torstai 28. kesäkuuta 2012

Fii

Eipä taida Fiitä enää kauppojen hyllyiltä kosmetiikkaosastolta löytyä. Ysärilehdistä näitä Fii-deodoranttimainoksia löytyy kuitenkin pilvin pimein, ja yhtälailla näitä taisi yhdellä jos toisellakin tytöllä olla. "Suihketta kainaloon" siispä, tai vaikka ihan sipaisukin, kyllä kelpaa eurodancen tahtiin ketkuttaa eikä läikkiä tule paitojen kainaloihin. Saattoi minullakin tällaista olla, mutten ole ihan varma. 



Fii Broadway


Fii Pikkumusta

MUOKS. 
Tällainen tuli vastaan nopeasti. Eli siis maailman rupuisin kuva, mutta kyllä siellä on Fiitä kaikkien muiden putiloiden seassa, ja vuosihan on 1991.


keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Spice Girls -musikaali Lontoossa !

Ystäväni kertoi tästä jo eilen minulle, mutta nyt kun Yleisradiokin jo pääsi aiheesta uutisoimaan, niin pistetäänpä tänne blogiinkin: Lontooseen West Endiin on nimittäin tulossa loppuvuodesta Spice Girls -musikaali!

Viva Forever -niminen musikaali ei ole sinänsä bändin tai sen tyttöjen elämäkerta, mutta se pitää sisällään paljon Spaissareiden lauluja. Matka Lontooseen siis tiedossa? ;)



tiistai 26. kesäkuuta 2012

Radiovinkki: Pystäreitä ja neonvärejä - Ysärin hiustyyliä

Yle Areena on ihan helmi, ihan niin kuin Ylen Elävä Arkistokin (voisin melkein saada jonkun palkkion tästä ainaisesta Yleisradion kehumisesta...), ja löysin sieltä aivan vahingossa tänään jotain erityisen kiinnostavaa. Nimittäin Tästä elämästä -nimisen radiosarjan, joka käsittelee hiukan kaikkea arkista asiaa, ihan tästä elämästä siis. Ajankohtaisempien aiheiden lisäksi menneitäkin muistellaan. Erityisesti teitä ja meitä saattaisi kiinnostaa 11. kesäkuuta tullut jakso Pystäreitä ja neonvärejä. Tämän 14 minuutin pätkän ehtii teistä kuunnella kuka vain :) (kuunneltavissa myös ulkomailla, vink vink!!)

Melrose Placen Jane. Hänetkin mainitaan.


Yhdeksänkymmentäluvun tyyliä ja muotia luvassa!

Eli mitä siis? "Parikymmentä vuotta sitten tytöt värkkäilivät etutukkaansa kaaren tai juppikukkulan ja pojat sukivat pystytukkaansa. Kaduilla näkee taas ysärihelmiä: maksihelmoja, kukkakuoseja, napapaitoja ja neonvärejä. 90-luvulla nuoruutensa elänyttä ysärimuoti saattaa hirvittää, mutta ei auta: trendikäs esimerkiksi värjää nyt hiuksensa kirkkaalla värillä tai hennon pastellisella, kuten tehtiin aikoinaankin. Mutta onko aika jo kypsä pystytukan uudelleen tulemiselle? Tigin trendikoordinaattorina ja parturi-kampaajana työskentelevän Mikko Vainion kanssa 80- ja 90-luvun hiustyylejä muistelee Reetta Arvila."

Vaikutteita haetaan tässä muun muassa Melrose Placesta ja Beverly Hillsistä.

Niinhän se on, että kaikki kiertää, ja ysäri on jälleen muodissa. Sori vaan, nyt etsitään käsiin kreppirauta ja hapsutetaan napapaidan hihat!


maanantai 25. kesäkuuta 2012

90-luvun herkkuja, taas

Netistä löytyy useista keskusteluketjuja, joissa ihmiset muistelevat 1990-luvun (ja vähän muidenkin menneiden aikojen) herkkuja, kuten karkkeja ja jäätelöitä ja limsoja. Jos kiinnostaa, kannattaa kurkata ainakin NES-retromaailmaan. Myös DVD-plazan sivuilta löytyy piiitkä ketju muisteluita "Lapsuuden muistorikkaat jäätelöt/karkit yms."

Kaiken maailman sivuilta löytyy myös paljon kuvia, joita en viitsi tänne laittaa kun ne eivät omiani ole, mutta kas tässä teille linkkejä noihin kuviin:

Pop-up, M.A.C. ja Lipsi -mehujäät. <-- Erityisesti tuo Lipsi-mehujää näyttää niiiin tutulta!




