Backstreet Boys

1990-luku oli musiikissa paitsi eurodancen, myös ja erityisesti tyttö- ja poikabändien kulta-aikaa. Poikabändeistä minulle yksi oli merkityksellisyydessään ylitse muiden, ja se joku oli Backstreet Boys.

Onhan tää kamala kuva, mutta niin ysäri.
Backstreet Boys perustettiin vuonna 1993, ja sen ensimmäinen hittisingle  We've got it goin' on julkaistiin vuonna 1995. Mukaan Bäkkäri-laivaan taisin itse tulla joskus vuonna 1997. (Ja miten minusta tuntuukin, että kaikki tapahtui minulle juuri vuonna 1997...) Minulle tuli yllätyksenä, että tuo ensimmäinen single ei aluksi menestynyt Yhdysvalloissa juuri lainkaan, jolloin sitä lähdettiin markkinoimaan Eurooppaan, ja täällähän menikin paremmin. Lopulta esikoispitkäsoitto Backstreet Boys (erityisen persoonallisesti nimetty) menestyi kyllä Atlantin takanakin, ja myi siellä yli 14 miljoonaa. Ei paha. Tämä ensimmäinen levy minulla oli omanakin, se oli joltain etelänmatkalta vuonna 1997 (!!) ostettu c-kasetti, kai piraatti. Mutta musiikki raikui siitä laittomuudesta huolimatta ihan mallikkaasti. Näin siitäkin huolimatta, että tietysti etelänmatkalta ostettiin myös muutama pullo tuliaisviinejä, joista yksi pullo tietysti hajosi matkalaukussa, ja kasteli BSB-kasettini (yhyy!) ja se haisi ainakin koko 1990-luvun sellaiselle epämääräisen makealla. Muistan se tuoksun/hajun edelleen kuin edellisen päivän! Toivottavasti teillä oli paremmat onnet...

Esikoislevy Backstreet Boys. Nick Carter on vasta 16-vuotias. 

Backstreet Boys näkyi kaikkialla. Minulla oli vhs:lle nauhoitettu puolitoistatuntinen BSB-spektaakkeli: Much Musicin tuotantoa Kanadasta, Jyrkin isoveljen ohjelma siis, ja Jyrkin ohjelmapaikalla taisi tämäkin show tulla. Sitä kelattiin sinne tänne, muistan edelleen senkin, milta tuon ohjelman juontaja näytti. Muistatteko te? No, onneksi meillä on internet ja muut nykyajan hömpötykset, sillä tottahan toki tuota Much Musicin Bäkkäri-lähetystä juutuubista löytyy:

Backstreet Boys kanadalaisessa Much Musicissa vuonna 1998.
Mukana kappaleet Get down ja We've got it goin' on. Ne tanssivat ja
laulavat niin ihanasti ja tytöt kirkuvat sekopäivinä, ihkuu!


(Ja on lyhyesti todettava, että tätä katsoessa kyllä tulee niin paljon muistoja mieleen, että täällähän vanha ihminen ihan liikuttuu, niisk!)

Meillä oli keväisin koulun järjestämät ns. ruokajuhlat ennen kevätjuhlia, ja siellä näytelmien ohella oli - kröhöm - tanssinumeroita. Ainakin Everybody-kappaletta on kertaalleen tanssittu vanhempien ja opettajien ja sisarusten edessä. Joku juttu siinä oli, että silloin sellainen ei jännittänyt tai hävettänyt. Nyt jos menisin vetämään Everybodya muiden eteen värikkäissä trikoissa ja napapaidassa niin saattaisin kyllä punastella!


Everybodyn musiikkivideo. Edelleen hyvä :)


Suosikki suolsi taas ja taas Bäkkäri-juttuja ja julisteita. Seinilläni oli useampia. Paitsi Kultaturbo-numeroissa aivan 1990-luvun lopulla tulleita, myös joku vähän vanhempi ja nuhjuisempi bsb-juliste, jossa pojat poseerasivat baseball-vaatteissa, mailat ja pallot käsissään. Julisteiden kulmat olivat tietysti aivan nuhjuisia kaikista sinitarroista, teipeistä ja nastojen repimistä rei'istä.

Backstreet Boys julkaisi toisen levynsä Backstreet's Back vuonna 1997. Minulla sitä ei ollut omana, kuten ei enää myöhemminkään ilmestyneitä levyjä. Mutta kuinka olisin voinut välttyä tämän toisen levyn tai vuonna 1999 julkaistun Millennium-levyn kappaleilta? En kai mitenkään. Radio Mafia tietysti paahtoi Bäkkäreitä, mutta niin kaverinikin, enkä minä varmasti laittanut vastaan. Itse pidin aina  BSB:n nopeista kappaleista eniten. Sellaisista kuin Get Down, jo edellä mainitty Everybody tai Larger than life. Minusta tuntuu, että erityisesti As long as you love me -kappaletta olisi soitettu kaikkialla ja aina, mutten kyllä tiedä, mihin tällainen mielikuva perustuu. Suurin hitti taisi kuitenkin olla Millennium-levyn I want it that way. Ei kevään leirikoulua ilman Bäkkäreitä.

