torstai 28. helmikuuta 2013

1990-luvun kenkiä


Muoti+kauneus 2/1997

1990-luvun kengissä muotia olivat esimerkiksi aika tavalliset tennarit ja miksei erilaiset remmisandaalitkin, purjehduskengät, Spice Girls -tolpat... Vuosikymmenen korkeapohjaisten kenkien taustalla oli kaiketi 1970-luvun takaisintulo muodissa, samassa hengessähän pukeuduttiin myös alaspäin leveneviin housuihin. Koska olin itse 90-luvun alussa vielä pieni alle kouluikäinen tyttö, olivat myös esimerkiksi tarralenkkarit tietysti kova sana.

Itselläni on vakaa mielikuva, että tämäntapaisista (ylin kuva) naistenkengistä alkoi kotimme varastokin jossain vaiheessa täyttyä. Äiti käytti nitä 1990-luvulla ja vuosituhannen taiteessa, ja ne päätyivät varastoiduiksi hiukan myöhemmin, vaikka toisaalta voihan niitä edelleen nähdä käytettävänkin. Aika tätimäisiä, mutta joka tapauksessa kuvaavat hyvin vuosikymmentään. Korot ovat paksuja tolppia riippumatta niiden korkeudesta. Hopeiset korkosandaalit ovat tietysti "suosikkini". Kengissä siis oli usein ennemmin paksu pohja eikä ainoastaan tai vain korkeat korot. Toisinaan nämä kaksi ominaisuutta toisiinsa tietysti yhdistyivät, sen tiesi vaikkapa Spice Girls.

Onkohan kovinkaan onnekasta, että 90-luvun paksupohjaiset kengät taitavat olla taas muodissa
Meille teineille oli tarjolla jotain näinkin kamalaa; itselläni nämä seuraavat kengät vievät ajatukset suoraan yläasteelle:

Demi 1/1998.

Lyhyenä ihmisenä kyllä ymmärrän, mikä tällaisissa kengissä viehättää. Ja 1990-lopulla eläneenä tavallaan ymmärrän tuon muunkin visuaalisuuden.  Mutta pakko sanoa, että mielestäni tuollaiset klopot ovat kyllä aika tosi rumat! Ten Points oli vissiin yksi suosituimmista merkeistä. Omissa mielikuvissani näitä pohjahirviöitä käyttä(/i)vät vain angstiset, cooliutta tavoittelevat teinit. Seuraavassa muotokieli on hivenen hienostuneempaa, mutta ihan yhtä tuttua. Etenkin nuo allaolevan kuvan alarivissä oikealla olevat mustat nahkakengät ovat niiiiin ysärit että huh! Hienosti ne voisi yhdistää a.) minihameeseen, b.) trikookankaisiin trumpettilahkeisiin housuihin, c.) hamehousuihin (housuhameeseen? kumpi se on...). On sanottava, että kyllähän tällaisilla koroilla ainakin pystyssä pysyy. Sehän on hyvä se.

Demi 1/1998.

Tässä viimeisessä kuvassa on tarkalleen ottaen kyse sukkamainoksesta, joten toivon mukaan ylösvedetyt värikkäät pitsisukat ja 3/4-pituiset lahkeet eivät oikeasti olleet kovassa huudossa. Kenkämuoti on siitä huolimatta taattua tavaraa.

Muoti+kauneus 2/1997


Omistiko kukaan muuten oikeasti sellaisia todellisia Spice Girls -kenkiä, joissa siis oli koko matkaltaan suunnilleen samanpaksuinen paksu pohja? Entä muita ääreispaksupohjaisia tolppakorkoja? Itselläni kaikesta huolimatta kengät olivat kuitenkin kovin maltillisia. Itse olen ollut aina enimmäkseen tennari-ihmisiä.

tiistai 26. helmikuuta 2013

Muistatko nämä biisit ja bändit?

Jokainen aika on pullollaan artisteja, jotka katoavat soittolistoilta ja ihmisten mielistä sinne välttämättä koskaan palaamatta. Jotkut ovat silti voineet tähtihetkenään olla suuriakin nimiä. 1990-luvusta muistuu kaikkien mieleen varmasti helposti kymmeniä jollei satoja biisejä, mutta on jännittävää, kuinka suurten kaikkien tietämien hittien lisäksi ilmiselvästi mieleen voi tulla sellaisiakin, joita harvat muut muistavat. Sitä, mitä sattuu muistamaan, määrittää paljon se, mitä jostain kohtalon oikusta oli sattunut nauhoittamaan c-kasetille tai millainen musavideo oli vhs:llä. Ja jos omisti jonkun artistin levyn, muistanee ikuisesti suosikkinsa siltä, vaikkei kyseessä olisikaan ajan suuri hitti.

