Olet usein mun repussain

Koulut ovat alkaneet jälleen, vuodenkiertoa ei voi estää. Ei olla edes elokuun puolella, kun kaiken maailman Takaisin kouluun! -tavarat rynnivät marketteihin. On reppua kynää kumia viivotinta kirjoitusalustaa... Ja hei, bongasin viikko sitten Suomalaisesta kirjakaupasta värillistä kontaktimuovia! Oli vaaleanpunaista ainakin, kenties sinistäkin. Ainakin minun ala-asteellani niitä näkyi kivasti, kuten myös sellaisia värillisiä muoveja, joissa tosin ei ollut liimapintaa. Ne olivat kyllä aika epäkäytännöllisiä sikäli, että kyllähän ne kuitenkin repussa ja pulpetissa kuluivat reikäisiksi. Siitä oli äideillä (isillä?) kivaa iltapuhdetta niitä muovitellessa. Itsestäni olen kyllä löytänyt aikamoisen kontaktoijan. Voisin olla ammattimainen kirjojen kontaktoija sekä lahjapaketoija.

Aloitin oman koulutieni syksyllä 1994. Suomi ei kuulunut Euroopan Unioniin, Martti Ahtisaari oli vasta valittu presidentiksi. Keskustapuolueen Esko Aho oli pääministerinä ennen tulevia Harvard-aikojaan, Suomen virallisella albumilistalla jyräsi Crash Test Dummies. Heidän suurin hittinsä on Mmm Mmm Mmm Mmm. Se on ollut suuri hitti myös ystävieni keskuudessa Sing Starissa. Minulle suurimpia hittejä olivat luultavasti, no, Smurffeja ei vielä ollut, joten ehkä kuuntelin sitä mitä radiossa soi ja mitä isä oli sieltä c-kaseteille nauhoittanut, eli J. Karjalaisen Villejä lupiineja. Kun päästäisiin syyskuuhun, Rednexin Cotton Eye Joeta ei pääsisi pakoon. Yäk, inhoan sitä. 1990-luvulla saatoin pitääkin.

(Tai hei, ehkä tämä oli lempilauluni:



Kyseinen lastenlaulu, Muksis, löytyi ainakin meidän koulussa käytössä olleesta vihreäkantisesta Musica-musiikinkirjasta (Musica 3-4). Omissa muistoissani se tosin lauletaan hyvin paljon laahaavammin.)

Ei taloudella vieläkään erityisen kovaa mennyt, Nokian suurimmat kulta-ajat olivat vielä tietämätöntä tulevaisuutta. Sauli Niinistö valittiin Kokoomuksen puheenjohtajaksi, Helsingissä järjestettiin yleisurheilun EM-kisat: Sari Essayah voitti naisten 10 kilometrin kävelyn, Seppo Räty heitti keihäässä hopeaa. Suomi ei ollut koskaan voittanut jääkiekon maailmanmestaruutta. One Directionin jäsenet olivat 1-vuotiaita, kuten myös Markus Granlund. Mikke saattoi ottaa ensimmäisiä luisteluliukujaan. 

Ja minä marssin kouluun. Tai kävelin nyt ainakin. Siitä se koulutie, joka omalla tavallaan jatkuu yhä. Ensi vuonna olisi siis 20-vuotisjuhlavuosi! Mietin juhlallisuuksia.

Aapiseni oli Aapeli, siitä olen ennenkin kirjoittanut. Muita koulutieni täytteitä ja repun painoja olivat muun muassa Plussa-matematiikankirjat, Musica-musiikinkirjat, Horisontti-historiankirjat, Ympäristötieto, Yes-englanninkirjat ja Hyvä Paimen -uskonnonkirjat. Tältä ne näyttivät:

Ala-asteen koulukirjoja 1990-luvulta: Koulun ympäristötieto 6 työkirja, Horisontti 2 työkirja, Hyvä Suomi 1 Pienet kirjoituskirjaimet, Aapistehtävät Pienaakkoset kevät, Hyvä Paimen 1, Iloinen Käsialavihko 2, Plussa matematiikka 2 syksy, Plussa matematiikka 3 kevät, Yes Stories, Yes Beginnings.


Huomatkaa upea, pinkin ulkokuoren saanut äidinkielen pienaakkoset-kirjanen ylhäällä oikealla! Ihanaa kontaktimuovia, tuolla kun ois saanut kaiken päällystää... Niin en kyllä tykkäisi.

Olimme koulumme viimeinen vuosikerta, joka oppi lukemaan Aapelin avustuksella. Meitä seuraavat saivat käsiinsä Onnin ja Ennin tähdittämän Iloisen aapisen. Niinpä meilläkin oli sitten jo toisella luokalla sarjaan kuulunut äidinkielen kirja, ja siihen kuului tuo keskellä oleva violetti käsialavihko. Kaikenkaikkiaan kuvaan on eksynyt etupäässä työkirjoja, koska aniharvan lukukirjan oppilas sai omaksi. Tuo englannin Yes, Stories -teos on erikseen meille kotiin ostettu (en muista milloin tai miksi, mutta kovin hieno kuvitus siinä on, joten hyvä homma). Hyvä Paimenkaan ei ole omani. Tietääkö muuten joku, koostuuko ala-asteen ensimmäisten luokkien uskonto edelleen etupäässä Raamatun tarinoista?