Ja minähän joskus mainitsin muistavani jäätelöt, joiden tikuissa oli huonoja arvoituksia. Kas, löytyi, tosin ulkomaankielellä.

HB:n jäätelömainos vuodelta 1994. Valitettavasti tosin ei sinänsä Suomesta, joten en tiedä, onko näitä kaikkia meillä myyty.

GB:n jäätelömainos på svenska. Myös tässä vuodelta 1997 ja 1995 tässä. Siellä on joukossa mm. Calippo-mehujäätä. Sitä myydään edelleen, ja googlettamalla löytyy paljon kuvia. Itse en osaa niistä sanoa, mitkä ovat 1990-luvulta ja mitä nykyisiä ulkoasultaan. :(

Ja lopuksi parhautta: pyramidin mallinen Trip-pillimehu. Tämä ko. kuva on tosin vanhempaa, 60-70-lukujen mallistoa. 1980-luvun Trip näytti tältä. Ja lopuksi vielä kertakaikkiaan houkutteleva kuva, joka tosin sekin 1980-luvulta - siellä on vaikka mitä retkievästä :)

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Juhannushuumaa Vaasan Rantarockissa

Suosikki 8/99.

Näin otsikoi Suosikki vuonna 1999 juttuaan, jossa kerrottiin siitä, miten tuon vuoden Rantarock oikein oli sujunut. Kyseessä oli monen aukeaman juttu kaikista suurimmista kesän festareista. Vastaavia artikkeleja oli tietysti monina muinakin vuosina.

"Vaasan helteessä bailasi kolmen päivän ajan tuhatmäärin hurmosta hakevia nuoria.
   Torstain esiintyjäkaartista Don Huonot, La Cream, Eagle-Eye Cherry, Sash, Coconut Girl, Sash featuring Inka, Infernal, A-Tyyppi, Bomfunk MC's ja New Londonbeat, sähläyskynnyksen ylittänyt Donkkarit [Tuuven huomio: Donkkarithan on Don Huonot, se mainittiin jo!] ja La Creamin kaunis Tess.
   Ilkeät juorukellot kihersivät Tessin ympärillä. Pitkään on supistu korvasta korvaan, että povekas nainen ei laula levyllään. Huhumylly kasvaa, kun luotettava taho vihjaa Tessin seurustelevan levy-yhtiönsä tiedottajan kanssa. Mutta Vaasassa barbie-muotoinen naikkonen haikaili bodatun järjestysmiehen perään. Muskelimies sattui juttelemaan erään radiojuontajan kanssa ja kimmastunut Tess jätti festarialueen taaksensa." (Suosikki 8/99)

Juoruilua jee! Kuten Suosikin tyyliin sopikin.

Festarin kanssa samaan aikaan toki julkaistiin myös hieno Rantarock-cd (ei tainnut olla c-kasettina tätä).



Rantarockissa esiintyivät kaikki 1990-luvun parhaimmat eurohumppayhtyeet ja monia suomalaisia rockbändejäkin. Itse muistin tapahtuman enemmän nimenomaan tekno- ja dancehuumana, mutta lauteilla olivat niinikään vielä punk-vaihettaan elävä Apulanta kuin vaikkapa Tehosekoitin ja jo mainittu Don Huonotkin.

YouTubesta löysin tanskalaisen Daze-yhtyeen suosikkikappaleeni Rantarockissa livenä esitettynä, In the middle of the night. Hämmentävää, en ole kuullut sitä sitten 90-luvun! Pidin siitä edelleen. Sillä tavalla kuin eurodancesta nyt pidetään. Ja pitää muuten sanoa etenkin tuon Daze-videon perusteella, että niin vahvassa humalassa on suurin osa katsojista, että tuskin muistivat seuraavana aamuna edes nähneensä Dazea. Juutuupista löytyy kasoittain muitakin videoita ja muun muassa MoonTV:n raporttia sieltä kesältä 2001. Tuo sama vuosi oli viimeinen, jona Rantarock aikansa muodossa järjestettiin Vaasassa. Erään aikakauden päätös mielestäni. Eurodancebuumi ja ketkuttavat puolialastomat laulutaidottomat tytöt taustanauhoineen alkoivat kenties olla hieman menneen talven lumia (tosin sama on jatkunut tähän päivään saakka Euroviisuissa...), eikä vastaavaa festaria mikään muukaan taho enää järjestänyt. Rock kuului muille festareille ja enemmän hiphop-elämään kuuluvaa musiikkia kuultiin muualla.

Rantarockissa esiintyi armaana 90-luvun viimeisenä kesänä muun muassa ihana E-Type.