Siksi en oikeastaan osaa sanoa, ovatko seuraavat oikeasti suuria hittejä ja kaikille tuttuja, vai enimmäkseen lauluja, jotka päätyivät Radio Mafiasta loputtomaan c-kasettikokoelmaani, ja jotka siten ovat minulle tähtien asennosta johtuen tuttuja.

Kuulostaako tämä Jyrkissä esitetty Around and round -playback tutulta?


Kivoja hopeisia vaatteita muuten.

Ann Bell Fell toimi vuosina 1994-1998, ja siis oli suomalainen kaksihenkinen yhtye. Tämä ylläoleva kappale Around and round julkaistiin vuonna 1996 ja se oli yhtyeen läpimurto. Yhtyeestä taidettiin toivoa suurtakin maailmanmenestystä, ja ei tämä hittibiisi nyt suuremmin jää jälkeen muista ajan hiteistä. Mutta eihän sitä maailmanvalloitusta tietenkään tullut.

Usein käy niinkin, että on oikeasti aivan autuaasti unohtanut jonkun kappaleen tai miksei kokonaisen bändinkin, mutta sitten se tulee vastaan ja ah se on mahtavaa! Tällaista genreä edustaa sekä edellä soinut Ann Bell Fell että tämä allaoleva Sydänmaa, jonka musiikki on tietysti ihan eri kaliperiä. Ann Bell Fell on enimmäkseen eurodancea, Sydänmaa taas tällaista rockiskelmää. Tämä kappale Poppikoneet soimaan oli luultavasti tuttu lähinnä automatkoilta löytyen isäni c-kaseteilta.



Ja sitten jotain ihan muuta



Aww, mulla oli suomalaisen @takin ensimmäinen levy c-kasettina, yhtyeen nimeä kantava levy, julkaistu vuonna 1996, jota tässä ylläkin mainostetaan. Mutta mikä surkeinta, ekan levyn mitään kappaletta ei löydy youtubesta :( Sen suurin hitti taisi olla Love on the moon, josta oli tietysti oikein musavideokin. Toiselta, Joy-nimiseltä levyltä (1998) on Youtubessa pari kappaletta.



Ja vielä yksi, eikä dancea enää.

3some-trio on minulle tuttu ihanilta ala-asteajoilta. Muistelisin, että joskus 5. luokalla, jos sattumalta pääsimme tietokoneille, joku tapasi etsiä tämän Merry-go-round-kappaleen käsiinsä ja siellä se sitten luokassamme raikui. Ainakin kerran, ehkä useamminkin. Merry-go-roundin voi sanoa jääneen 3somen ainoaksi hitiksi. Sen video pyöri MTV Nordicilla paljon ja yhtyeestä toivottiin kaikkea suurta, mutta ilmeisesti yhtyeen ainoaksi jäänyt pitkäsoitto ei yltänyt Suomen listoille lainkaan. Laulajana oli Milla Alftan, joka nykyään on sisustusalalla. Ei tullut soolourastakaan sen kummempaa.




lauantai 23. helmikuuta 2013

Juhlat ysäritapaan

Noin vuosi sitten mietimme kavereiden kanssa, että mitkä jutut olisivat kaikkein ysäreimpiä juhlatarjottavia. Kysyin samaa äidiltänikin, sillä hänhän se etupäässä oli järjestelyvastuussa kaikenmaailman lastenkutsuilla ja syntymäpäiväkahveilla tuohon aikaan. Hän ehdotti, että popcorn. Kavereiden kanssa tulimme siihen tulokseen, että ainakin siilit sekä hedelmätäytekakut. Siilillä tarkoitimme siis sellaista esimerkiksi kaalinpuolikasta, johon tökätään pystyyn cocktailtikkuja, joihin on laitettu vaikkapa lihapullia, juustonpaloja, kurkkua ja viinirypäleitä.

Meillä kotona syntymäpäivien kahvipöytä saattoi näyttää esimerkiksi tältä:

1990-luvun puolivälin tietämiltä.


Oma suosikkini tuolla pöydässä on tietysti retrohtava Aurinko Sittis -limsa. Paikalla myös popcornia! Sekä suklaakakku, Pihlaja-kettukarkeilla koristeltu täytekakku ja keksivalikoima, jossa ainakin Karnevaali-keksien tapaisia. (Yök. Vaiks kai mä niistä 90-luvulla tykkäsin. Niistä piti tietysti eka nuolla sitä sokerimassaa siitä toiselta puolelta ja toivoa, että toisella puolella oli hieno kohokuva.)