Oliko teillä samoja kirjoja, tai onko jokin koulukirja jäänyt lähtemättömästi mieleen?

Seuraavasta voin sanoa vain aww. Väärin laskettua laskua myöten nostalgista.

Ala-asteen matematiikkaa, Plussa-sarja.

Aiempi Aapis-postaukseni löytyy täältä.

Kommentit

  1. Hah, tosiaan niitä kirjoja kontaktimuovitettiin. Minä halusin aina kirkkaan kontaktimuovin.

    Minulla oli Ennin ja Onnin iloinen aapinen ja se oli minusta ihana! Noista ainakin ympäristötieto ja horisontti näyttävät tutuilta. Ja Musica tietysti! Meillä on tuo vihreä Musica, miehen 1979 syntyneen veljen vanha. Nykyään kirjasarjat vaihtuvat paljon tiuhemmin. Myös ala-asteen Ok English -kirjasarja taisi olla sama kuin hänellä.

    VastaaPoista
  2. JOO, mullakin oli nuita kirjoja repussani ala-asteella! Varsinkin tuo käsialavihko on jääny mieleen <3

    VastaaPoista
  3. Yes-englanninkirjat Vicky from Venuksineen oli täälläkin! Aloitin -97 ja siinä välissä taisi matematiikan kirjoiksi tulla suurimmalle osalle Laskutaito, tai ainakin muistaisin useiden muistelleen sitä.
    Harmittaa vähän, etten ole löytänyt kovin monia, joilla olisi ollut Aapisten aapinen aakkosperheineen. Meillä nuo värilliset muovit olivat "taskumaisia" päistä, jolloin vihon kannet laitettiin juuri niihin taskuihin. Muistan muovien halkeilleen etenkin selkämyksen kohdalta.

    VastaaPoista
  4. Olin viime syksynä työssäoppimassa eräässä 1. luokassa ja mitä nyt ohimennen kerkesin heidän uskonnonkirjaansa selailla ja muutaman uskonnon tunninkin nähdä niin aika erilaista oli kuin omaan aikaan, vaikka en kyllä ensimmäisten luokkien uskontotunneista juuri mitään muistakaan. Mutta aika käytännönläheiseltä se kirja vaikutti, paljon oli erilaisia käsiteltäviä teemoja (mm. perhe, ystävyys, kiusaaminen, kuolema) ja niitä käytiin keskustelemalla erilaisia tehtäviä tekemällä (esim. piirtämällä) läpi. Oli siellä sitten välissä kanssa ihan Raamatun kertomuksiakin typistetyssä muodossa, ainakin luomiskertomusta taisivat käydä silloin minun paikalla ollessa läpi, muistaakseni kuuntelivat CD:ltä. Mutta semmonen kutina mulla on että meidän aikaan keskityttiin melkeinpä vain ja ainoastaan niihin Raamatun kertomuksiin ja virsien laulamiseen. :)

    VastaaPoista
  5. Horros: Voi että, mullakin oli just niitä muovitaskuja vihkoihin :D Varmaan aika monessa värissä tietysti. Ne olivat sinänsä kyllä ihan käteviä ja monesti uudelleen käytettäviä, mikä tietysti on hyvä asia.

    Peura: Tuo uudenaikainen uskonnonopetus kuulostaa kyllä niin paljon järkevämmältä kuin se silkkojen raamatun tarinoiden lukeminen. Vaikka onhan niitäkin noin kulttuurisesti hyvä tuntea.

    Itse en kyllä muista oikein yhtään, että mitä se ala-asteen uskonto meillä mahtoi olla sitten ekan (ja tokan?) luokan jälkeen. Olikohan silloinkin jo jotain juttua esimerkiksi maailman muista uskonnoista? Ei mitään hajua, että senkin on voinut tyystin unohtaa.

    VastaaPoista
  6. Uskonnon opetus on muuttunut tosi paljon, koska se ei ole enää tunnustuksellista. Opetin ekaluokkaa viime vuoden, eikä meillä ollut oikeastaan muuta selkeän uskonnollista ainesta kuin luomiskertomus, joka esittelynomaisesti lapsille kerrotaan ja sitten joulu- ja pääsiäisjutut, jotka kyllä tulee joka vuosi. Muuten alakoulunkin uskonto on painottunut tosi paljon moraali- ja etiikkaopetukseen, mikä on aivan loistavaa. Kiittäminen, anteeksipyytäminen ja ryhmässä toimiminen ovat isossa osassa uskontoa nykyään. Meidän luokan kirjahyllyssä nököttää edelleen eka- ja tokaluokkien Hyvät paimenet, ja kyllä niitä lukiessa tulee vähän absurdi olo. :D

    VastaaPoista
  7. Minäkin olen joskus vetänyt pari uskonnontuntia ekoille, ja Jesse oli kyllä vähän taka-alalla. Vitosilla olin ussassa ihan kevään viimeisiä tunteja, ja silloin ne täytteli jotain tunteita, ihastumista ja vähän murrosiän seksuaalisuuttakin käsitteleviä työkirjan sivuja. (?!)

