana kappaleessaan siltä varalta, että "jos et sä soita"? Anna Hanski
16. Mikä oli ainakin singlelistan ykkössijoilla mitattuna Apulannan 90-luvun suurin hitti? Teit meistä kauniin
17. Mistä tuli tunnetuksi S.O.S-yhtyeen kappale Es wird viel passieren? Se oli Marienhof-tv-sarjan tunnuskappale
18. Kuka/mikä oli Keiko? Keiko oli miekkavalas, joka "näytteli" Free Willy -elokuvissa pääosavalasta.

maanantai 16. syyskuuta 2013

Pikaopas: 90-luvun teemabileet

1. Kostyymi
On ilmiselvää, että ysäribileissä juhlijan on pukeuduttava 90-lukuhenkisesti. Mahdollisia lookkeja ja sen peruselementtejä ovat muun muassa seuraavat: vyölaukku, paksupohjaiset kengät, trumpettilahkeiset housut, napapaidat, niskan takaa sidottavat topit; pojilla mahdollisesti isot urheilupaidat (esim. NHL- tai jääkiekon SM-liigan pelipaidat tai baseball-paidat), rumasti värikkäät kauluspaidat, kollegepaidat.
Päälleen voi vetäistä myös spagettiolkaimisen trikoomekon, Mic Macin kahisevat vetoketjulahkeiset housut, nappi- ja/tai raitaverkkarit, metrohousut - ja lopuksi lanteille solmitaan pitkähihainen paita.
Omaa lookia voi yrittää sijoittaa johonkin tiettyyn vuoteen, koska tietysti 90-luvun alku ja loppu poikkeavat kovasti toisistaan. Kasarimaisessa 90-luvun alussa parhaimmistoa ovat tietysti vaaleat navan yläpuolelle tulevat farkut. Erityisen cooleja ovat tietysti myös kaikenlaiset metallinhohtoiset vaatteet riippumatta siitä, onko kyse tytöstä vai pojasta, housuista vai minihameesta, hupparista vai napapaidasta.
Muuta juhlakansaa voi yrittää hurmata myös mm. seuraavien teemojen mukaisilla erikoist-paidoilla: Spice Girls -paita, Suomi maailmanmestari 1995 -t-paita, Mika Häkkinen -t-paita, Leonardo DiCaprio -paita...

2. Kostyymi, vol 2: Hiukset
Ysärihiukset antavat paljon anteeksi. Cooleja mahdollisuuksia ovat esimerkiksi sivuponnari, hainhammas- ja muu pinnikokoelma, erilaiset sykeröt, Baby Spice -henkiset saparot ja niin edelleen. Erityisesti erilaiset hiuspannat tuovat mukavaa menneisyyden havinaa. Tytön hiuksiin sopivat mukavasti myös kaikenlaiset pienet huivit, mieluiten kolmionmalliset. Enemmän 1980-luvusta ammentavassa luukissa ihastettavat krepatut hiukset sekä muhkeat etuhiukset.
Poikien lookin parhaimmistoa ovat Nick Carter -tyylinen keskijakaus sekä erilaiset muotoilutuottein tehdyt piikkihiukset ynnä muut vastaavat. Poikabändit kyllä tietävät nämä jutut.

3. Musiikki
Musiikki on ysäribileiden ydin. Siellä ovat ennen muuta eurodance, poika- ja tyttöbändit sekä hirmuisen vaihtoehtoiset Oasis ja muut rockbändit. Musiikin painopiste vaihtelee luonnollisesti myös oman syntymäajan mukaan, sillä vuonna 1989 syntynyt lapsonen on varmasti kuunnellut ysärillä ihan muita sointuja kuin vuonna 1981 syntynyt. Elämän realiteetit ja silleen. How much is the fish on kuitenkin melko must.

Youtube on erilaisia soittolistoja täynnä, tässä mainitsen toki oman soittolistani nimeltä Ysäribileet.



4. Tarjoilut
Tarkoiluun voi hakea ideoita erityisesti postauksestani Juhlat ysäritapaan. Muista siis ainakin "siili" (eli esim. puolikas vesimeloni, johon on pistetty coctailtikkuja, joissa mm. juustoa, lihapullia ja viinirypäleitä) ja hedelmäiset täytekakut, joissa on päällä koristeena kermavaahdon päällä kiivisiivuja ja purkkipersikkaa. Carneval-keksejä unohtamatta. Kickers-sipsejä ja popcornia ei kannata myöskään jättää väliin. Jos ollaan 1990-luvun loppupuolella, voi tarjolla olla jo tortillojakin. Olen myös kuullut pikkupizzojen olevan legendaarista ysäripurtavaa.