Jokin aika sitten löysin Valion Milk-kokkausvihon, se on lähinnä kouluikäisille tarkoitettu, ja siksi siinä on simppelejä ja arkisia ohjeita. Sen kuvamaailma on tietysti erityisen ysäri, arvioisin lehtisen olevan noin vuodelta 1991, vaikka painovuotta siinä ei missään kohtaa luekaan. Tältäkin 90-luvun alun juhlapöytä olisi voinut näyttää:


Onko nuo jotain pallomeren palloja? O.o

Tässä ensimmäisessä kuvassa suosikkini on tietysti nuo "Natsot". Siinä siis kaadetaan tuorejuustomaitomössöä hapankorppupalojen päälle. Suomalainen versio nachoista. En olisi arvannut, että tuo meksikolaisherkku oli, ainakin tässä muodossa, ennättänyt Suomeen jo tuolloin, miltei 25 vuotta sitten.

Se klassinen siili onkin sitten korvattu pelkillä pitkillä vartailla. "Juustovartailla", joissa on tosin muutakin kuin juustoa. Suosikkilause: "Tarjoa vartaita esim. kutsuilla."

Mustat kolmionmalliset lautaset
vievät välittömästi ajatukseni 1980- ja 1990-lukujen taitteeseen.
Olenkohan ainoa?



Nuo annokset näyttävät niin kovin 90-lukulaisilta, eikä suotta tietenkään.




Oi nam! On tietysti otettava huomioon, että tässä on kyseessä nuorille tehty Valion pieni kokkausvihkonen, joten ohjeet ovat väistämättä ainakin melko terveellisiä tai maitotuotepohjaisia. Tässä minua viehättikin erityisesti se, miltä koko lehtinen näyttää. I love you -juomaa voisi olla ihan mielenkiintoista kokeilla, siihenhän tulisi lähinnä aprikoosia ja piimää.

Niitä minun ja kavereideni visioimia hedelmäkakkujakin on tietysti tulossa! :)

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

1990-luvun muotia & Sweet Valley High

Sweet Valley High. Aika monen tuli varmastikin 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa luettua näitä Francine Pascalin kirjoja, joissa päähenkilöinä olivat identtiset kaksostyöt Jessica ja Elizabeth. Käytännössä Pascalin takana oli koko joukko haamukirjoittajia, vaikka Pascal on aivan oikea ihminen ja sarjan luoja. Ensimmäinen osa julkaistiin jo vuonna 1983! Ei siis siinä mielessä mikään pelkkä ysärijuttu. 2010-luvulla on julkaistu myös kaksi SVH-kirjaa, joissa päähenkilöt ovat aikuisia.

Jessica oli se ärsyttävämpi, joka yritti vain hurmata kaikki kivat miehet, järjesteli jäyniä inhokeilleen, rakasti etupäässä itseään ja levitti kaikki juorut, joita ei olisi saanut kertoa eteenpäin. Elizabeth oli tunnollinen koulussa, tiiviisti vain yhden pojan kanssa ja niin edelleen. Minusta oli todella ärsyttävää, että kirjat päättyivät koukkuun siitä, mitä seuraavassa osassa tapahtuu. Ei niin saa tehdä kaunokirjoissa! Vaikka ne olisivatkin esiteineille suunnattuja hömpänpömppiä. Ja jokaisessa kirjassa aina alleviivattiin, kuinka kauniita nämä kalifornialaiset kaksoset olivat merensinisine silmineen ja ruskettuneine ihoineen ja vaaleine hiuksineen. Blaah. Sekin ärsytti minua jo silloin. Mutta luin niitä kuitenkin :D

Sweet Valley High -kirjoista tehtiin myös samanniminen tv-sarja (1993-1997), joka pyöri Suomessakin arki-iltapäivisin (niin ainakin muistaisin). Sellaista perus huttua, mutta ihan hauskaa ja harmitonta. Seurasin kyllä. Ilokseni ja iloksenne voinkin todeta, että Youtubesta löytyy!

Ja visuaalisena catwalkina: Ah tuo farkkuhaalarien, kaikenmoisten liivien ja lanteille solmittujen neuletakkien kavalkadi! Ja yllättäen myös henkselien! Joskus ajattelin esimerkiksi Beverly Hills 90210:n edustavan kivasti 1990-luvun muotia, mutta SVH tuntuu tuossa suhteessa kyllä suuresti paremmalta aarreaitalta. Noin juonellisesti tietysti sarjat ovat aivan eri kaliiperiä, mutta nyt puhutaan puhtaasti vain vaatteita. Tietysti erona on sekin, että Beverly Hillsissä nuoret kasvavat aikuisiksi ja muoti kai siksin vähän "rauhoittuu", SVH:ssa taas luodaan hahmoja todella vahvasti vaatteiden kautta ja lyödään välillä ylikin. Vai lyödäänkö? Ehkä nykysilmä vain pitää joitain asusteita ja vaatteita kaikenkaikkisen naurettavina, vaikka 90-luvulla ne olivat ihan tavanomaisia.