    Opetussuunnitelman perusteissa (2004) sanotaan edelleen, että mm. UT, VT, Jeesus ja muut (kristilliset) kirkot käsitellään vuosiluokilla 1-5 ev.lut. opetuksessa.

    Minun 90-luvun ussanvihkoistani löytyy ainakin läksynä piirretyt Sakkeus puussa, 5 leipää ja 2 kalaa ja pakanasta kristityksi kääntynyt Paavali. Meilläkin oli se Hyvä paimen. Mielestäni maailmanuskontoja ei esitelty mainintaa kummemmin kuin vasta yläasteella.

    Aloitin koulutieni Onnin ja Ennin kanssa. Osasin jo lukea sujuvasti, ja meinasin tylsistyä, kun suurin osa tavaili hitaasti kirjan takaa a i ai i u iu... Ekalla meillä oli matikassa Plussa, joka vaihtui sitten Laskutaidoksi. Ypi oli sama, enkussa oli kunnon kasaripainos OK English -sarjasta. Kuunteluista jäi kyllä se vahva brittiaksentti mieleen. :D Aloitettiin enkku leikin kautta jo tokalla. Silloin meillä oli Easy peasy, jossa esiintyi Cappy the caterpillar. :)

    Vain työkirjoja saatiin omaksi. Myöhemmät vuosikurssit taisivat joutua kierrättämään niitäkin, eli tekivät tehtävät vihkoon... Muistan myös, että jossain vaiheessa alettiin saada puolikas kumi ja vain yksi kynä per lukuvuosi. Suurimmalla osalla oli tietysti omat välineet, eli siitä ei ollut suoranaista haittaa, mutta s i l t i...

    VastaaPoista
  8. Kun aloitin ekan luokan 1993, kerkesin kaksi ekaa viikkoa viettää yhdessä pienessä koulussa, jossa aapisen hahmoina olivat jo Onni ja Enni. Sitten uudessa, isommassa koulussa aapinen oli juurikin tuo Aapeli-hahmon kirja.
    Muistan myös, että kaikkein hauskinta oli r-äänteiden tavaaminen.

    Ekoista englanninkirjoista ei ole kauhean valtaisia muistikuvia, muistan lähinnä sen, että eräs kirjan hahmoista, opettaja, oli nimeltään Miss Take :D

    Plussa-kirjat oli meilläkin käytössä läpi koko ala-asteajan, vaikka viidennellä vaihdoinkin taas koulua.
    Ympäristotiedon kirjat oli kanssa samat kuin tossa kuvassa :)

    Muistan myös sen hirveän ärsytyksen, mikä vanhempiin iski aina koulujen alkaessa, kaikkein pahin tais olla just silloin kun kaikki neljä sisarusta oltiin samaan aikaan ala-asteella ja kaikkien kirjat oli pakko päällystää :D
    Yläasteella ei enää muistaakseni ollut pakko päällystää enää kirjoja, etenkään kun suurin osa oli ollut jo vuosikaudet käytössä ja niitä kierrätettiin niin kauan kun ne oli vaan käyttökelpoisia.

    VastaaPoista
  9. Mulla oli sama ympänkirja. Aapisen nimeä en muista, mutta siinä oli joku Nupukaisten perhe.

    VastaaPoista
  10. löysin siun blogin ja jään kyllä seurailemaan, ihana blogi ja aihe :)

    mie oon koulutieni aloittanu -96 ja meillä oli just nuo plussa-matikankirjat, 6.luokalle tuli vasta laskutaito. Tuo ympäristötiedon kirja näyttää myös tutulta :D Onni ja Enni oli meilläkin aapisena :)

    Nuoremmilta sisaruksilta on melkein kaikki kirjat vaihtuneet mut jostain syystä uskonnon kirjasarja on edelleen sama mitä miulla :D

    VastaaPoista
  11. Mä en tiedä onko mun peruskoulun uskonnonopetus ollut kovin yksipuolista siksi, että lähes kaikki kotipitäjässä oli lestadiolaisia. Jos ei ois historiaa opetettu, niin oisin eläny ysiluokalle asti aivopestynä siihen uskoon, että ei vaan ole muita uskotoja olemassakaan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista, muru! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pikaopas: 90-luvun teemabileet

Ysäri-tietovisa

Lelukirja, aika varma joulun merkki

Kaupan kylmähyllyllä - Valion 1990-luvun tuotteita

90-luvun korut: papukaijat, tarrakorvikset ja kaulapannat

Suosituinta musiikkia elokuussa 1997

Omo-info, kuinka voin auttaa?

Anttilan syysmuotia vuodelta 1993