Arvostan kahta rumpusettiä, mutta jos korvasi hajoavat huonosta laulamisesta, älä katso videota! Mutta toisaalta laulaja Linda Anderssonin vaateparsi on ihan näkemisen arvoinen. Ysäri"muotia" oudoimmillaan.


Ihanaa juhannusta teille!


maanantai 18. kesäkuuta 2012

Uusi uljas tietokoneaika

Kun minä olin ala-asteella, tietotekniikka vasta aloitteli vyörymistään elämääni. Vuoden 1995 tietämillä (saattoi siis ihan yhtä hyvin olla 1994 tai 1997...) meille tuli kotiinkin tietokone, mutta en tiedä saattoiko sillä tehdä juuri muuta kuin piirtää Paintilla (lempihommaani), pelata pasianssia ja jotain muistipeliä sekä peliä jossa Robin Hoodin näköinen häiskä ampui nuolella ilmapalloja - niin ja tietysti käyttää jotain alkeellista tekstinkäsittelyohjelmaa.

Oi sitä ihanaa aikaa. Tietokoneet olivat isoja valkosia moniosaisia mötiköitä, mutta toisaalta jo perin edistyneitä verrattuna johonkin 1970-luvun huoneenkokoisiin kaapelikasoihin. Näytöt olivat kuten ajan televisiotkin: syviä ja isoja ihan joka suuntaan. Näppäimistö kolisi kolhosti. Hiiren sisällä oli kuula, joka piti välillä puhdistaa hiuksista. Hiirissä ei pahemmin vielä ollut "rullaa", jolla sivua olisi voinut skrollata alaspäin. Vaan haittasiko tuo!

Myös Spice Girlsin Geri oli perin tekninen.

Ja mikä olennaisinta: naurattaahan se nyt, mutta kukapa silloin muka tiesi siitä, mitä tuleman piti? No ei. Ehkä joku laitteidenkehittelijä korkeintaan, mutta meillä lapsilla ei ollut hajuakaan. Se, mitä meillä oli, oli uusinta uutta ja hienoa ja edistynyttä. Onhan totta, että milloinkaan ennen ei maailma ole niin nopeasti muuttunut, kehittynyt ja teknistynyt niin nopeasti kuin 1900-luvun lopulla.

Ollessani hieman päälle 10-vuotias meille kaikille tehtiin koulussa sähköpostiosoitteet, ja ne tehtiin iobox.comiin. Joskus harvoin toisinaan meillä oli jopa "tietokonetunteja" - mitähän siellä mahdettiin tehdä? Arvaan, että kirjoitimme tekstinkäsittelyohjelmalla ja opettelimme tallentamaan ja viskaamaan roskakoriin ja kaikkea sellaista tärkeää. Viitoskuutosella saimme jopa toisinaan välituntisin olla tietokoneella. Luokkamme noin seitsemästä tietokoneesta Internet toimi hyvin ehkä kahdessa, joten muissa hengailu tarkoitti lähinnä erilaisten yksinkertaisten pelien pelaamista. Nice! Ykkös-hakukone oli tietysti Altavista, tuo 1990-luvun lopun ihana ilmiö. Yahookin oli tietysti olemassa, mutten tiedä, käyttikö minun pienissä piireissäni kukaan Googlea. 


Brian Juicerin blogin kirjoitus Altavista ja Googlen "sodasta".

Internetin käyttö oli hidasta. Kotona se tukki aina puhelinlinjan, joten käytön kanssa piti olla tarkkana, sikäli jos joku sitä antoi käyttää - ei kuukausimaksuja, vaan minuuttimaksu, ja ainakin meillä netti yleensä katkesi vähän väliä. Modeemi vilkkuvine valoineen. Ah, mikä avaruudellinen meininki!


Vaikka sitä aina välillä ajattelee, että kyllä sitä ennen oli kunnollista, niin tämän osalta niin en kyllä ajattele. Tuskin tätä blogia olisi olemassakaan, jos tekniikka olisi edelleen vuoden 1996 tasolla. Kyllä minä ainakin nautin nopeasta netistä, Internetin visuaalisuudesta ja läppärin pienuudesta. Toinen asia tietysti on se, pitääkö näin olla ja olemmeko me ihan liiaksi kiinni tietokoneissamme ja pitäisikö elämää olla enemmän tämän kaiken ulkopuolella. Mutta se ei ole tämän blogin asia, onneksi :)


sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Nummirock 1997 ja 1998: Juhannuksen ykkösmesta!