Tässä eka puolikas yhdestä sarjan ekan tuotantokauden jaksosta. Tarkoitus oli laittaa ihan vain alkutunnari, mutta videot, joissa olisi ollut ainoastaan se, olivat aika huonolaatuisia, tämä on parempi. Alussa siis kovin tutunkuuloinen tunnusmusiikki krediitteineen :) 



Sweet Valley High -kirjoja on olemassa jopa yli 150, mutta niitä on suomennettu vain kolmannes tästä, sillä niiden suosio alkui hiipua 2000-luvun alussa. 50 osaa käsittävä sarja on kuitenkin jo sinälläänkin perin pitkä! Oma mielenkiintoni kesti luultavasti jonnekin osan 20 tienoille... Vastaan taisi tulla puhtaasti oma ikä. Tätä tv-sarjaa tehtiin yhteensä 88 osaa, aika paljon siis sitäkin. Oletan, että koko sarjaa ei näytetty Suomessa, mutta tämä perustuu enimmäkseen mutuun. Ainakaan itse en tainnut seurata sitä alusta loppuun, jos koko sarja televisiosta tulikin. Sarjassa kaksosia esittivät Cynthia ja Brittany Daniel. Sarja oli aika komediallinen enkä nyt muista, että olivatko kirjatkin? Jotenkin tuntuu että eivät, mutta saattaa olla harhaa. Enkä kyllä tähän hätään jaksaisi lukea enää Sweet Valley Highta tämän asian todentamiseksi.


Napapaitoja, maksimekkoja pienillä piperryskukkakuvioilla, vaaleita korkeavyötäröisiä farkkuja, lappuhaalareita, hiuspantoja, hattuja, jakkutakkeja, minihameita, flanellipaitoja, rintojen alapuolelle "napapaidoiksi" sidottuja kauluspaitoja... Ja kaikilla poikahahmoilla aina se auki oleva ruutukuvioinen kauluspaita ja löysät farkut.

Onko teillä muistoja Sweet Valley High'sta?


maanantai 18. helmikuuta 2013

Valio & Milk Energy

1980-luvun taitteessa Valio oli mukana yhteispohjoismaisessa kampanjassa Milk Energy, jolla yritettiin saada nuoret juomaan enemmän maitoa. Kampanjaan kuului erityisesti julisteita, joissa julkkikset joivat maitoa (onhan tämä jo mainittukin), mutta myös kaikenlaista pientä sälää, kirjoittaa HS:n artikkelissa Valtteri Väkevä. Itse jutun voit lukea tästä. Yhtenä mainoskasvona oli aina yhtä ihana Teemu Selänne :)

Osa samaa kamppanjaa on tämä 1990-luvun taitteessa ilmestynyt Valion ABC-kokkikoulu -vihkonen, jossa on kaikenmoisia kokkausohjeita nuorille. Simppeleitä ja arkisia reseptejä.


Tässä ei valitettavasti ole painovuotta, sanotaan siis tämän olevan vaikkapa vuodelta 1990. Ainakaan takatukka-aika ei ole vielä ohi.


Ruokaympyräjulisteita löytyi varmaan kaikkien koulujen ruokaloiden seiniltä (tai sitten joltain muulta seinältä jos sattui olemaan niin pienessä koulussa, ettei siellä ollut erillistä ruokalaa). Aika perusmeininki. Ovatkohan suositukset edelleen samanlaisia?


Voi miten kasariysärin näköistä tarjoilua! Erityisesti nuo kolmionmalliset astiat tuntuvat olevan niin kivasti vuosikymmenentaitetta ja 1990-luvun alkua.

Sitä ole ihmetellyt tässä lukiessani 1990-luvun ruokalehtiä, että mikä vitsin muoti oli laittaa kaikki salaatit ja välillä muutkin ruoat tuollaiselle salaattipedille? Isolle salaatinlehdelle, joka on siellä kaiken muun ruuan alla. Minusta se on epäkäytännöllistä, ja jos siihen iskee jonkun lämpimän ruoan päälle, niin siitä alasalaatista (hieno sana, keksin juuri, saa käyttää) tulee sellainen lämpöinen ja nihkeä lerppu vain.




Aluksi, ennen kuin luin ohjeita sen enempää, ihmettelin että mikä ihmeen ruoka voi olla rahkariini, eli aines, jossa sekoitetaan yhteen suuri määrä rahkaa ja margariinia. Kuulostaa ällöttävältä. Mutta sitten tajusin, että jaaha kappas keppana, siitä tulikin uuniperunan täyte. Kai sitä tässä iässä voisi jo osata lukea ensin ja ihmetellä vasta sitten, jos siihen vielä aihetta on.



Milk Energy -kamppanjaan kuului tv-mainoksiakin. Esimerkiksi se, jossa Selänne tilaa baarissa maitoa. Urheilijoista on toki mainittava myös Ari Vatanen sekä Ben Johnson, jotka olivat Valion maitonaamoja 80-luvun lopulla kasarihengessä. Myös tällainen graafinen animaatio sekä toinen musiikillinen iloittelu. Nämä molemmat tosin jo 1980-luvun puolelta.