5. Ohjelmanumerot
Mahdollisia viihdykkeitä ovat muun muassa onginta (ei ehkä sinänsä ysäriä, mutta lapsuutta ehdottomasti sitäkin enemmän), 90-luvun tietokilpailu ja se varsinainen disko-osuus, mieluiten väritettynä hitailla, sikäli jos juhlaporukka vaikuttaa tähän mahdolliselta. Lisäksi hauskaa voisi olla vaikkapa 90-luvun biisitunnistuskilpailussa ja pullonpyörityksessä, ja jos oikein halutaan palata lapsuuteen, niin tuolileikit ja avaimen piilotus kunniaan myös.

6. Koristelu ja oheiskrääsä
Ysäriä voi yrittää luoda kotiinsa esimerkiksi erilaisilla sisustuselementeillä, kuten kummallisilla kännykkätelineillä, ysärin perusvärejä (sähkönsininen, oranssi, kirkkaankeltainen ja kirkkaanvihreä) huokuvilla kankailla (verhoina, pöytäliinana tai vaikka sohvan päällisenä), muovisilla gerberoilla (tai voivat ne tottakai olla aitojakin) seinille ripustettavilla julisteilla tai vaikkapa ihastuttavalla Kinder-lelukokoelmalla ikkunalaudalla.
Juhlija voi koristaa itseään esimerkiksi viehättävällä ja yllättävän kätevällä vyölaukulla, jonkun NHL-joukkueen repulla, feikkitatuoinneilla hauiksella (esim. hieno koko käsivarren kiertävä tribaali), korvalappustereoilla, tatuointikorulla kaulalla, Mika Häkkinen -lippiksellä ja muovisella läpinäkyvällä pikkurepulla. 


Saatat olla kiinnostunut myös näistä kirjoituksistani:

Olisiko teillä antaa vinkkejä onnistuneisiin 90-luvun teemabileisiin?

torstai 12. syyskuuta 2013

Kotikadusta ja 1990-luvun perhesarjoista

Jälleen kerran palaamme jo käsiteltyyn aiheeseen: 1990-luvun televisio-ohjelmissa kategoriaan "kotimaiset perhesarjat", voitaneen kutsua myös draamasarjoiksi. Metsoloita ja Puhtaita valkeita lakanoita käsittelin kesällä, Ruusun aikaa vain hetki sitten.

Iiris Ruoho on kirjoittanut kiinnostavasti suomalaisten televisio-ohjelmien kulttuurihistoriasta artikkelissaan "Perhesarja suomalaista arkea rakentamassa":

