Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2013.

Metsolat & Puhtaat valkeat lakanat

Kuva
Kyllähän nykyäänkin tehdään laadukkaita kotimaisia televisiosarjoja, mutta mitkähän niistä mahtavat olla yleisessä muistissa vielä kahdenkymmenenkin vuoden kuluttua? Klassikkoaseman, ja ihan aiheesta, ovat itselleen saaneet tämän kirjoituksen kaksi päätähteä, Metsolat ja Puhtaat valkeat lakanat. 1990-luvun alun laatusarjoja realististen, aidontuntuisten ihmisten elämästä.
Metsoloiden ensimmäinen jakso esitettiin tammikuussa 1993 Ylellä. Ainakin keväällä 1993 sarjaa tuli Kakkoselta keskiviikkoiltaisin kello 21. Sarja sijoittuu Kainuuseen, kuvitteelliseen Hoikan kuntaan, pitkälti Leppävaaran pientilalle. Sarjaa esitettiin vuosina 1993 (1. kausi) ja 1995 (2. ja 3. kausi), mutta ajallisesti se kertoi hieman pitemmästä ja samalla spesifistä ajanjaksosta, vuodesta 1987 vuoteen 1996. Sen teemoina olivat perinteisten ihmiskohtaloiden lisäksi jotain syvempää, suomalaiseen sieluun uppoavaa ja yhteiskunnallista: maaseudun (ja Itä-Suomen) autioitumista, maatalouden kurjistumista, matkaa kohti Eu…

Lomaterveisiä

Moi taas kaikki ihanat lukijani!
Palasin juuri kesälomamatkalta, jonka vuoksi en ole käynyt koneella enkä edes Facebookissa päiväkausiin. Nyt olen jälleen täällä sorvin ääressä, juttuja on tietysti tulossa :) Netistä vieroittautuminen oli mukavaa, enkä varsinaisesti kaivannut näitä moderneja medioita ollenkaan. Aika 90-lukulaista siis! Maailma on kyllä pienentynyt aika monella tavalla. Lapsuuden ulkomaanmatkoilla oli tosi hauskaa bongata tuotteita, joita ei Suomessa ollut myynnissä - tarkoitan nyt tietysti karkkeja ja limsoja ja jäätelöitä, mitä muutakaan lapset olisivat kaivanneet. Oli kirsikka- ja sitruuna-Colaa ja kaikenlaisia hassuja karkkeja pienissä pusseissaan...
Seuraavaa juttua odotellessa voitte aistia 90-luvun upeutta tällä ihanalla nettisivulla, jonka Eräs oli linkannut tuonne Facebook-ryhmän puolelle.
The 90s Button, olkaa hyvät!

Tekstiviestistä matopeliin - matkapuhelimia ja Nokiaa

Kuva
Minulle 1990-luku on viimeinen vuosikymmen, jolloin ihmiset eivät olleet jatkuvasti tavoitettavissa. Silloin puhelut puhuttiin eteisessä talouden ainoassa puhelimessa kierittäen lankapuhelin johtoa sormen ympärille. Silloin kierrettiin tai näppäiltiin numerot ulkomuistista miettien, kuka oikeastaan mahtaa vastata - kaverin isä, ihastuksen äiti.
Tekstiviestit olivat viestejä, jotka kirjoitettiin lapuille ja salaisimmat keskustelut käytiin kirjevihoissa. 
Se oli aikaa, kun asioista oli sovittava myös etukäteen tai sitten soitettiin kaverin luota kotiin, että juu, menin suoraan koulusta Jennin Niinan Marin Teemun Nikon Jonin luo. Viimeinen yksinkertaisten ja jotenkin ihmisen kokoisen maailman ja elämän vuosikymmenen, voisin sanoa. Niistä lankapuhelimista olen kirjoittanut ennenkin, nyt katse kirkkaaseen sen ajan tulevaisuuteen ja mahtaviin innovaatioihin. 
Nokia oli 1990-luvun merkittävin matkapuhelinvalmistaja kautta maailman, senhän toki tiedämmekin. Tuolloin yrityksen toimitusjohtaja …

Tarrataivas

Kuva
Monenlaista pikkutilpehööriä ja muuta tavaraa tässäkin blogissa on jo mainittu, mutta erityismaininnan osana 1990-luvun arjen kulttuurihistoriaa ansaitsevat kyllä ehdottomasti tarrat, nuo liimataustaiset pikkukuvat, jotka meitä niin riemastuttivat.
1990-luvulla lapsia ilahduttivat tietysti erittäin monenlaiset tarrat. Niitä olivat esimerkiksi...
Titanic-elokuvan tarrat:

Suosikin välissä tulleet tarrat, jotka parhaimmillaan Kultaturbo-numeron välissä olivat kultareunaisia:

Erinomaisen tarrakattauksen on saanut aikaan reppukansan oma lehti Koululainen:

Ja ne tarrat kerättiin tarrakirjoihin.