Lisää maitoenergiaa tulossa!

torstai 14. helmikuuta 2013

Masse Majavasta Sipsu Simpanssiin - NamiNami!

Ihanaa ystävänpäivää teille kaikille! <3

Onko olemassa mahtavampaa lapsille suunnattua herkkua kuin vanukkaat? Ehkä ei. Siksipä pääsin pieneen taivaaseen (mua on perin helppo ilahduttaa, kuten huomaatte) löytäessäni YouTubesta Valion vanhoja mainoksia. Kohta videopalveluun tarkemmin, katsellaan ensin vähän kuvia.

Olen yrittänyt laittaa kuvat kronologiseen järjestykseen. Nopealla googletuksella en löytänyt tietoa siitä, milloin Valio toi nämä vanukkaat ensimmäisen kerran markkinoille, mutta löytämieni mainoksien perusteella niitä on ollut kauppojen kylmähyllyissä viimeistään 1980-luvun lopulla.

Näiden arvioisin olevan 1980-luvun lopulta, mutta mahdollisesti
jopa vuodelta 1990.

Nämä Valion NamiNamit ovat 1990-luvun alusta.

Aivan tarkkaan on hankalaa sanoa, miltä vuodelta nämä purkit ovat. Olen löytänyt itsestäni valokuvan vuoden 1991 tienoilta, ja siinä kädessäni on tuo etualalla oleva vaalenvihreä koalapurkki. Naminami! Erityisen jännittävältä tuo kuulostaa maunkin puolesta: kola-suklaa, jos vain oikein tihrustan. Kola! No onhan se miltei koala. Samana vuonna, eli 1991, Valio sai myös tämän uuden kolmivärisen logonsa, aiempi näkyy tuossa ylimmässä kuvassa.

Ja niin söpöt pikarit näillä vanukkailla! Voi miten kivalta tuntuu nähdä vuosikymmenten jälkeen näitä purkkeja. Etenkin tuo oranssi maitosuklaapurnukka näyttää niiiin tutulta. Oranssin värin fani jo pienestä pitäen, huomaan.



Kaikkein eniten noin maun puolesta muistelen kuitenkin banaaninmakuista vanukasta. On tietysti aivan eri asia, kuinka usein mahdoinkaan sitä syödä, en välttämättä montaakaan kertaa, mutta makea banaaniaromi jäi lähtemättömästi mieleen. Ja tietysti pieni Sipsu-simpanssi keltaisen purkin kyljessä (myös keltainen on lempivärejäni. En kyllä tiiä, mistä pidin 4-vuotiaana, varmaan vaaleanpunaisesta).



Tässä vaiheessa Valion logosta ovat jo värit himmenneet ja pari Naminami-makua on muuttunut. Se vaaleanvihreä koala on jäänyt kelkasta kuten myös taustalla väijynyt pupujussi (muistaako joku sen makua? ihan liian epäselviä kuvia...), tilalle ovat tulleet karamelli-tiikeri ja vaniljan makuinen jääkarhu.

Ja tottakai muistan, että olihan näillä hahmoilla nimetkin. Masse Majava, Sipsu Simpanssi, Pörrö Pesukarhu, Jeppe Jääkarhu. Ehkä myös Peppi-pupu ja Kille-koala. Muistaisiko joku enemmän? Esimerkiksi tiikerin ja oravan nimiä en muista :/


Ruokavaraston mainoksesta vuodelta 2002.

Vuosituhannen vaihteessa Naminamien ulkonäkö olikin jo aika erilainen - ja siis tietysti nuo 90-luvun alun purkit ovat hienoimpia... Kuvan pikarit ovat jo vuodelta 2002, samana vuonna Valiolle tuli tuo näissäkin purkeissa oleva sininen sinettilogo. Mielestäni kuvien eläinhahmot eivät ole enää kovinkaan söpöjä, ja osa eläimistä on muutenkin jo erilaisia aiempiin verrattuna, mutta on siellä edelleen ainakin tuo Jeppe Jääkarhu (vaaleansininen purkki). Sittemmin Naminamit ovat muuttuneet nimeltään ja ilmeeltään: nykyisin ne ovat Kidius-vanukkaita, mutta niissä on edelleen erilaisia eläinhahmoja.