Tällainen Nummirockin mainos tuli vastaan selaillessani Suosikkia: Nummirock 18.-20.6.1998! Ehkä joku on paikanpäälläkin ollut? Mainos ei mielestäni ollut sinänsä kiinnostava esiintyjälistan vuoksi, vaan tämän visuaalisen ilmeen takia. Paitsi että sivu on hyvin hyvin värikäs kirkkaissa ysäriväreissään, ovat tekstit mielestäni melko epäselviä. Huonoa suunnittelua! Olkoon sitten miten 1990-lukua tahansa. Lisäksi on mielenkiintoista, miten tällaisia teknovärejä on yhdistty Nummirockiin, joka oli nimenomaan ROCKfestari, ei mikään Rantarock.

Ja koska kuva on lähtökohtaisestikin epäselvä, niin tähän vähän hintapolitiikkaa, jos jotakuta kiinnostaa tietää, millaisella taloudella silloin mentiin:

3pv: 370mk (ennakko) / 410mk (portilta)
2pv: 350mk / 390mk
perjantai:  -- /  260mk
lauantai: -- / 200mk


Ja loppuun herkkupala:


Eli siinä pieni raportti vuoden 1997 Nummirockista. Videossa vilahtaa muun muassa nuori ja viaton ja rypytön ja heleä-ääninen Ville Valo, kaksi vuotta ennen HIMin suurta läpimurtoa.



perjantai 15. kesäkuuta 2012

Vesipetokesä

1990-luvun kesien vesileikkien coolein lelu: puhallettava valas/delfiini/hai/krokotiili. Minulla ja siskollani oli harmaa, puhallettava hai. Tietysti siihen tuli reikiä ja niitä isä auliisti paikkaili.




Kuvat: Riemuset Kesälelukirja 1999.

Ja toki näitä vesieläimiä löytyy uimarannoilta yhä edelleen. Onhan se aika paljon hauskempia kuin pelkät uimapatjat. Vaikka molemmat ovat toki olleet käytössä, ja iso uimarengaskin:

Siellä se hai menee!
Mökkirannassa vuoden 1995 tienoilla.


Suurempi valikoima vähän kaikenlaista vesilelua löytyy tästä seuraavasta kuviata. Suuressa suosiossa meillä kotona oli myös takapihan kalliolla kesäisin jököttänyt "uima-allas", eli tuollainen puhallettava pyöreä allas, johon sitten sai tuntikausia valuttaa vettä, joka sitten lillui siinä viikkoja. Nams!




Vieläkin kun saisi olla niinä kaikkina loppumattomina kesäpäivinä uimarannalla ja hypätä laiturilta lämpimään veteen. Vaikka toisaalta mikäpä sitä nykyäänkään estäisi. Onhan niitä vapaapäiviä. Luultavasti en kuitenkaan ota enää alleni sitä puhallettavaa krokotiilia.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Mitä mahdoinkaan 90-luvulla lukea? Kirjakatsaus osa 3

Tässä ajattelin paneutua sellaisiin yksittäisiin kirjoihin, jotka jostain syystä tulivat luetuiksi ja muistetuiksi. Kyseessä ei ole sinänsä tunnettuja kirjailijoita tai kirjojakaan, mutta kirjastoa erittäin ahkerasti kolunneena sieltä tuli välillä mukaan vähän kaikenmoista. Olenkohan ainoa, joka näitä on lukenut?

Candice F. Ransom: Oma luokka pitää pintansa (Karisto 1993; alkuteos Sixth-Grade High 1991)
Tämä yksittäinen kirja osui joskus silmiini, ja taisin lukea sen parikin kertaa. Kirjan takakansi kertoo paljon: "Maxie tietää, että ensi lukukausi on varmasti tosi mahtava. Totta kai, kun OMA LUOKKA ON KOKO KOULUN VANHIN! Mutta kun jokin voi mennä poskelleen, kaikki menee poskelleen. Luokan onkin vaihdettava lukion rakennukseen, ja siellä kuudesluokkalaiset ovat pelkkiä NASSUJA." Ja niin edelleen. Varhaisteinien elämää koulussa ja vapaa-ajalla. Vanhemmat ovat tyhmiä ja noloja, kaverit joskus ällöjä, pojat kiinnostavat tyttöjä ja tytöt poikia ja jotkut luokkabileetkin tietysti järjestetään.



