keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Yksin kotona - Jouluelokuvaklassikko



Vuonna 1990 ensi-iltansa saanut Yksin kotona (Home Alone) on 1990-luvun lastenelokuvagenressä klassikko, ja samaa se on jouluelokuvienkin suhteen.



Elokuvassa Macaulay Culkinin esittämä pikkupoika Kevin McCullister jää vahingossa yksin kotiin muun perheen lähtiessä joulun viettoon. Kevin tosin sattuu olemaan keskimääräistä nerokkaampi lapsi, ja niinpä hän ei joudu sormi suuhun edes siinä vaiheessa, kun varaskaksikko Harry ja Marv ottavat McCallisterin kodin kohteekseen. Kevin onnistuu puijaamaan varkaita tavalla jos toisellakin, ja lopulta Kevinin unohtamisen huomannut perheen äiti palaa kotiin - tosin hauskasta humppabändin kyydissä, kun hän ei saa tarvittavaa lentoa. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Elokuva oli erittäin suosittu, ja niinpä se saisin oikein jatko-osien sarjan. Näistä olen nähnyt vain kakkososan, joka mielestäni oli ainakin yhtä hauska kuin alkuperäinenkin. Kakkososassa, Yksin kotona 2 -elokuvassa (Home Alone 2: Lost in New York, 1992) Kevin eroaa Floridaan joulunviettoon suuntaavasta perheestään lentokentällä, ja joutuu vahingossa viettämään lomaansa yksin New Yorkiin. Eipä aikaakaan, kun ykkösosasta tutut rikolliset ovat taas pojan perässä. Paras kohta elokuvassa mielestäni Kevinin taiteilema suihkussa oleva "varjohahmo", mukamas Kevinin isä, joka onnistuu petkuttamaan monia. Toisessa hyvässä kohdassa Kevin harhauttaa hotellin henkilökuntaa soittamassa viereisestä huoneesta jotain vanhaa elokuvaa. Tästä mainiosta kohtauksesta on tämä allaoleva video:




Macauley Culkinista tuli suuri lapsitähti, ja hänen elämäänsä seurattiin 1990-luvulla muun muassa Suosikin sivuilla. Tarina tosin oli hieman surullinen, sillä ei Macaulaylla tainnut mennä kovin hyvin. Hän on tehnyt monia elokuva- ja tv-rooleja (pitäen tosin noin kymmenen vuoden tauon 1994-2003), mutta hänen suurin ja tunnetuin roolinsa on, ylivoimaisesti, 1990-luvun alun Kevin McCallister. 2000-luvulla hän on saanut julkisuutta muun muassa huumeidenkäytön vuoksi. Taisi tulla liikaa julkisuutta liian nuorena, surullista. Viimeisimmän lukemani tiedon mukaan Culkin kirjoittaisi tällä hetkellä toista kirjaansa. Tiedä häntä. Yksin kotona -elokuvat ovat joka tapauksessa erottamaton osa 1990-lukua, ja luulenpa niiden naurattavan katsojia yhä.


Macaulay Culkin vuonna 1991.
Kuva Wikipediasta.

PS. Tässä pieni linkki, jonka takaa löytyy lisää 1990-luvun jouluelokuvia. Itse en tosin tunne niitä kaikkia: Top 10 Christmas Films of the 1990s.

6 kommenttia:

  1. Yksin kotona oli ehdottomasti koko lapsuuteni lemielokuva joka hakkasi jopa pienen merenneidon ja kapteeni koukun, se oli niin jännittävä ja kevin oli niin supersöpö! Ja koko idea oli jotenkin niin herkullinen, lapsi jää yksin ja taistelee rikollisia vastaan.

    Oi, täytyykin katsoa tämä jouluna ihan vhs:ltä tunnelman takia.

    Minusta Macaulay on edelleen tosi söpskä poika nyt kun on päässyt ilmeisesti huumeistakin eroon. Aloittaisipa vain ne näyttelijänhommat jälleen.

    VastaaPoista
  2. Muksuna tuo oli aivan loistava pätkä, nykyään jo vähän liian monta kertaa tullut nähtyä ne kaksi ekaa (seuraavia jatko-osia en ole koskaan vaivautunut katsomaan).

    Top 10 -listalla ei ollut kuin yksi josta en koskaan ole kuullutkaan (mikä on ihme koska Angela Lansbury on ihana!).

    Jaa-a, kai se täytyy kohta taas ruveta väsäämään soittolistaa joululeffoista, joita voi sitten jankata päivästä toiseen aina jouluaattoon asti!

    VastaaPoista
  3. Nuo kaksi ensimmäistä Yksin Kotona -leffaa kuuluvat edelleen joulutraditioihini. Ne pitää katsoa ainakin kerran vuodessa :D Pidän enemmän vielä kakkososasta, koska New York <3

    Kolmosesta ja nelosesta ei nyt voida edes puhua samassa lauseessa... Tosin kolmannessa Yksin kotona -elokuvassa on mukana tuleva supertähti, Scarlett Johansson :D

    VastaaPoista
  4. Mä olin onnellisessa asemassa, isoveljen yks kaveri nimittäin näytti AIVAN Macaulay Culkinilta. Voitte vaan arvailla kuinka rakastunu mä olin :)

    VastaaPoista
  5. Halusin aina nähä nää leffat ja on mielikuva et olisin nähny ne vaan pari kertaa - äiti inhos sitä "slapstick" tyyppistä huumoria joten ei sitä tullu katottua niin usein. Mut silti ku katoin noi trailerit, kaikki noi kohtaukset on kuitenkii tuttuja! Oli siis harvinaista herkkua aina ne kerrat ku satuin olemaan serkkujen luona sillon ku nää (tai muita mitä en kotona saanu tai "saanu" kattoa) sattu tulemaan telkkarista :D Nääkii tullu katottua varmaan siis useemman kerran siellä, kerran niin hyvin muistan...
    Noissa eniten itteä kiehto nimenomaan noi "ketjureaktiot", siinä on edelleen jotain jännää ja nyt tekeekii mieli kattoa nää molemmat uuestaan :D

    YK3 oon sitten nähny useemman kerran. Se oli yhellä lapsuuden kaverilla vhs:nä ja lainasin sen joskus pitemmäks aikaa. Siinä on siis ihan eri poika pääosassa ja oliko jopa eri roistotkii. Näyttelijät siis vaihtu mut hahmot kuitenkii pysy samana. Muistan kyllä et se ärsytti minuu, mut jakso sitä silti kattoa niitten "ketjureaktioiden" takia. Erityisesti tuli mieleen se ku Kevin pystytti suihkuun jonkun ihmisen kokosen ja muotosen pahvimainoksen ja radio oli päällä ja/tai papukaija laulo laulua.

    Voikohan se olla näitten leffojen syytä et pienenä myös pelkäsin paljon murtovarkaita hmmm...........

    VastaaPoista
  6. Oh, my bad! Wikipediaan nimittäin sukelsin ja eipäs muuten 3:ssa leffassa ollukaan samat hahmot eri näyttelijöillä! Siinä pojan nimi on Alex Pruitt (niinku myös näyttelijä on Alex) ja kahen sijaan onkii neljä roistoa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, muru! :)