Ja sitten vielä lopuksi vähän niitä tv-mainoksia. Löysin siis sattumalta YouTubesta "Valion vanhoja mainoksia" -listan, jossa on mainoksia mustavalkoisilta ajoilta 2000-luvulle. Sinne vain hakemaan :) Melko harvat niistä kuitenkaan olivat minulle tuttuja ja eniten ilahduin nimenomaan näistä vanukasmainoksista. Myös Viilis-mainokset olivat hauskoja. Niitä voi hakea sieltä, mutta tässä kätevästi samaan videoon koottuna useampi Naminami-mainos, ollos hyvät.



tiistai 12. helmikuuta 2013

Pezit

Ylen sivuilla oli kiinnostava juttu Pez-karkeista ja -karkkikoneista. Miten iättömiä ne ovatkaan! Vain pari viikkoa sitten ostettiin sellainen sukulaispojalle lahjaksi. Aikanaan olin tosi yllättynyt äitini sanoessa, että no juu hänelläkin oli sellainen lapsena. Olin luullut Pezejä ysäri- tai ehkä kasarijutuksi! Mukavaa, että Pezeillä on oikeasti pitempi historia.


Kotona meillä oli minun lapsuudessani kolme Pez-konetta: Valkoinen Snoopy, vaaleanpunainen Iines Ankka sekä sininen Roope Ankka. Aikanakin tämä yksi on edelleen tallessa.


maanantai 11. helmikuuta 2013

Ja suosituin ysärilelu on... Barbie!

Vähän aikaa sitten minulla oli tässä blogissani kysely siitä, mitä oli 1990-luvun kivoin lelu. Tietysti siihen saattoi vastata monellakin perusteella: mitä pitää kaikkein ysäreimpänä, mikä oli muistikuvien mukaan silloin itselle tärkein tai mitä eniten naapurin kaveriltaan kadehti. Tai jotain muuta. Kiitos kovasti kun naksauttelitte vastauksia. Tältä se lopulta näytti:

1. Barbie (ja Cindyt ja Petrat)  52 ääntä
2. My Little Pony      39
2. Legot      39
4. Pikkuiset muovioliot Trolleista Kinder-yllätyksiin  29
5. Polly pocket ja Teeny Weeny  20
6. Pikkuautot ja automatto  17
7. Turtles-ukkelit  14
8. Klassinen nukkekoti   11
9. Baby born ja muut nuket  9
9. Pikkaraiset ja Sylvanian Families   9
9. Joku muu   9
12. Radio-ohjattavat autot   7
13. Teletapit   5
14. Action man (myös Barbien miehenä)   4

Yhteensä äänesti 97 tyyppiä, oj så mycket :) Muutama jaksoi kirjoittaa kommenttejakin:

+ klikkailemieni barbien ja teeny weeny familiesin lisäksi ehdottomasti little pet shop-elukat. niiden kanssa vietettiin hurjan monta riitaisaa leikkihetkeä siitä että kuka saa leikkiä kuningatarkissalla! Myös pehmolelut olivat suuressa huudossa läpi leikki-iän. 
+ Barbiet totta kai. Mutta myös Playmobilit olivat äärimmäisen kova juttu.
+ Minulle tärkeitä olivat pollissa mainittujen lisäksi Littlest petshop -hahmoja vaikka kuinka paljon. Niitä on taas nykyäänkin, mutta ne ovat kaksi kertaa isopäisempiä. Ei sillä, että päiden koot olisivat 90-luvullakaan olleet realistisia.

Oi ihana Barbie! Jotenkin sen suosiota saattoikin ounastella.

Tuo kommenteissa mainittu Little pet shop ei koskaan ollut minulle tärkeä lelu, niin en ymmärtänyt laittaa sitä äänestysvaihtoehdoksikaan. Googlettelun kautta voin sanoa niiden näyttävän jokseenkin tutuilta, mutta ystävilläkään ei tainnut niitä kuitenkaan olla. Hmmph :/ Playmobil sentään on tutumpi, meillä oli kotona Playmobil-asuntoauto, joka oli tarkoitettu sirkuksen voimamiehen asunnoksi. Kai sillä joskus tuli vähän leikittyä, mutta koska playmobilit rajoittuivat siihen yhteen, niin leikki ei yltynyt suuriin mittasuhteisiin. Mitään oikeaa sirkusta meillä siis ei ollut, muistan vain ne voimamiehen painot.

Barbie, maailman lasten ystävä,
kansojen ystävyyden symbolina!

Barbie-katalogista jossain vuoden 1991 paikkeilla.
Kaiken lukemisen tuloksena kannet ovat irronneet, niin varmuudella en tiedä.


perjantai 8. helmikuuta 2013

Mainosrakkautta vuodelta 1994

Kaksi hivenen samanhenistä tv-mainosta vuodelta 1994. Oi rakkautta <3


Tässä Sunnuntai-mainoksessa tiivistyy koko se visuaalinen maailma, jonka niin läheisesti 1990-lukuun liitän. Pehmeä, keltaisen oranssi valo ja aavistuksenomainen unimaisuus. Vähän blurria kehiin! Mainos on tietysti muutenkin söpö ja romanttinen. Ja ehkä minä vähän jo kaipaan kesää ja kultaisia auringonlaskuja.