Aidan Macfarlene & Ann McPherson: Terveyshullun päiväkirja (Otava 1989; alkuteos The Diary of a Teenage Health Freak 1987)
"Peter H. Payne, 14 vuotta ja yksi kuukausi, pitää Terveyshullun päiväkirjaa älykkäällä ja omaperäisellä tavallaan, tarkkailee itsessään tapahtuvia muutoksia, seuraa tiiviisti tyttöjen kehitystä ja viettää vilkasta seuraelämää. Hän on huolissaan AIDS:ista ja törmäilee elämän totuuksiin: röökiin, känniin, pilveen ja ehkäisyyn."
   Käytännössä kyseessä on siis eräänlainen terveysopas nuorille, joskin romaanin muotoon kirjoitettu. Oikeastaan muistuttaa Bertin päiväkirjoja, sillä pitäjänä on poika, joka kirjoittaa päiväkirjaa ja on yltiöpäisen kiinnostunut tytöistä. Tässä kirjassa tosin on ihan oikeaakin tietoa, mutta kivasti esitettynä. Jossain vaiheessahan nämäkin asiat alkavat kiinnostaa, mutta kuka niitä nyt keneltäkään kehtaisi kysyä (paitsi tietysti Suosikin tohtori Ekiltä).
   Ja kirjassa on kuviakin! Tosin ei mitään sellaisia kuvia, vaan sellaisia yksinkertaisia piirroskuvia vain kirjan henkilöistä hengaamassa. Lopussa on hakemistokin, mikä jälleen vie kirjaa tietokirjan suuntaan, vaikka ihan romaanien hyllyssä tämä kirjastossa onkin.
   Olen edelleen sitä mieltä, että juuri tällaisessa muodossa esitetyt terveysasiat saattavat olla monien nuorten mieleen. Ja itseasiassa, muistaakseni joskus alkaessani lukea tätä en edes tajunnut, että kysessä on puolittain tietokirja eikä pelkkä romaani :) Ehkä tämä on onnistunut hämäämään muitakin.




Anu Jaantila: Sannan jenkkivuosi (1997)
Tämä kirja kertoi suomalaistytöstä ja hänen vaihto-oppilasvuodestaan Yhdysvalloissa. Luin kirjan itseasiassa sellaisessa yhteisniteessä, jossa oli kaikki kolme kirjaa, eli vaihto-oppilasvuosikuvauksen jatko-osat, joissa oltiin Suomessa, mutta koska luin ne yhtenä kirjana, niin sellaiseksi ne myös mielsin. Tämä yhteisnide siis sisälsi kirjat Jenkkivuosi (1978), Dear Sanna (1980) ja Love, Sam (1983). Perusrakkauskirja, koska suhde vaihtovuosirakkaus-Samiin jatkuu paluunkin jälkeen. Kirja on kai ensimmäisiä suomalaisia vaihto-oppilaskuvauksia, ja siksi se lienee ollut merkittävä monille nuorille useammalla eri vuosikymmenellä. Ne alkuperäiset seiskyt- ja kasarikirjojen kansikuvat ovat muuten aika makeen retrot, googlatkaa tai käykää kirjastossa vaikka kurkkaamassa :)
   Tämä kirja päätyi jopa omaan kirjahyllyyn joskus kirja-alesta, vaikken tainnutkaan sitä koskaan lukea enää sen jälkeen, kun olin saanut sen omakseni. Muistan kirjan kuitenkin oikein mukavana ja aidontuntuisena. Vaikka kirja sijoittui aikaan ennen omaa syntymääni, en silti muista että se olisi tuntunut kovinkaan "vanhalta", vaikka ainakin tekniikka siinä välissä onkin ehtinyt kehittyä, ennen kuin itse tätä joskus kuudennella luokalla luin.

Jenkkivuoden kolmoisnide pokkariversiona.

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Pelit ja vehkeet

No nyt ollaan enemmän ehkä niiden vehkeiden puolella. Ei toki kaksimielisesti vaan ihan vain sikäli, etten osaa ainakaan näitä kahta ensimmäistä oikein sijoitella mihinkään tarkkaan kategoriaan. Enimmäkseen ne toki ovat leluja, mutta ovathan nuo nyt barbeista ja pikkuautoista aika kaukana.


Tällainen megaupea Magic Copier -taikakopiokone minulla oli omanakin. Erilaisten värikalvojen (hiilipaperien) avulla tuohon vaaleanpunaiseen muoviin saattoi siis piirtää kynällä, jolloin se kuva siirtyi tyhjään valkoiseen paperiin. Painamalla jotain nappulaa paperi rullaantui ulos laitteesta kuin oikeasta kopiokoneesta konsanaan. Aikaa myöten patterit hiipuivat eikä mikään enää rullannut, mutta saattoi sillä siltikin piirrellä.

