Pelit ja vehkeet

No nyt ollaan enemmän ehkä niiden vehkeiden puolella. Ei toki kaksimielisesti vaan ihan vain sikäli, etten osaa ainakaan näitä kahta ensimmäistä oikein sijoitella mihinkään tarkkaan kategoriaan. Enimmäkseen ne toki ovat leluja, mutta ovathan nuo nyt barbeista ja pikkuautoista aika kaukana.


Tällainen megaupea Magic Copier -taikakopiokone minulla oli omanakin. Erilaisten värikalvojen (hiilipaperien) avulla tuohon vaaleanpunaiseen muoviin saattoi siis piirtää kynällä, jolloin se kuva siirtyi tyhjään valkoiseen paperiin. Painamalla jotain nappulaa paperi rullaantui ulos laitteesta kuin oikeasta kopiokoneesta konsanaan. Aikaa myöten patterit hiipuivat eikä mikään enää rullannut, mutta saattoi sillä siltikin piirrellä.

Tämä oli sinänsä ihan hauska laite, että olen aina ollut kova piirtämään, ja sitähän tällä sitten tehtiin. Mutta toisaalta ei kyllä ole ihan tavallisen paperin ja kynän voittanutta. Laite oli hiukan kömpelö, mutta kyllä hiilipaperit sen verran kuluivat, että tämä taisi olla jonkun verran käytössä vuosien saatossa.


Ja olihan näitä ihan peruspiirtimiäkin. Näitähän on edelleen ja vaikka missä, ja mikäpä meille vähän aikuisemmille olisikaan hauskempaa, kuin piirtää näihin härskejä kuvia pikku pilteille katsottavaksi. Jee! Tällainenkin minulla taisi olla, joskaan siitä en oo kyllä ihan varma... Miten tällaisetkin asiat voi unohtaa? 



Tämä laskin, jollei nyt taskulaskin, niin ainakin kannettava laskin, on niin kamalan tutun näköinen. Haluaisiko joku tuttuni tunnustaa omistaneensa tällaisen?


Ja tässä viimeisessä onkin sitten toistatuhatta pelijuttuhärpäkettä ja Vesku Loirin näköinen maaninen lapsi. Näistä kaikista en todellakaan edes tiedä, mitä ne ovat. Mutta ihanasti tekniikka oli kehittynyt 1990-luvun loppuun tultaessa. Nykyäänhän lapsi varmaan kuolee tylsyyteen, jollei sillä ole jo 3-vuotiaana muumitietokonetta. Me yritimme sinnitellä.

Kuvat: Suuri Lelukirja 1995, Riemuset Kesälelukirja 1999

Kommentit

  1. Mä ainakin joka kerta kun näen tuollaisen valkoisen piirtojutun jossain esillä, piirrän siihen jotain. En toki mitään kaksimielistä tai härskiä ;)
    Laskin näyttää niin tutulta munkin silmään, että veikkaisin yhteistä leikkitoveria varhaisilta vuosilta :)

    VastaaPoista
  2. Minä en pienenä saanut tuollaista valkopohjaista piirtohommelia, joten hankin sellainen sitten ollessani yläasteella tai lukiossa. Silloin se toimi muistitauluna ja lapsuuden (piirtotaulu)riistokokemuksen korvaajana.

    Tuollaisesta ekasta kopiokoneesta en ole koskaan kuullutkaan! Numbermuncheria minulla ei myöskään ollut, mutta meillä oli sellainen Pikku professori -laskin, joka antoi vaikeutuvia tehtäviä ja siitä sai pisteitä. En tainnut tykätä siitä kovin kauaa.

    VastaaPoista
  3. joo se elefanttikone oli mulla. ja on edelleen :):) ihana laite!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista, muru! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pikaopas: 90-luvun teemabileet

Ysäri-tietovisa

Kaupan kylmähyllyllä - Valion 1990-luvun tuotteita

Suosituinta musiikkia elokuussa 1997

Anttilan syysmuotia vuodelta 1993

90-luvun korut: papukaijat, tarrakorvikset ja kaulapannat

Ruokahistoriaa: Kun einekset ja mausteet alkoivat rynniä keittiöihin

90-luvun muistoja haussa!