Tämä Elovenan mainos puolestaa on hauska siksikin, että siinä "pääosanaista" esittää Anu Palevaara, Salattujen elämien Jenni Vainio. Nostalgista pellonreunaa löytyy sieltäkin. 

Niinhän se on, ainakin mainostentekijöiden mielestä ja minunkin, että hyvä ruoka parempi mieli! Ja sekin lause taisi olla suoraan jostain mainoksesta.

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Voimariinia, Floraa, Keijua vai Voilevia?

Oi vanhoja aikoja! Kun Voilevi sai olla Voilevi ja Voimariini Voimariini. Kun sana voi sai esiintyä siellä, missä sitä sipaistiin voileiville. Nykyään kylmähyllystä löytyy Kevyt Leviä (kevyt levi, mitä nimi sekin muka on...) ja Oivariinia. Oivallista tietty.

Voilevi, vuosilta 1990 ja 1995.

Jos ollenkaan oikein muistan, niin meillä oli kotona oikeastaan aina Flora-nimistä margariinia. Joskus 1990-luvun alussa osallistuin Floran piirustuskilpailuun, siinä piti kaiketi piirtää jotain kukkakuviota, samaa jota jossain vaiheessa oli niissä purkeissakin. Samanhenkistä kuin tuossa allaolevassa mainoksessakin näkyy, se vain oli eriväristä riippuen rasvaisuudesta ja suolaisuudesta. Se meni ihan hyvin, sillä sain palkinnoksi Flora-paistinlastan. Se on yhä käytössä, tosin itse lastan kahva on jotenkin hieman sulanut siitä kohtaa, jossa lukee Flora. Nykyään siinä lukee "o a". Äffästä näkyy vain ylin vaakaviiva. Höh!

Flora, mainos vuodelta 1993.

Tässä margariiniasiassa jakolinjat eri perheiden välillä oli selkeät. Meinaan jos suinkaan muistan ollenkaan oikein, niin kahdesta läheisimmästä ystävästäni toisen kotona oli aina Keijua (T) ja toisen Voimariinia (H). Ehkei niitä oikeasti ollut aina, mutta joskus varmaan kuitenkin, koska näin sen muistan. He voivat toki itsekin tätä kommentoida :) Hassua, miten kaikilla perheillä on omat tapansa, ja osa niistä siirtyy toki jälkipolvillekin. Mistä lie nekin tulevat alunperin.

Noin vuodelta 2000.


Voimariini joutui siis muuttamaan nimeä vuoden 2005 lain nojalla, sillä sen mukaan sanaa "voi" ei saanut enää esiintyä tuotteissa, joissa ei ollut käytetty pelkästään voita. Kiitos EU tästä. Voilevi oli muuttanut nimensä jo aiemmin. Voilevi oli tullut kauppoihin vuonna 1987 (ehkä maailmanhistorian hienoin vuosi muuten) ja KevytLeviksi tuote tuli vuonna 1999. Tämän minulle kertoivat Valion nettisivut. Voimariini ja Voilevi olivat muuten molemmat Valion tuotteita. Pieni maa. Oli meillä kotona joskus Voileviakin, koska sisko tykkäsi siitä. Se paistinlasta oli ehkä tehnyt musta Floraistin, mutta sittemmin olen luopunut kaikista tarkoista vaatimuksista. Kaikenkaikkiaan syön leipää paljon, olen aina syönyt, joten näilläkin asioilla on kuitenkin jonkinasteista merkitystä. Karppaajaksi tästä bloggaajasta ei siten taitaisi olla, joskin sehän on kai jo pois muodista.

Voimariini, mainos vuodelta 1994.
Sopinee rasvaksi lammaskaaliin...

Nämä(kin) kuvakaappaukset tv-mainoksista, kas tästä.


Ja yksi yksi erikoisempi tuote, johon en itse muista lapsuudessani törmänneeni: Kevyt Maukas! Siinäpä jännitävä ja innovatiivinen nimi tuotteella. Itse olen joskus aiemmin pitänyt erilaisia kevyttuoteita lähinnä 2000-luvun juttuna, mutta ysärilehtien selailu on kyllä onnistunut vakuuttamaan minut siitä, että ainakin jonkinkokoiset markkinat kevyttuotteilla oli olemassa jo edelliselläkin vuosikymmenellä, joskin ei näiden erilaisten tuotteiden määrä nyt aivan jumalaton ole. Käsittääkseni kevytvillitys alkoi jonkinmuotoisena jo 80-luvun puolella, näppituntuma nääs. 

Suuri Käsityö -lehdestä, 1992.

Nam! Ruokalehti, 1994.