Tämä oli sinänsä ihan hauska laite, että olen aina ollut kova piirtämään, ja sitähän tällä sitten tehtiin. Mutta toisaalta ei kyllä ole ihan tavallisen paperin ja kynän voittanutta. Laite oli hiukan kömpelö, mutta kyllä hiilipaperit sen verran kuluivat, että tämä taisi olla jonkun verran käytössä vuosien saatossa.


Ja olihan näitä ihan peruspiirtimiäkin. Näitähän on edelleen ja vaikka missä, ja mikäpä meille vähän aikuisemmille olisikaan hauskempaa, kuin piirtää näihin härskejä kuvia pikku pilteille katsottavaksi. Jee! Tällainenkin minulla taisi olla, joskaan siitä en oo kyllä ihan varma... Miten tällaisetkin asiat voi unohtaa? 



Tämä laskin, jollei nyt taskulaskin, niin ainakin kannettava laskin, on niin kamalan tutun näköinen. Haluaisiko joku tuttuni tunnustaa omistaneensa tällaisen?


Ja tässä viimeisessä onkin sitten toistatuhatta pelijuttuhärpäkettä ja Vesku Loirin näköinen maaninen lapsi. Näistä kaikista en todellakaan edes tiedä, mitä ne ovat. Mutta ihanasti tekniikka oli kehittynyt 1990-luvun loppuun tultaessa. Nykyäänhän lapsi varmaan kuolee tylsyyteen, jollei sillä ole jo 3-vuotiaana muumitietokonetta. Me yritimme sinnitellä.

Kuvat: Suuri Lelukirja 1995, Riemuset Kesälelukirja 1999

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Beverly Hills 90210

Sarjan alkuperäistä näyttelijäkaartia 1990-luvun alusta. 
Kuva on täältä.

Amerikkalaisessa maailmassa tuskin mikään on leimallisemmin 90-luvun teiniteeveesarja kuin Beverly Hills 90210. Suomessakin sarja esitettiin kokonaisuudessaan, joten myös me merentakaiset saimme osamme tästä ihanuudesta. Erityisen 90-luvun sarjan tekee mielestäni myös se, että BH:ä kuvattiin vuosina 1990-2000, tasan yhden vuosikymmenen ajan. Ja btw, sarjan pohjalta on julkaistu muutama kirjakin.

Viidennen kauden tunnaria ja kuvia.

Sarja alkaa siitä, kun Walshien perhe muuttaa pohjoisesta Minnesotasta Etelä-Yhdysvaltoihin Kaliforniaan, mukanaan perheen teini-ikäiset kaksoset, Brenda ja Brandon (Shannen Doherty ja Jason Priestley). Yleisesti sarjan alkua pidetäänkin monin tavoin ajalleen uudenlaisena, realistisena nuortensarjana, ja siinä teemoina oli nimenomaan nuorten asettuminen uuteen asuinympäristöön. Vuosien myötä sarja kuitenkin muuttui enemmän saippuaoopperan suuntaan. Aiheina sarjassa onnistui silti olemaan kaikkea, mitä nykymaailman nuortensarjassa pitää ollakin: sydänsurujen lisäksi homosuhteita, abortti, raiskaus, alkoholismi, perheväkivalta, itsemurha, huumeet ja päihteet sekä syömishäiriöitä. Näyttelijät vaihtuivat, mutta kyllähän muutamat keskeisimmät hahmot näyttelivät koko sarjan läpi. Näitä näyttelijöitä olivat Ian Ziering, Jennie Garth, Brian Austin Green sekä Tori Spelling. Muita sarjan suuria tähtiä olivat muunmuassa, jo mainittujen Dohertyn ja Priestleyn lisäksi, Tiffani-Amber Thiessen, Gabrielle Carteris, Hilary Swank, Vincent Young  ja Luke Perry, muutamia mainitakseni.

Hahmot Donna, Kelly, Brandon ja Steven. 
Kuva täältä.

Itse en tietenkään seurannut sarjaa alusta saakka, koska olihan se alkamisen aikaan reippaasti alle kouluikäinen. Muistan kuitenkin ne 1990-luvun loppupuolen sunnuntai-iltapäivät, kun Beverly Hills 90210 pamahti ruutuun hieman ennen oranssitakkista MTV3:n Hockey Nightin Mika Saukkosta, hiukan ennen Simpsoneita ja luullakseni myös Jyrkin listaohjelma Jyrki Countdown tuli siinä heti BH:n jälkeen. Maha täynnä ruokaa (mikä meillä liian usein sunnuntaisin oli kanaa ja riisiä) köllöttelin tv:n edessä olohuoneessa ja inhosin Tiffani-Amber Thiessenin ilkeää Valerie-hahmoa ja rakastin Garthin näyttelemää Kellyä ja myös Stevenin ja Janetin kohtalo kiinnosti. Voi kunpa Dylan vain tulisi takaisin sarjaan, toivoin mielessäni, ja tulihan se lopulta.