Backstreet Boys: Backstreet's Back.

Backstreet Boys: Millennium.
Mutta olihan niitä hitaitakin. Usein jollain luokkakaverilla tai itselläni oli kotibileet (jotka tietysti loppuivat viimeistään kymmeneltä), ja mitä muutakaan My heart will go onin lisäksi olisi tanssittu hitaiden aikaan kuin Backstreet Boysia? I'll never break your heart, Show me the meaning of being lonely, Spanish eyes, 10 000 promises, Anywhere for you. (No tietysti moniakin muita, kuin Bäkkäreitä, tiedän...) Oi, siinä on ihastuksia kuule mietitty!

Ja kaikillahan piti tietysti olla oma suosikkijäsenensä kaikissa bändeissä. Minulla se oli ihana Brian. Muisk!

Lopuksi vielä se, että vuonna 2000 julkaistu BSB:n neljäs albumi Black & Blue on minulle täysin tuntematon. Oma Bäkkäri-villitykseni taisi siis loppua kuin seinään a.) vuosituhannen vaihteessa ja/tai b.) siinä kohdassa, kun en kesän 2000 jälkeen palannutkaan tutun ala-asteen pihaan vaan siirryin yläasteelle. Sittemmin BSB on julkaissut tukun muitakin levyjä, mutta niistä minulla ei ole enää mitään havaintoa. Yhtye on kyllä edelleen olemassa, mutta sen voimista en tiedä. Minulle Backstreet Boys on nyt ja aina paras 1990-luvun poikabändi. Että kiitos vain heille kaikista niistä hetkistä ja muistoista, joita ovat tarjonneet elämääni :) Niitä on monia.



PS. Tästä pääset katsomaan 28 naurettavaa-bäkkärivalokuvaa. Ihan hauska linkki!


Kommentit

  1. Voih. Mitä muistoja. Mun ensimmäinen C-kasetti oli Backstreet's Back. Ensimmäinen taisi olla vain nauhoitettuna. Tai siis on edelleen, koska tallessahan mulla ne on kaikki. Sinusta poiketen multa löytyy Black & Blue ja vielä tauon jälkeen ilmestynyt Never Gonekin. Never Gone-levyn sinkkubiisi Incomplete on muuten poikabändikappaleeksi vieläkin mielestäni hyvä, ja Kevinkin oli vielä mukana. Ja saattaa tuolla olla Unbreakablekin, joka ilmestyi niihin aikoihin, kun tehtiin kaverin kanssa varsin nostalgiapitoinen keikkareissu Helsinkiin keväällä 2008. Mutta tuon jälkeen ei kyllä enää oikein mitään havaintoja.

    VastaaPoista
  2. Oih, Brian! <3 Tykkäsikö muuten kukaan Howiesta? Mua jotenkin säälitti se, kun se ei ollut niin söpö kuin muut.

    Mulla oli tapana aina ensin olla kaikkia muoti-ilmiöitä vastaan, joten bäkkäreihinkin hurahdin vähän myöhässä. Ennen 2000-lukua kuitenkin. Serkkuni kiusasivat minua ennen villiintymistäni ostamalla Virosta piraatti-Backstreet's back-kasetin. Muuten toimi hyvin, mutta välillä äänet meni pikkuoraviksi ja tempo moninkertaistui.

    Mutta siis Bäkkärit oli the poikabändi. N'syncit ja Westlifet oli ihan turhia.

    VastaaPoista
  3. Olipas ihana muistelo. Mulla on samanlainen bäkkärijuliste Hesburgerista:) Mutta vähän huonommassa kunnossa kuin tuo sun versio. Minun suosikki oli AJ (se oli backstreet boysien "paha poika"). Everybodya tuli kyllä tanssittua ja videohan on aivan loistava kauhuelementteineen.

    VastaaPoista
  4. Täällä yksi 1993 syntynyt hd-Bäkkärifani! Omistan kaikki levyt, tiedän kaiken ja löysin ''pojat'' vasta 7 vuotta sitten :D
    Oon käynyt keikoillAkin ja ajatuksissa olisi mennä katsomaan myös uusi tour, josse vain suomeen rantautuu!
    BSBn uusi tuotanto on myös hyvää!
    NICK <3 Ja BRIAN<3 Frick&Frack, en tajua miten vieläkin jaksan hehkuttaa niitä! ne on aina se ykköspändi!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista, muru! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pikaopas: 90-luvun teemabileet

Ysäri-tietovisa

Lelukirja, aika varma joulun merkki

Kaupan kylmähyllyllä - Valion 1990-luvun tuotteita

90-luvun korut: papukaijat, tarrakorvikset ja kaulapannat

Suosituinta musiikkia elokuussa 1997

Omo-info, kuinka voin auttaa?

Anttilan syysmuotia vuodelta 1993