Omasta tarrakirjasta on löytynyt muun muassa tällaisia:


Mukana on siis muun muassa samettisia tarroja sekä kiiltäviä koiria ja kissoja. Nuo Barbie-tarrat ovat kaiketi tikkareista, niistä samanlaisista kuin Spice Girls -tikkaritkin tarroineen.
1990-luvun alussa minulla ei vielä ollut tarrakirjaa, vaan liimailin niitä erilliseen tarravihkoon. Sieltä löytyy muun muassa tällaisia:

Näistä ylläolevista nu…

Mistä aiheesta Sinä haluaisit juttuja?

Heipä hei vain armas lukijani.
Näin kesällä päivitystahtini on ollut vähän aiempaa hiljaisempi, mutta ei huolta, ei tämä blogi minnekään ole katoamassa. Omat ideani eivät ole ehtyneet, mutta haluaisin kuitenkin kuulla teidän ideoita siitä, mistä aiheista haluaisitte lukea ja jutella. Ihan kaiken valtani huumassa tietysti sitten itse ajattelin päättää, mitä tulevaisuudessa käsittelen, luonnollisesti :D
Kaikki ehdotukset ovat tervetulleita, tuossa sivupalkissa on myös pieni gallup tuollaisista yleisemmistä teemoista, mutta jos mielessäsi on jokin tietty tv-ohjelma, tuote, ilmiö, bändi tai jotain muuta, niin kommentoi ihmeessä vaikka tähän kirjoitukseen, ujoimmat voi lähettää sähköpostiakin :)

Tule kesäretkelle!

Kuva
Toivottavasti nykylapsetkin retkeilevät ja pikniköivät, ja varmaankin suurin osa tekeekin niin. 1990-luvun taitteessa Pikku Kakkosen juontaja Olli Mononen (ihana Olli, hän oli suosikkijuontajani tottakai, mikä takatukka ja kaikki) mopoili kesäisessä Suomessa ihanissa suvimaisemissa. Joskus väännettiin pajupilliä tai muuta - ja saatan  ihan iloisesti sekoittaa ohjelmia keskenään, että se olikin joku toinen Pikku Kakkosen ohjelma, jossa niitä pillejä joku vaari vuoleskeli. Jo vuonna 1989 Karvakuono Ransu oli lähtenyt pyöräretkelle Jannen kanssa täysin ennennäkemättömällä ihmis-koira-tandemilla, aika söpöä!
Pari kuvaa omasta albumista. Vaikka siltä ei näytä, niin tiettävästi meidän suvussa ainakin toisinaan pukeuduttiin myös muuhun kuin vaakaraitaan. (Ja joka retken must-tuote on cool päähine...)
Huomatkaa myös ensimmäisessä kuvassa erittäin hieno ja erittäin paljon nestettä vetävä muumi-juomapullo hienolla kippuraisella ja kokoon taittuvalla pillillä, joka oli varmasti oikein helppo ti…

Puuhamaa on iloinen!

Kuva
Jokin aika sitten visioin, että Mikko Alatalo voisi olla joskus mukana Vain elämää -ohjelmassa. Joku toinen artisti voisi esittää oman versionsa Puuhamaa-laulusta. Joko syvällinen nuoren naisen tulkinta tai sitten jonkun vanhan rockiäijän pamaus. (Jotain tyyliin Jenni Vartiainen tai Pate Mustajärvi.)
Tämä esimerkkinä typerästä huumorintajustani.
Joo, tottakai se on mainos, eikä mikään levytetty viisu. Ei ole siinä maailmanlopun meininkiä.
Asiaan!
"Puuhamaa-retki on kesän kohokohta. Kymmeniä toimintoja kaiken ikäisille, ja kaikki käytössä pelkällä sisäänpääsymaksulla! Alueen sisällä on autoille ja asuntovaunuille maksuton parkkipaikka, jossa voi päivän mittaan vapaasti poiketa. Hauskanpitopaikkoja riittää; ajoratoja, pomppupaikkoja, pallomeriä, tietokone- ja TV-pelejä, veneilyaltaita, kiipeilyä, kotieläimiä... mönkijä-, sähkö- ja polkuautoratoja, formulat sekä pienoismotskarit. Ja tietysti Puuhamaan mahtava vesipuisto liukureineen, altaineen ja Rengasjokineen! Kesän uutuus ovat s…