"Kun yhteisiksi koetut asiat valikoituvat kuvitteellisten tarinoiden kohteeksi, puhutaan uutisarvon sijasta ajankohtaisten tapahtumien tai ilmiöiden tarina-arvosta. Suomalaiset viihteelliset televisiosarjat ovat jäsentäneet omaa aikaansa ja osallistuneen omalla tavallaan yhteiskunnan muotoutumiseen. Erityisesti kotimaiset perhesarjat hallitsivat suomalaista televisio-ohjelmien tuotantoa aina 1990-luvun puoliväliin saakka. Ne nostivat esille kullekin ajankohdalle tyypillisiä tai keskustelua herättäneitä aiheita. Perhesarjan asema on edelleen vahva, mutta sen rinnalle ovat viime vuosina tulleet kotimainen rikossarja sekä moraalin yksilöitymistä, minuutta ja olemassaolon oikeutusta testaava televisiodraama." 
"Kun lähestyttiin 1990-lukua, alkoi kuluttamisen riemu mennä kaiken muun edelle. Vaikka vuosikymmenen vaihteen lama toi esiin niin kutsutun uusköyhyyden, ylivelkaantumisen ja pitkäaikaistyöttömyyden, televisiosarjat käsittelivät niitä lähinnä viitteellisesti tekemättä niistä kerronnan kannalta ratkaisevia tarinoita. Raija Orasen MTV:lle kirjoittama ja yleisön suosikiksi noussut Ruusun aika (1990-91) aloitti uuden perhesarjabuumin tuoden samalla ruutuun uudenlaisia sukupuolirooleja edustavat hahmot, kuten uraäidit ja keskustelevat isät. Myös nuorten ja isovenhempien hahmoissa otettiin kantaa naisten ja miesten perinteisiin roolimalleihin.
     Koko 1990-luku olikin taas perhesarjojen, sukudraamojen ja maaseutukomedioiden kukoistusaikaa. Perheyhteisöistä tehtiin tarinoissa ratkaisu yksilön ongelmille ja tunteiden käsittelyn merkitystä ihmisten arjessa korostettiin. Perhearvojen kritisointi siirtyi syrjään, sen asemesta sukujuhlat, häät, hautajaiset  ja lakkiaiset tulivat osaksi sarjojen kerrontaa. Sarjojen nuoret aikuiset alkoivat löytää yhteisiä arvoja isovanhempien kanssa ja vierastaa vanhempiensa edustamaa ajatusmaailmaa." 
"Kun Kauniit ja rohkeat (MTV3, 1993-) ilmestyi ruutuun, se[n] nostattama julkinen keskustelu toi esiin paljolti samanlaisen ihmetyksen ja pelon viihteellisen sarjan suosiosta kuin aikanaan yhdysvaltalaiset televisiomelodraamat. Lehdet käsittelivät viikosta toiseen hahmojen viehätystä ja heihin liittyvää tähtikulttia. Samana vuonna kun yhdysvaltalainen saippuasarja valloitti katsojien sydämiä, aloitti TV2 Metsolat-sarjan, joka nähtiin kerran viikossa vuosina 1993-96. Parhaimmillaan Metsoloilla oli katsojia lähes kaksi miljoonaa.
     Metsolat ilmestyi ruutuun epäilyksen ja epävarmuuden aikana. Sarjan kerronnassa nojauduttiin yhteisömoraaliin, jonka arvojen nähtiin olevan yhteiskunnassa uhattuina. Kaipuu menneeseen oli Metsoloissa vahvasti esillä, ja nykyisyyttä katsottiin nostalgisesti menneen kautta. Perinteisiin arvoihin, kuten kovaan ruumiilliseen työntekoon ja yhteenkuuluvuudesta syntyvään solidaarisuuteen vetoamalla tehtiin samalla tilaa näitä arvoja heikentävälle kehityssuunnalle. Perinteisen työnjaon ja paikallisuuden rinnalla nousivat sarjassa vahvasti esiin myös modernit asiantuntemukseen perustuvat ammatit ja globalisoituminen.
     Kaipaus vanhoihin hyviin aikoihin luonnehti monia muitakin kauden televisiosarjoja. MTV3:lta mainittakoon Raija Orasen kirjoittama suosittu sarja Puhtaat valkeat lakanat, joka nojasi kerronnassaan rohkeasti  Kekkosen ajan nostalgiaan. Jussi Niilekselän tuottama sarja Elämän suola (TV2, 1996-98) kuvasi puolestaan lama-Suomea keskisuuren yrittäjäperheen henkilösuhteiden näkökulmasta. [----]
     Kaupunkiympäristö ja keskiluokkaisuus ovat tarjonneet useimmissa kotimaisissa perhesarjoissa perustan nykyilmiöiden kuvaamiselle. Niinpä sarjoissa voidaan nykyisin suhteellisen huolettomasti viitata vaikkapa aviolliseen uskottomuuteen tai homoseksuaalisuuteen.
     Syksyllä 1995 alkoi TV1:ssä kotimainen draamasarja Kotikatu. Siinä tapahtumat keskittyvät Helsingin ydinkeskustan tuntuman taloihin ja kaduille. Kotikadussa nostettiin esiin muun muassa aids, rasismi, työuupumus ja rintasyöpä. Ongelmat nähdään kuitenkin ennen muuta yksilön kautta, ja uutisten maailmasta tutut aiheet muuttuvat  henkilöhahmojen avulla konkreettisiksi ja emotionaalisesti koskettaviksi.
     Myös ensimmäinen suomalaisin voimin tehty varsinainen saippuasarja Salatut elämät (MTV3, 1999-) tarkastelee asioita henkilökohtaisen elämän näkökulmasta. Intiimitkin asiat jaetaan nyt yleisön kanssa lähes päivittäin lähikuvin ja tunteita alleviivaten. Henkilögalleria on muuttunut ajan myötä eikä kipeidenkään identiteettikysymysten käsittelyä kaihdeta."