Ikimuistoisin, ja samalla tietysti ihan jäätävän surullinen kohta sarjassa (anteeksi, nyt tulee juonipaljastus) oli se, jossa Dylanin tyttöystävän isän palkkaama murhaaja tappaakin Dylanin sijaan sen tyttöystävän, Tonin. Muistan ikuisesti kohtauksen pimeän illan, rankkasateen ja sen, kuinka kuolleeksi ammuttu Toni käsillään Dylan huutaa tuskaansa yöhön keskellä autotietä. (YouTubesta tietysti löytyy.) Argh, vieläkin menee kylmät väreet! Lopulta sarja ei kuitenkaan enää onnistunut keräämään entisenlaisia katsojamääriä ja toisaalta miten tehdä teinisarjaa yli kolmekymppisten näyttelijöiden kanssa? Vuonna 2000 sarja onnistuttiinkin mielestäni lopettamaan ihan onnellisesti Davidin ja Donnan häihin.

Sarjan loppuaikojen näyttelijöitä millenniumilta.
Kuva on täältä.

torstai 7. kesäkuuta 2012

Äänimaisemaa

Tuttu ääni?


Pakko sanoa, että mua alkaa melkein itkettää. Ei surusta, vaan nostalgian määrästä.

Kirjoitan lisää, kunhan toivun. Sillä välin voit tsekata myös erään aihetta jo käsittelevän blogikirjoituksen.

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Parasta ennen

Ai niin! Kai te tiedätte YleX-radiokanavan kerrassaan mainion ohjelman Parasta ennen! ? Ohjelman sivujen mukaan "Luvassa on tiukkatempoiset jortsut hikisimmillä ja hekumallisimmilla, naurettavimmilla ja itkettävimmillä ysärihiteillä ryyditettynä. Nostalgiaa tihkuvassa show'ssa muistellaan menneitä kaihon tippa linssissä ja kieli poskessa". Eli ysärihittiputki! Uutiseni ei nyt kuitenkaan ollut tämä ja koko ohjelma on sitä paitsi kesätauolla (kuten kaikki muutkin hyvät asiat, paitsi tämä blogi). Tosin tämä kesäloma on melko lyhyt, sillä ohjelma jatkuu jälleen 6. heinäkuuta. Eli silloin radioiden ääreen, ohjelma löytyy myös Yle Areenalta. :)

Uutinen on nimittäin se, että Parasta ennen! -ohjelman nimissä julkaistaan heinäkuussa silkkaa ysärijyystöä sisältävä tupla-cd, nams! Ajattelin hankkia. Onnekkaasti alaotsikolla "vol. 1", kuten kaikki parhaat ysärikokoelmalevyt, Smurffit mukaanluettuna.



Ohjelman nettisivuilta voi kuitenkin aina käydä lukemassa menneiden viikkojen biisilistoja, jos vaikka on kaatunut pahasti, kärsinyt muistinmenetyksen ja unohtanut sen, millaista musiikkia 90-luvulla oikein tehtiin.


Päivitetty 5.6. klo 14:05:
Nyt YleX on julkaissut aiheesta uutisenkin!

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Kesäaamu alkaa Summerista

Yle alkoi esittää kesäaamuisin nuorille suunnattua Summeri-ohjelmaa kesällä 1999, vaikkakin olin luullut, että jo aiemmin, mutta väärässähän sitä oltiin. Itse muistan parhaitan Radiomafian Outin Kaartamon ja Peltsin ohjelman juontajina, mutta  tuona ensimmäisenä (ja ainoana ysäri-) kesänä ohjelmaa Peltsin parina luotsasi nykyinen Vasemmistoliiton kansanedustaja Silvia Modig. Outi tuli Summeri-kollegaksi vasta vuonna 2000. Vuonna 1999 ohjelmaa kuvattiin VR:n makasiineilla, eikä uima-altaita vielä ollut, ja ohjelman ilme näytti muutenkin perin erilaiselta kuin nykyään. Heikki Paasonen ja Nuppu juonsivat Summeria vuodesta 2002 alkaen. Itse pidin tietysti Peltsi-vuosista eniten, ja Heikin ja Nupun aikoihin aloin ehkä olla jo hieman liian vanha tälle ohjelmalle. Vuonna 2000 Summeriin tuli mukaan Peltsin pudotus -kilpailu, jossa muistaakseni katsojat saivat yrittää pudottaa Peltsin hyppytornista uima-altaaseen. Oi, ne olivat aikoja ne!

