sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Lempimausteita

"Set your spirit free, it's the only way to be."

Spice Girls oli minun elämässäni 90-luvun suurimpia musiikki- ja fanitusjuttuja. Keräilin niin valokuvia kuin tarrojakin, ja katsoin ees ja taas niitä kahta vhs:lla olevaa keikkaa, jotka meiltä löytyi. En osaa sanoa tarkkaan missä vaiheessa Spaissarit elämääni tulivat. Tuskinpa SG ihan heti Wannaben julkaisun jälkeen olikaan Suomessa vielä suuren suuri. Heidän debyyttilevynsä kuitenkin julkaistiin vuoden 1996 joulumarkkinoille ja toinen levy, Spiceworld, vuotta myöhemmin. Oletettavasti sain maustepureman muiden luokkalaisteni tapaan vuonna 1997.


Kun nyttemmin olen kuunnellut Spice Girlsejä, olen jopa hiukan hämmästellyt sitä valtavaa täysin mitäänsanomattomien levyntäyttöbiisien määrää. Tiedän ja ymmärrän, että näin on hyvin usein artistien levyjen suhteen, mutta yllätyin siitä, kuinka pitkällisestä faniudestani huolimatta moni kappale ei herättänyt minussa tunteita eikä muistoja, vaikka silloin 90-luvulla kuuntelinkin Spice Girlsejä vuorokaudet läpeensä (noh, ainakin kuvainnollisesti). Lisäksi olen aina ollut enemmän nopeatempoisten kappaleiden kuin slovareiden ystävä, ja molemmilta 5-henkisenä tehdyiltä levyiltä löytyy jonkun verran sellaisia  tylsiä keskivertomutantteja, kuten Do it, Saturday night divas, Last time lover ja Something kinda funny. Kah, nukahdan kesken jos yritän kuunnella!

Mutta suosikkini, sanottakoon nyt niistäkin, koska sehän se alkuperäinen ideani olikin: ikisuosikkini Spice up your life (erityisesti livenä!), sekä uusimpana suosikkina Love thing. Pidän myös Never give up on the good times -kappaleen "hippulat vinkumaan" -äänimaisemasta, jos tästä luonnehdinnasta nyt saatte otteen. Slovareista ehdottomasti 2 Become 1, jossa on myös ihan hieno musiikkivideo.

Maustetytöt ja Love thing Wembleyn stadionilla vuonna 1998, ilman Geriä.

Lähinnä Spice Girlsillä kuitenkin on minulle tunnearvoa, eikä musiikki kyllä kuulu jokapäiväiseen kuunteluuni. Mutta välillä on kivaa nostalgisoida :)

1 kommentti:

  1. Oi voi, en edes tiedä mistä aloittaa! Mä olin niin kova spaissarifani että oksat pois.
    Jotain kertoo kai se, että pystyin hyräilemään tuon Saturdaynight Divas -levyntäytekappaleenkin melodian lähes suoralta kädeltä. Sanat osasin ekaan säkeistöön ja kertsiin.

    Kilpailtiin aina kavereiden kanssa siitä, kuka on se ykkösfani. Lähimmäksi Spaissareita pääsin Lontoossa, kun Victoria EHKÄ esiintyi meidän hotellin lähellä. Ja Tussaudin vahanuket nähtiin tietty myös!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, muru! :)