Lainaukset kirjasta Suomalaisen arjen suuri tarina. WSOY 2010. Toim. Haggman, Markkola, Kuisma, Pulma, siellä siis tuo Ruohon artikkeli sivuilla 218-223.



Kotikatu oli siis luonteva osa 1990-luvun televisio-ohjelmien jatkumoa. Se pysyi melko maanläheisenä koko historiansa ajan, vaikka toisaalta aika rajujakin asioita nähtiin, tietysti sarjan kuvitteelliset perheet pääsivät kokemaan paljon enemmän kuin juuri mikään suomalainen keskivertoperhe. Mutta siinähän se television suola paljolti onkin. Kotikatu alkoi TV1:lla vuonna 1995 ja päättyi viime vuonna, 2012. Mielestäni päätös sarjan lopettamisesta oli aika surullinen. Itse seurasin Kotikatua silloin joskus sen alkuaikoina, sekä toisaalta sarjan viimeisinä vuosina, siinä välissä satunnaisesti. Tavallaan sitä jäi hiukan ikävä.

Kotikadun alkaessa 1990-luvun puolivälissä siinä oli myös hyvin selkeä yhteiskunnallinen asetelma: Mäkimaat olivat Luotoloita korkeammalla yhteiskunnallisessa hierarkiassa. Olihan Pertti Mäkimaa asianajaja, Luotolat sen sijaan yrittäjiä huoltoasemabisneksessä Hannes-pullineen. Sittemmin tämä asetelma lieventyi, vaikkakin esimerkiksi Luotolan Karinin tie oli kivinen, eikä se aina näkynyt juuri parantuvan. Itse muistan 1990-luvun Kotikadun viattomana, kun taas 2000-luvulla siitä tuli käsikirjoittajavaihdoksineen varmasti mielipiteitä jakava, kun Laurasta putkahti yhtäkkiä lesbo, Teemun vaimo Nina hankki salaisen seksisuhteen ystävänsä mieheen, Pertista tuli yhtäkkiä isä vanhoilla päivillään ja Karin meni tuhopolttamaan ravintolansa. Kieltämättä melko mielikuvituksellista. Vielä 1990-luvulla sarja keskittyi selkeämmin vain kahden perheen asioihin sekä jännitteeseen Mäkimaiden ja Luotoloiden välillä sekä monenlaisiin käänteisiin eri perheenjäsenten elämässä. Koska Kotikatua kuitenkin tehtiin aina viime vuoteen saakka, ei sitä voi sinänsä mieltää (ainakaan vain) ysärisarjaksi. 

Sarjan ensimmäisiä jaksoja vuodelta 1995 löytyy Youtubestakin. Sarjan tunnari on klassikko, vaikkei ehkä mikään maailmanhistorian tarttuvin. Se toki tässä jakson alussa.


maanantai 9. syyskuuta 2013

Koulukalenteri (ja ihastustunnustuksia) vuodelta 1997

Jossain vaiheessa ala-asteaikoja kalenterit tulivat mukaan kuvioihin - nykyään ilman sellaista tuskin pärjäisi. Vaan mitä mahdoin niihin 1990-luvun kalentereihin kirjoitella? Kovin vähän. Jotain sellaista kuin "Kotibileet T:n luona". "Koulujen väliset yleisurheilukilpailut". "Synttärit". Siinäpä se. Kenties ikimuistoisin omista kalenteistani on seuraava:

7päivää-lehden pop & rock -koulukalenteri.
Ihanat Backstreet Boys, Alanis Morissette ja
Peter Andre kannessa.

Vain 49,90 markkaa!

Kalenteriosuutta on täytetty edellämainitulla malttiudella, mutta siellä oli eräs aivan muu lyömätön osio, nimittäin tilaa ystäväkirjatyyppisille kirjoituksille. Oijoi, sinne vuoden 1997 luokkakaverini ovat ikuistaneet inhokkiruokansa ja IHANNENAISENSA ja IHANNEMIEHENSÄ. Osittain on valittu luokanjäsenten keskuudesta (minäkin olen päässyt erään luokan pojan ihannekohtaan, huomaan, ah ^_^ ), mutta myös Saku Koivu saa kannatusta. Superia!