Yksiä kevyttuoteita olivat tietysti Kevyt Linjan (sittemmin nimellä Lätta) olleet elintarvikkeet. Niistä ja Valion kevyttuoteista olen blogannut jo aiemmin, siispä tässä.

maanantai 4. helmikuuta 2013

Salamaa, liekkiä ja pari aasinsiltaa

Kas tässä yhdistyvät kivasti kaksi erilaista tulista ja räiskähtelevää asiaa: salamat ja liekit. (Lopuksi juttu lavertuu koskemaan niin Pohjantähteä kuin Saloakin.)

No joo.

Yksi eniten katsomistani lasten- ja nuortenohjelmista 1990-luvulla oli Kultainen Salama. Olen ikionnellinen siitä, että sarjaa löytyy jokunen pätkä myös Ylen Elävästä arkistosta, jaksoja Miljoonakeikka ja Kaahariauto. Kolmaskin kaksiosainen jakso oli kyllä sillä vhs:lla, jonka kirjastosta kerta toisensa jälkeen lainasin. Luin myös Taru Mäkisen alkuperäisiä Kultainen Salama -kirjoja, joihin tämä tv-sarja perustui.

Pari päivää sitten kuuntelin Ylen Yöradiota, siellä oli toiveiden yö. Yksi toivekappale oli kiva yllätys, sillä se toi mieleeni Kultaisen salaman, vaikka onkin vain ysäri-iskelmärockia. 

Kaahariauto-jaksossa salaperäinen kaahariauto ajaa yön pimeydessä maanteillä ja onnistuu haavoittamaan niin Kultaisen Salaman Elisan Bella-kultaistanoutajaa kuin myöskin paikallista jalkapalloilijaa, Teemu Mäkeä. Kultainen Salama alkaa tonkia asiaa ja pääsee lääkäri Kankaanpään jäljille. Tutkimusten myötä selviää, että rattijuoppo kaahailija ei olekaan itse lääkäri vaan tämän alkoholistivaimo. Kankaanpäiden poika Leo on muuten ah niin söpö punkkari, luulen että saatoin digata siitä jo 90-luvullakin! :) Aww ^_^ Leo on Visan vanha tuttu linturetkeltä ja herttaisa tyyppi muutenkin, etenkin kun tuo about täysi-ikäinen poika jaksaa hengata ala-asteikäisten poikien kanssa. Njooh, hieno hahmo!

Jaksosta Kaahariauto. Löytyy Elävästä arkistosta, 
sinne vaan. Kukahan tää näyttelijä mahtaa olla?


Sitä pätkää ei Elävästä arkistosta ei löydy, mutta näin sen muistan: Rouva Kankaanpää on jälleen juomassa jossain paikallisessa pubissa. Siellä soi taustalla eräs laulu. Rouva lähtee sieltä ajamaan ja Kultaisen Salaman Visa ja Hakkeri huomaavat sen ja soittavat poliisin. Rouva lähti ajamaan ilmiselvästi hiukan pöhnässä, koska tämä ajoi "parkit päällä", vaikka minulla ei 90-luvulla ollut hajuakaan mitä se tarkoittaa.

Ja se siellä pubissa soinut kappale oli tietysti Liehuva liekinvarsi

Kappale on alunperin Markku Blomqvistin ja vuodelta 1977. Hän esitti kappaleen Suomen Euroviisukarsinnoissa, mutta kisalippua ei sillä kyllä tullut. 1990-luvulla kappaleen teki tunnetuksi Timo Turpeinen. Mitä nyt olen kuunnellut niin kumpikaan versio ei kuulosta ihan siltä millaisena kappaleen muistan, mutta Turpeisen on lähempänä ja luultavasti juurikin se oikea. 




Ja hiukan turhanpäiväistä triviaa:
Markku ja hänen veljensä Mauno Blomqvist ovat Salosta ja Uskelasta kotoisin! Näistä hepuista Mauno Blomqvist kiinnostaa minua hivenen enemmän, sillä hän on muun muassa laulanut vasemmistolaisia lauluja 1970-luvulla, ja minullakin on ainakin yksi hänen laulamansa kappale jollakin levyllä. Vuonna 1967 Mauno Blomqvist ohjasi Salon Vuohensaaren kesäteatteriin version Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaanista. (On myös mainittava jälleen kerran, että Kultaisessa Salamassa Terhin ja Rekon isää esittää upea Aarno Sulkanen, joka näyttelee Akseli Koskelaa Edvin Laineen Pohjantähdessä...) Hän toimi lisäksi niin oopperalaulajana kuin näyttelijänäkin, mm. Uuno Turhapurossa.

Tässä Turun Sanomien juttu Mauno Blomqvistista vuodelta 2005, jolloin hän teki jäähyväiskonsertin Salon Kivassa.

Voimme ehkä pitää maailmaa pienenä paikkana, jossa kaikki liittyy kaikkeen. Hilirimpsis!