Summerin Peltsi ja Outi, 2000. Kuva täältä.

Summerissa alkoi myös jo tuona vuonna 1999 uusiseelantilainen nuortensarja Klaani (The Tribe), jota rakastin suuresti! Sarjassa kaikki aikuiset ovat kuolleet, ja nuoret alkavat elää melko anarkistisessa maailmassa. Sarja seuraa lähinnä Ostarin rottia, eli entisessä ostoskeskuksessa asuvaa nuorisojoukkoa. Mukana hyvän ja pahan taistelua, rakkautta paljon ja surua ja iloa ja syömishäiriöitä ja teiniraskauksia sun muuta. Saatanpa kirjoittaa siitä vielä myöhemminkin! En myöskään ole kovinkaan tyytyväinen siihen, että YLE lopetti sarjan näyttämisen kesken, vaikka muu maailma pääsi seuraamaan Amberin, Lexin ja muiden seikkailuja vielä pitkään. Möyh :( (mutta onneni on, että YouTubesta löytyy....)


Olin iloinen huomatessani, että Ylen Elävästä arkistosta löytyy videoita jo tältä ensimmäiseltä Summeri-kesältä, menepä siis niitä katsomaan! Tuo linkki menee videoon, jossa Peltsi ja Silvia esittävät ihanan ala-astehenkistä teatteria metsänpeikosta ja kärpässienestä, suosittelen :) Tuolta löytyy myös mm. Rasmuksen live-esitys samalta kesältä Summerissa.

Summerissa saimme seurata Klaanin lisäksi myös Majakan väki -tv-sarjaa (Round the Twist), josta en kyllä muistaakseni koskaan ihan kamalasti tykännyt. Ehkä olin sille liian vanha? Tämän tunnusmusiikin muistan silti paremmin kuin hyvin:


Ja kaikille niille, jotka Majakan väestä pitivät voinen kertoa, että YouTubesta löytyy kyllä sitäkin. Ja tulipa tässä mieleen, että mikä siinä on, että YLEllä nimenomaan Summerissa on näytetty niin paljon juuri näistä Tyynenmeren lounaispuolen valtioiden tv-sarjoja? Klaani oli uusiseelantilainen, Majakan väki - ja esimerkiksi niistä kolmesta merenneidosta kertova H2O - australialaisia. En osaa antaa vastausta.

Iloista kesän alkua teille kaikille!

perjantai 1. kesäkuuta 2012

...Ja suvi suloinen

Pienen ihanan maalaisala-asteeni ulko-ovien luo oli tolppiin kiinnitettynä tuoreita nuoria vehmaita koivuja. Aamun aurinko oli aavisteleva ja pihan sora rahisi julkakenkien alla, aamun viileys tuntui vielä käsivarsilla. Tulossa oli aurinkoinen päivä.

Koko koulun väki oppilaineen, vanhempineen ja muutamine opettajineen oli pakkautunut isomman koulurakennuksen puolelle joko vitoskutosluokkaan tai jumppa/puutyöluokkaan (joo, mikä yhdistelmä...) viettämään kevätjuhlaa. Kaikilla kolmella yhdysluokalla oli näytelmä, kevääseen sopien mikä vain näytelmä - oli keijumetsää, pupuja, poliiseja, tyttöjä ja poikia puettuna koulun pukuvaraston ihmeisiin. Pari musiikkiesitystä ja/tai runonlausuntaa, ehkä tanhuhenkinen tantsu. Ja aina kuutosluokkalaisten, ala-asteensa lopettavien oppilaiden kukitus. Jos oltiin viitoskuutosluokassa, luokan liitutaulu oli edellisenä päivänä piirretty liiduilla täyteen kukkia ja muuta kesäistä.

Kevätjuhlan jälkeen todistustenjako, kukkia ja lahjoja opettajalle. Millainenhan tokari tulee?

Ja koulusta poistuessa oli edessä ainakin seitsemänkymmentä auringon kyllästämää hellepäivää ja kilometreittäin uimarantaa, kyläilyjä ja automatkoja ja jäätelöitä torin reunan jäätelökioskeista, kesäaamujen lastenohjelmia tv:stä ja huonoja kesäuusintoja ja grillin tuoksua ja mökkeilyä, Linnanmäen tai Särkänniemen matka. Retkeilyä ja pitkiä aamuja ja pisamia olkapäillä. Koulun jäädessä taakse oli vielä aamupäivä, hiukan viileää, yön kastetta vielä kukkivien kielojen varsilla. Yksi maailma purkautumassa koulusta kotiin.