Mukana on myös valtava määrä noita kannessakin luvattuja ihailijakuvia. Osan niistä olen repinyt irti, luultavasti sisustustarkoituksiin, ja osan olen sotkenut. Vähän harmillista, miksi Brad Pittille ja Mascaran jäsenille piti piirtää viikset? Toisaalta se viiksien ja silmälasien piirtäminen lienee osa melko ikiaikaista traditiota, jota näin osaltani olen 1990-luvulla uusintanut. Ihanaa ajankuvaa ovat tietysti myös suuret valikoimat idolien faniosoitteita. Voi tuota aikaa ennen sen suurempaa netti-intoilua!

Onkohan tämä kalenteri tuttu kellekään muulle?
Minulla oli myös seuraavan lukuvuoden (1998-1999) kalenteri. Se oli tyyliltään samanlainen, mutta sikäli kun tätä voi pitää sinikantisena, niin se seuraava oli punakantinen. Muistan omistaneeni myös ainakin pari kappaletta fyysiseltä kooltaan paljon pienempiä lukuvuosikalentereita, joissa oli ideana vähän opettaa pikkupilteille englantia. Niinpä niissä oli jotain englanninkielen tehtäviä, kenties jotain sarjakuvatyyppisiä kuviakin. Niissä seikkaili sellainen (aika huonosti) piirretty poikahahmo. Niitä tuskin on säilynyt, ainakaan vastaan ei varastoa tai vinttiä penkoessa ole tullut.

***

EDIT. 30.9.2013: Nuoruusdiskon Facebook-sivulla on nyt kuva Suosikin vuoden 1997 kalenterista!

perjantai 6. syyskuuta 2013

Ruusun aika

Ruusun aika oli Mainostelevision vuonna 1990 alkanut perhesarja, jota tehtiin ja esitettiin vuosina 1990-1991, sopivasti lauantai-iltaisin. Ajallisesti se siis edelsi niin Metsoloita kuin Puhtaita valkeita lakanoitakin. Sarja käsitti yhteensä 34 jaksoa, joten kovin pitkäaikaisesta sarjasta ei voida puhua. Ruusun aika uusittiin vielä myöhemmin 90-luvun aikana, vuosina 1992-1993 ja 1998. Nimenomaan näiden uusintojen vuoksi sarja lienee tuttu vähän milloin tahansa sopivassa iässä ysärillä olleille ihmisille. Ruusun aika saavutti aikanan hyvin suuren suosion, minkä ansiota oli sekin, että sarjaa ylipäätään tehtiin 34 jaksoa, sillä ensimmäinen kausi sisälsi jaksoja 24 kappaletta. Nyttemmin koko sarja on tietysti julkaistu dvd:llä. Sarjaa katsoi parhaimmillaan jopa 1,6 miljoonaa suomalaista. Ehdoton vuosikymmenkokemus siis!

Kuva: Wikipedia.

Ruusun ajan on käsikirjoittanut Raija Oranen, joka oli myös MTV3:n toisen suosikkisarjan, Puhtaiden valkeiden lakanoiden takana, ja molempiin sarjoihin liittyen hän on kirjoittanut myös romaaneja. Ruusun aika kertoi Ruususten uusioperheen arjesta. Perheen isää, lääkäri Eskoa näytteli Jukka Puotila. Hänen jäätyään leskeksi hän on löytänyt uudeksi puolisokseen Marjan (Riitta Räty). Perheen lapset ovat Eskon ja Ulla-vainajan poika Illi (Paavo Westerberg), Marjan entisestä liitosta syntynyt Meri (Katja Kiuru) sekä uudesta liitosta syntynyt Roope (Pauliina Sykkö). Merkittävissä rooleissa olivat lisäksi perheen mustan labradorinnoutajan Neron lisäksi ainakin Marjan äitiä esittänyt Vappu Jurkka. Joillekin sarjan Illin näyttelijä saattaa muuten olla tuttu myös muun muassa Susikoira Roista! Metsoloiden ja Puhtaiden valkeiden lakanoiden sijaan Ruusun aika kuvasi enemmän uusioperheen arkea, kyseessä oli siis melko lailla leppoisaa katsottavaa. Sarja ei sinänsä ollut komedia, mutta vaikkapa Metsoloihin verrattuna Ruusun aikaa ei kyllä synkkänäkään voi juuri pitää. Sarjan teon jälkeen Eskoa näytellyt Jukka Puotila on keskittynyt paljon komediaan, mutta ei hän perheenisän roolia ihan kokonaan jättänyt, sillä muutamaa vuotta myöhemmin hänet nähtiin jo Kotikadussa Pertti Mäkimaana.

Ruusun ajalla oli kuitenkin ainakin yksi erityinen piirre: Ruususten perheen koira puhui! Ei niinkään perheenjäsenille vaan katsojille. Upeaa! Koira oli musta labradorinnoutaja nimeltään Nero. Voinkin veikata, että Suomessa on sen jälkeen nimetty aika monta Nero-koiraa! Ties vaikka labbisten suosiokin olisi noussut. Itse tiedän lisäksi yhden sarjan innoittamana nimetyn Ruusu-nimisen mustan labradorinnoutajan. Vielä talvella Ruusun aikaa löytyi Youtubesta useampiakin videoita, paljonkin, mutta nyt ei oikein mitään. Valitettavasti en siis voi linkittää tähän hienoja pätkiä, enkä edes alkutunnaria.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Minä ja ysäri

Toisinaan minua huvittaa aika paljon se, miten ihmiset ovat alkaneet yhdistää 90-luvun muhun. Syntymäpäivänäni eräs kirjoitti Facebookissa onnittelunsa Suomen johtavalla ysäriblogaajalle. Olen saanut 90-lukuun liittyviä pieniä lahjoja synttärinä ja ehkä joulunakin ja jonkun kortin joskus muutenkin. Ja onhan se tottakin, että viimeksi kuluneen reilun vuoden aikana kirpputoreilta olen haalinut itselleni muun muassa mukavan Kinder-lelukokoelman sekä aimo annoksen niin 1990-luvun lehtiä kuin myös aika kasan levyjä.

Se, että hivenen yllättävätkin ihmiset ja puolitutut liittävät 90-luvun (ja näemmä osin myös 80-luvun, mikä on kyllä vain kivaa) muhun, on pohjimmiltaan toki oikein hauskaa. Ei se sinänsä ole suuri yllätys, sillä blogistani (tai 1990-luvusta tai minusta, miten vain sen haluaa ajatella) on ollut juttua niin YlePuheella viime syksynä kuin Turun Sanomissakin. Niinpä jokin aika sitten uuden työpaikkani kahvihuoneessakin saatiin aikaiseksi pieni ysärijuttelu. Ajattelin, että no se oli se juttu, moni sanoi käyvänsä katsomassa blogiani, mutten ajatellut kenenkään muistavan asiaa sen kummemmin. Mutta sitten satuinkin eilen saamaan sähköpostia ohjaajaltani. Hän oli ilmeisesti laittanut minun ja 90-luvun yhteyden korvansa taakse ja kuka ties käynyt katsomassa blogiakin, sillä hän lähetti mulle hauskan linkin saatetekstillä, ettei tämä nyt aivan ysäriä ole, mutta saattaa kuitenkin kiinnostaa minua. Ja tänään toinen ihminen, puolituttu oikeastaan, lähetti samaisen linkin minulle Facebookissa. Kyllä nauratti :D Etten vain olisi vähän urautunut?

Se linkki vei Hotelli- ja ravintolamuseon projektiin. He nimittäin kokoavan 1980-luvun ruokakulttuurista kertovaa näyttelyä teemalla "Kadonneen kasarin metsästys". Projekti lienee alussa, sillä eilen samannimisellä Facebook-ryhmällä ei ollut vielä yhtäkään tykkääjää... Höh. No jokatapauksessa. Jokainen voi halutessaan jakaa tämän museoalan projektin kanssa muistojaan, ja mahdollisesti myös valokuviaan, ruokareseptejää ja vaikka keittiötavaroitaankin! Ihan mainiota, koko näyttelyn idea kuulostaa hyvältä :)

Kadonneen kasarin metsästys on siis käynnissä heidän nettisivuillaan osoitteesse www.kadonnutkasari.fi, mutta on sillä tosiaan se Fabo-ryhmäkin.

Yksi viimeisimmistä kirppisostoksistani ysärin saralla on Naikkareiden Satasen Laina. Sitä muuten pyörii kirppiksillä ihan tosi vähän! Tämän vuodelta 1997 olevan musiikkivideon tyyli on... no pettämätöntä ainakin.